Ulkokauden toiset ratatreenit ja häiriöepätoivo iski Rhoon kanssa heti kärkeen. Pii suoritti mallikkaan radan, jolla omia valssejani kehuttiin, mutta putkella takaaleikkaukset ontuivat. Ohjaan kuulemma liian pitkään käsi ojossa putkeen ja osoitan liian ylös, jolloin koira ei ymmärrä lähteä irtoamaan. Lisäksi oma sijoitukseni radalla putkeen ohjatessa oli väärä - lisää keilapallon vieritystä siis! Vekkaaminen on alkanut mennä omaan selkärankaani jossain määrin, tai ainakin oletan niin. Vekkieni sijoituksia ja toteutusta kun ei enää kovasanaisesti arvosteltu. Jee! Sain kuitenkin hyödyllisen vihjeen siitä, miksi vekatessa kannattaa ottaa vastakättä käännöksen avuksi ja madaltaa omaa asentoa - muuten vekki näyttää koiralle kovin samalta kuin takaakierron aloitus, joten elekielen pitää eritellä, mistä kulloinkin on kyse.
Rhoo sen sijaan meinasi päästä taljaksi takan eteen. Viime viikon ihan mukiinmenevä suoritus varsin häiriöisessä, koirapuistoon rajautuvassa treenipaikassamme oli vaihtunut ai-mitä-kuulenko-jotain-ääntä-jostain-Rhoohon, joka mennä hömpsötti omiaan koko ensimmäisen radan ajan. Törkeimmillään se teki kaksi aitaa kolmen suorasta ja käytti siinä keräämänsä vauhdit laukkoakseen kyttäämään aidansivun häiriöitä. Luoksetulokutsut kaikuivat kuuroille (joskin varsin suloisille) korville ja kerran kävin ihan omin käsin pyydystämässä tulevan taljani aidalta ja kannoin sen takaisin esteen eteen. Tämän hypyn jälkeen Rhoo pääsi aitaan kiinni seuraavan koirakon vuoron ajaksi kelailemaan vähän, mistä tässä hommassa olikaan kyse.
Tuumaustauko auttoi, sillä toinen kierros vaikutti jo ihan treenaamiselta. Karkailihan Rhoo silloinkin pari kertaa radalta, mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja pääosin työskenteli vähintään välttävästi. Kertaalleen se kiljahti ollessaan suorittamassa mutkaputkea, mutta meni onneksi heti takaisin ja suoritti putken uudestaan kun pyysin. Kävellen tosin, mutta sitä seuraavalla kerralla jo reippaammin. Harmittaa, kun en nähnyt, mitä tapahtui, mutta eipä se ainakaan vaikuttanut loukanneen itseään sen pahemmin, liekö liukastunut. Sisätiloissa jo lähes itsenäisesti sujuva pujottelu vaatii vielä vahvat avut ulkokentällä, mutta eiköhän se tästä. Kun saan (jotenkin!) tuon motivaatio- ja keskittymishomman kuntoon, niin muutkin palaset alkavat varmasti loksahdella kohdilleen.
Yksi Rhoota kuormittanut juttu ekalla kierroksella saattoi olla keinu. Olen näissä treeneissä ottanut sille keinua kissanruokapalkalla koutsin auttaessa keinun laskemisessa. Olin nyt huomaavinani, että se ensimmäisen keinusuorituksen jälkeen arasteli nousta sekä aalle että puomille. Rhoolta ei yleensä lopu konstit kesken uhkaavissakaan tilanteissa, joten hilluminen saattoi olla myös paineistavan tilanteen välttämistä. Vaan olipa niin tai näin, tilanne korjaantunee treenaamalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti