Töistä tultuani vein koirat pikku lenkille ja lähipuistoon treenaamaan. Häiriönä oli ohi pyöräileviä ja kulkevia ihmisiä sekä yksi pikkukoira, joka meni etäämpää ohi.
Teemana oli edelleen kytkettynä seuraaminen, Rhoolle myös jokunen lyhyt paikkamakuu ja asennonvaihdon alkeita. Rhoon treenin paras suoritus oli noin kolmen oman askeleeni mittainen paikkamakuu ohikulkijan ohittaessa. Taitava Rom! Itselleni haastavinta on kiiruhtaa tässä suhteessa riittävän hitaasti. Melkein joka treeniin pääsee puikahtamaan ainakin yksi kerta, kun Rhoo nousta plopsahtaa. Seuraamisen suhteen Rhoo kestää jo vähän vaatimista, mutta kontaktin vahvistamisessa vahvistetiheys ei edelleenkään ole riittävä. Pitänee muistutella tätä koirille vaikka ihan kotona.
Piin treenin paras osuus oli se, että sain haukkumattomuutta sille taas vähän jakeluun. Se jäi lelupalkan jälkeen kiinni huutamisluuppiinsa, joten vein sen vähin äänin puuhun kiinni ja vaihdoin Rhoohon. Kun hain Piin uudelleen, se yritti vaatimishaukkuaan taas, mutta lopetti kun tuhahdin paheksuvasti ja käänsin selän. Sen jälkeen saimme muutaman onnistuneen, hiljaisen sivulletulon, jee!
Rhoon keskiviikkotreeneissä oli lenkkikaveri Petra seuraamassa vierestä. Koutsi ei ollut syystä tai toisesta paikalla, joten teimme meille jätetyn treenin keskenämme. Rhoolla oli hyvä vauhti ja draivi, eikä se tippunut kolmannellakaan kierroksella. Yhtä kohtaa jouduttiin vielä vähän hinkkaamaan kun itselläni oli ongelmia ehtiä ohjaamaan putki-aita-aita-sarjassa viimeistä aitaa takaakierroksi. Radan teema olisi ollut ilmeisesti niistot ja poispäinkäännös, mutta sukkela-Rhoon kanssa teimme toisin. En lisäksi ole edelleenkään varma, miten paljon haluan opettaa Rhoolle sitä, että joskus mennäänkin suoraan, mutta edessä olevan esteen ohi. Pidän tärkeänä sitä, että se oppisi lukemaan rataa ja ottamaan itsenäisesti eteen tulevat esteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti