Rhoon kanssa treenasimme jälleen keskiviikon myöhäisillassa Kompassilla. Olen onnellinen siitä, miten selvästi Rhoo on nyt syttynyt agilitylle. Se vinkuu ja tuijottaa radalle, jos Joku Muu saa mennä rataa. Radalla se keskittyy treenaamiseen, odottaa nätisti kun pyydetään ja tekee hirveällä innolla ja draivilla. Valitettavasti oma ohjaustekniikkani tulee edelleen jälkijunassa, samoin kuin Rhoon käsitys siitä, ettei homman nimi ehkä ole ihan pelkästään juosta edessä seuraavana olevalle esteelle mahdollisimman nopeasti ja haukkua mennessään.
Jos saan Rhoolle koulutettua tiukat käännökset, se pystyy mihin vain. Toinen jossi on se, pystynkö minä oppimaan ohjaamaan tuollaista koiraa. Pelottaa. Haluaisin, että Rhoo etenisi niin pitkälle lajissa, kuin sillä itsellään vain rahkeet riittävät - ja ne on melko komeat rahkeet porkkikseksi. Onneksi toistaiseksi ei tarvitse kuin oppia yhdessä uutta ja pitää hauskaa.
Itselleni uutena ohjaustekniikkana sai vihdoin nimensä lentokäännös, jossa koira viedään tiukasti koiranpuoleisella kädellä vetämällä esteestä ohi ja käännetään vastakädellä esteen takaa tulosuuntaan. Tämän liikkeen menestyksekäs käyttö edellyttää varmasti selkeiden käsimerkkien opettamista, koska haluan myös pystyä ottamaan lateraalista etäisyyttä koiran suorittaessa itsenäisesti edessään olevaa estettä. Katsellaan, miten hyödylliseksi tuo käännös meille osoittautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti