Kävin viettämässä iltaa ystäväni luona ja palluttelemassa hänen 6-viikkoista lapinkoirapentuettaan. Illan päätteeksi kaverini auttoi minua pohtimaan Rhoon palkkaamista ja neuvomaan tokoliikkeiden rakentamisessa Piille. Suuret kiitokset neuvoista, opin paljon! :)
Rhoo leikkii toisinaan erittäin hyvin ja palkkautuu vetoleikillä tai pallolla loistavasti, mutta toisina päivinä tai toisissa ympäristöissä ei mikään lelu kelpaa. Kun kyseessä on vielä jonkin verran nirso koira, jolle syöminen ei noin yleisestikään ottaen ole mikään suuri välttämättömyys (t.s. hyväkin ruoka voi jäädä syömättä, jos sen eteen pitää Rhoon mielestä tehdä älyttömyyksiä), on palkkaaminen toisinaan vähän haasteellista. Tänään Rhoolla oli huonon leikin päivä, koska kenttä oli täynnä kivoja hajuja. Kävimme läpi edustavan patteriston leluja (nahkapatukka, vinkupallo, pehmeä narupallo, pitkänaruinen pallo, kaksi erilaista turkislelua ja ehkä jotain muitakin) ja useammanlaisia nameja. Mikään ei innostanut teiniä niin paljon, että niiden eteen olisi jaksanut työskennellä. Se, mikä toimi kuin häkä, oli pieni painostus/kielto nuuskimisesta (kurkun selvittely kuuluvasti) ja innostunut kehuminen kontaktista. Rhoo myös leikki iloisesti ilman lelua sekä minun että ystäväni kanssa.
Olenhan minä aina tiennyt, että Rhoo haluaa vain rakastaa. Sen mielestä ei koskaan voi olla liian lähellä ihmistä ja riehuminen, jahtaaminen ja painileikki ihmisen kanssa ovat jotain aivan ihanaa. Olen myös saanut oppia, että Rhoo on herkkis ihmiseltä tulevalle painostukselle. Tähän asti olen kokenut ohjaajapehmeyden lähinnä ongelmana, mutta nyt näen sen olevan myös mahdollisuus - jos koira on noin kiinnostunut minulta tulevasta palautteesta ja syttyy noin hyvin innostuneille kehuille, niin mikäs sen parempaa. Rhoon kanssa ei haittaa, jos lelut ja namit unohtuvat kotiin. Täytyy harjoitella omaa käytöstäni ja intensiteettiäni Rhoota kehuessani kun teemme jotain hömppäjuttuja, joilla ei ole väliä. Se nimittäin kuormittuu helposti liiallisesta intoilusta ja hihkumisesta, eikä välttämättä halua enää tehdä epäilyttäväksi kokemaansa asiaa.
Pii teki sivulletuloja ja seuraamista, kestona yksi askel. Imuttaminen johti hävyttömän näköiseen poikittamiseen, joten kokeilimme koiran "työntämistä" suoraan namikädellä, joka tulee koiran ulkokyljen puolelta. Homma parani, mutta ei paljon. Paremmin toimi vain yhden, sivulletulokäskyn, käyttäminen ja edelleen palkka ulkokyljen puolelta. Vahvistetiheyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, ettei Pii ala möykkäämään. Yhden askelen seuraaminen meni vielä hiljaisuudessa, mutta kaverini sanoi Piin näyttävän siltä, että pakka leviää heti jos lisää sen toisen askeleen. Hän ehdotti matkan kasvattamista siten, että kutsuu koiran sivulle parin askelen päästä tai kutsuu koiran sivulle yhden askelen päästä ja ottaa toisen askeleen koiran ollessa matkalla. Toki ihan rauhallisempaan tilaan siirtyminen helpottaa myös.
Esittelin kaverille myös Piin "mulla ei ole persettä"-ominaisuuden - hämmästyttävää kuitenkin agia jo jonkin aikaa harrastaneelle, kilpailevalle koiralle, mutta Piillä ei ole pienintäkään käsitystä omasta takaosastaan. Näin ollen seuraamisen vasemmalle kääntymiset näyttävät aivan hirveiltä, eivätkä pienten ympyröiden treenailut ole auttaneet. Kaveri ehdotti laatikonkiertämisharjoituksia, joita voisimme kyllä yrittää tehdä. Takapään hoksaamisesta kun olisi hyötyä myös agilityssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti