Yksityistokoilua

Sisuunnuin yrittämään vielä kerran tokon harrastamisen aloittamista ja kaiken maailman ryhmäkurssien sijaan päätin sijoittaa yksityisopetukseen. Pääkaupunkiseudulla asumisen hyviin puoliin kuuluu mm. se, että todella ammattitaitoisia kouluttajia ei ole vaikea löytää. Lukuisien lappalaisharrastajakavereiden suosituksella päädyin ottamaan kolmen yksityistunnin sarjan Riitta Jantunen-Korrilta.

Ensimmäinen kivi vierähti sydämeltä, kun Riitta Piitä kuvaillessani ilmoitti, että sen koirareaktiivisuus on erillinen kokonaisuus, johon ei tässä puututa. Kerrankin päästiin suoraan asiaan ilman viikkojen, jopa kuukausien turhauttavaa "ei minkään" opettelua! Riitan mukaan Piin härvääminen ja huutaminen ei ainakaan enää vaikuta päättömältä, maaniselta sijaistoiminnolta. Hän vahvisti oman käsitykseni siitä, että olen vuosikausia palkannut Piin ei-toivottua käytöstä tarjoamalla sille toimintaa, edes sitä liikettä. Mennyt on mennyttä, mutta harmittaahan tuo edelleen: lukuisat kerrat sain eri kouluttajilta ohjeeksi liikkua koiran kanssa tai teettää sillä jotain helppoa, että se hiljenisi ja keskittyisi. Pii on ensimmäinen koirani, joten minähän tein kuten neuvottiin kunnes itse oivalsin, mistä oli kysymys. Alkuun huutaminen on saattanutkin olla keskittymisen puutetta, turhautumista ja nuoren koiran vilkkautta, mutta siitä on muokattu ja vahvistettu nykyinen kunnon käskyhaukku. Positiivista Piissä oli Riitan mukaan sen ilmeinen yhdessä tekemisen halu ja toimintatarmo. Haukkumiseen sainkin neuvoksi kääntyä pois ja ilmaista koiralle tyytymättömyyteni ääneen selvästi ja jatkaa vasta, kun se on hetken hiljaa. Piin hyviksi puoliksi mainittiin myös ahneus ja "tosi hyvä leikki". Kuten jo ennalta tiesinkin, kehon ja erityisesti takapään hallinta on Piille haastavaa. 

Piin kanssa tehtiin sivulletulon ja seuraamisen alkeita, liikkeestä seisomisen ja maahanmenon alkeita ja luoksetulon tekniikka- ja nopeusharjoitteita. Sivulletulo on Piille aikanaan opetettu kiertäen, mutta vaihdan sen nyt suoraan sivulle tulemiseen. Ahneena koirana Pii seuraa hyvin namikättä ja jopa namitonta käsiapua sivulle ja seuraa jokusen askeleen suoraan vallan hyvin, vaikkakin löysästi. Pelkkä tiukka vasemmalle kääntyminen sai aikaan huonosti liikkuvan koiran ja koiran ympäri kiertävän ohjaajan, luultavasti Piin takapäänkäyttövaikeuksien vuoksi.

Seuraamisen kotiläksypaketti Piille olikin varsin monipuolinen: 1) sivulletulo suoraan, käsiapu U-kirjaimen muotoisena. 2) Perusasennosta 1-2 sivuaskelta oikealle, samalla toistaen U-kirjaimen muotoisen avun, niin että koira päästään palkkaamaan uudessa, suorassa perusasennossa. 3) Perusasennosta alkuun kaksi askelta suoraa seuraamista ilman imuttamista, palkkaus perusasentoon pysähtymisen jälkeen. Askeleiden määrää voi pikku hiljaa nostaa. 4) Pidempää seuraamista namilla imuttamalla ilman, että seuraamispätkä välttämättä päättyy perusasentoon. 5) Ympyrätyöskentelyä vastapäivään. 6) Kääntymistä vasemmalle, alkuun siten, että paikallaan kääntymisen sijaan ottaa pienen ympyrän ja saa näin koiran liikkeelle; koiran suoruuden varmistaminen U:n muotoisella käsiavulla. Ahne-Pii kiihtyy ruuastakin tarpeeksi, joten lelupalkka jää odottamaan seuraamisen kehittymistä.

Luoksetulon tekniikkaa ohjattiin hiomaan siten, että koira jätetään istumaan n. 5m päähän, kutsutaan tulemaan ja sen ollessa 1-1,5m päässä, ohjataan se tutulla U:n muotoisella käsiavulla perusasentoon ja namipalkka suorasta perusasennosta. Draivia luoksetuloon haettiin pidemmästä kutsuetäisyydestä ja vasemmassa kädessä olevasta lelupalkasta, johon joko saa käydä suoraan kiinni tai joka heitetään koiran menosuuntaan ohjaajan taakse. Pii innostui narupallosta turhan paljon, joten saimme kehotuksen tehdä kahden pallon leikkiä. Vetolelut Pii sentään malttoi palauttaa kuten asiaan kuuluu.

Liikkeestä seisomista harjoittelimme seuraavasti: ohjaaja peruuttaa pallo näkyvillä, antaa "seiso"-vihjeen ja heittää pallon koiran taakse. Pii alkoi välittömästi tarjota istumista, haukkumista, maahanmenoa jos kiinnitin siihen liikaa huomiota tai hidastin liikaa vauhtiani, joten alkuun pallo lentää ilman sen kummempaa koiraan päin katsomista, kunhan Pii seisoo tai liikkuu eteenpäin. Liikkeestä maahanmenoa meidät ohjattiin tekemään tuttuun tapaan ohjaamalla sivulla kulkeva koira käsi- ja vartaloavulla maahan.

Rhoo sai Riitalta osakseen ihastelua. Hän kehui Rhoon nopeutta, vilkkautta, notkeutta, intensiivisyyttä ja vartalonhallintaa, joista kaikista olen itsekin iloinnut. Myös Rhoon leikkiä kehuttiin ja tänään RH pistikin parastaan lelupalkan kanssa. Ruokaan Rhoo suhtautui kuten yleensä: sopiva palkka kelpaa, mutta vaikkapa seuraamaan imuttaminen ei sillä juuri onnistu. Olen itse kuulemma intensiivinen koirieni, erityisesti Rhoon kanssa, ja Rhoon nopeuden ja vilkkauden huomioiden minua ohjattiin rauhoittamaan eleitäni. Olin mielissäni siitä, että Rhoo käyttäytyi juuri kuten yleensä, eli sillä sekunnin murto-osalla kun "mitään" ei tapahtunut, se irtosi omiin maailmoihinsa ja nuuskutteli tonttia kiinnostuneena. Riitta neuvoikin keskittymään Rhoon kanssa nyt motivaatioon ja pitämään hommassa tekemisen meininkiä - ei siis pitkiä seuraamiskuvioita Rhoolle vielä hetkeen.

Rhoon sivulletulo ja maahanmeno saivat kehuja näyttävyydestä ja nopeudesta. Seuraamisessa kotiläksyksi tuli askel-pari joka ilmansuuntaan namipalkalla ja U-käsiavulla suora perusasento varmistaen. Ympyrätyöskentely vastapäivään oli myös listalla, mutta pitkää seuraamista Rhoolle ei vielä haeta.

Yllätyksekseni olen tehnyt jotain oikein ja Rhoo alkaa pysyä maassa käskyn jälkeen, eikä plopsahdakaan jaloilleen ensimmäisestä kehusanasta tai taskuun ujutetusta kädestä. Pääsimme siis kokeilemaan kaukojen alkeita: maahan-istu-maahan-kuviota ja istumasta seisomaan nousua. Istumasta seisomaan nousu päädyttiin tekemään Rhoolle "vanhanaikaisesti": takajalat pysyvät paikoillaan ja pungertavat koiran ylös. Harjoitteeksi sain ohjeet rau-hal-li-ses-ti viedä namikäden pari senttiä koiran kuonon alapuolelle ja sitten koiraa kohti samalla auttaen koiraa nousemaan rintakehän alta toisella kädellä. Istuminen ohjataan samoin hyvin rauhallisesti nostamalla namikättä koiran nenän edestä sen korvien väliä kohti. Rauhallisuus oli todella pidettävä mielessä, koska muuten Rhoo pomppasi käden kimppuun, hypähti tasajalkaa ylös tai muuta itselleen tyypillistä.

Liikkeestä seisomista haetaan Rhoolle kuten Piillekin, lentävällä pallolla. Rhoon kanssa saa olla sukkelana: pallon pitää alkuun lentää koiran tulosuuntaan sen ensimmäisestä pompusta. Muuten Rhoo oli kiinni pallossa tai hypännyt jo minua vasten. On se sukkela otus! Rhoon luoksetuloissa keskitytään vielä motivaation hakemiseen. Jos on mahdollista käyttää avustajaa, voi hän pidellä koiraa kun itse juoksee kauemmaksi, pysähtyy ja kutsuu. Palkkana lelu joko vasemmasta kädestä tai taakse heitettynä. Koiran voi myös jättää istumaan ja kutsua palkaten samalla tavalla.

Olen todella tyytyväinen oppituntiin. Ihan perusasioitahan nuo varmasti ovat, mutta oli kiva saada kädestä pitäen ohjausta siihen, miten liikkeet opetetaan oikein. Sain myös vahvistusta sille, minkä asioiden katson olevan koirieni vahvuudet ja heikkoudet. Erilaisiahan nuo kaksi ovat, mutta kuulemma niille voi todennäköisesti kumpaisellekin rakentaa hyvät liikkeet. Nyt sitten harjoitellaan ja palataan ohjaukseen taas ensi viikolla.