tiistai 18. tammikuuta 2011

Tokoyksäri numero kaksi


Vajaa viikko on vierähtänyt ja ohjelmassa oli seuraava toko-yksäri Riitta Jantunen-Korrin opastuksella. Puolet koirien päivittäisestä ruuasta on tullut tokoliikkeistä useimpina päivinä kuluneella viikolla, joten odotin jotain edistystä tapahtuneen ja ilokseni Riitta oli samaa mieltä. Erityisesti Pii oli petrannut hänen mukaansa paljon kaikessa muussa, paitsi liikkeestä seisomaan pysähtymisen alkeisopissa, jota meidän olisi pitänyt treenata pallon kanssa. Sanon "olisi pitänyt", koska treenikerrat jäivät yhteen. Läheinen koulun kenttä, jolla yleensä treenailemme, on peilijäässä, eikä koiran pysäyttäminen innokkaasta liikkeestä ollut kovin helppoa tai turvallistakaan. Jatkamme tätä kun löydän turvallisemman treenauspaikan.


Sivulletulo, seuraaminen, sivuaskeleet ja luoksetulo olivat menneet kivasti eteenpäin sekä Piillä että Rhoolla ja sain itsekin Riitalta kehuja siitä, että hallitsen elekieleni ja kouluttamisen teknisen puolen mukavasti. Tämä oli tosi kiva kuulla, oma motivaatio kohosi humisten kun sai itsekin vähän +R:a! Pii teki myös erittäin mallikelpoisia maahanmenoja ja istumaan nousuja ilman, että takajalat liikkuivat senttiäkään. Rhoolla kaukojen alkeet menivät huonommin, tosin tilannekin oli vaikeampi - kentän viereen saapui koululuokallinen lapsia pelaamaan lätkää juuri kun otin Rhoon autosta. Rhoo plopsahteli ylös maasta ennen, kuin ehdin palkkaamaan ja sinkoili hypähdelleen asentoon kun yritin saada sitä istumaan tai seisomaan.


Uusina asioina katsottiin ruutua ja alokasluokan hyppyä. Riitalla oli mukanaan matala harjoituseste ja koirilla kesti jokunen hetki hoksata, että sen yli on tarkoitus hypätä, vaikkei siinä olekaan siivekkeitä saati rimaa. Itselläni kesti vastaavasti kotvanen hoksata, että tarkoitus ei enää olekaan imeä koiraa menosuuntaan mukanaan mahdollisimman suurella vauhdilla, vaan pysättää koira hypyn jälkeen ja kääntää sen kuono tulosuuntaan ja palkata siihen. Yritin ensin palkata selkä tulosuuntaan, sitten ikään kuin agin vastakäsiohjauksesta ja sitten vasta rintamasuunta koiraa päin. Tähän liikeeseen pitää varmasti liittää joku ihan muu vihje, kuin agissa käytetty "hyppy/hyppää", muuten sekaisin on sekä minä että koirat. Pitänee kysellä, onko kenelläkään kaverilla harjoitusestettä tai askarrella sellainen itse. Riitan mielestä on myös ok harjoitella agilityesteillä vaikka treeneissä vuoroa odotellessa, mutta itsestä tuntuisi kivemmalta, että nämä tilanteet säilyisivät sekä omassa että koirien mielissä erillisinä asioina.


Piin kanssa ruutuun lähettämistä kokeiltiin ensin kosketusalustalla. Ekalla kerralla Pii kävi tarkistamassa ensin ruutukartiot ja meni sitten vasta lätkäisemään targettia. Toisella yrityksellä Pii jätti targetin kokonaan ja tökki ja käpälöi mielummin kartioita - olisipa se lopulta lähtenyt leikkimäänkin oikean takakulman merkillä. Vapautimme sitten Piin ruudussa olleelle pallolle, mikä toimi paljon paremmin. Riitta ehdotti, että treenailen targettia koiralle parempaan muistiin ja että liitän siihen vielä sen, että targettia kosketaan ja jäädään siihen odottamaan palkkaa. Jäämisen kannattavaksi tekeminen onnistuu vaikkapa heittämällä palkka koiran yli menosuuntaan. Merkkikartiotkin lienee syytä hankkia, jotta saan ne tehtyä koirille ei-kiinnostavaksi, eivätpä ne muuten niihin totu. Rhoo ei ollut kiinnostunut paikallaan olevasta lelusta, joten sen kanssa juoksin yhtä matkaa ruutuun lelun luo ja leikitin sitä sitten siellä. Rhoolle Riitta ehdotti "kuolleen" lelun arvon nostamista, jos sen voi viikon parin treenillä tehdä - kovin pitkää panostusta arvon lisäämiseen hän ei kuitenkaan suositellut, koska muitakin menetelmiä voi aina käyttää.


Kysyin myös parista mieltäni askarruttaneesta asiasta. On kuulemma makuasia, käyttääkö luoksetuloon sivulle ja sivulletuloon eri vai samaa sanallista vihjettä. Riitta sanoi itse käyttävänsä eri sanoja, koska hän haluaa luoksetulon olevan vauhdikas ja sivulletulo on "vain" se asento, josta kaikki liikkeet alkavat. Samoin liikkeestä seisomisessa ja kaukojen seisomaan nousussa sana voi olla sama tai eri, vähän kouluttajasta ja koulutustavasta riippuen. Rhoota ei uskalla pitää irti ilman liinaa/hihnaa perässä, mutta hihnan paino saa sen liikkumaan vinosti. Tähän saimme neuvoksi valjaiden käytön ja liinan sijaan voisimme kokeilla kovaa muovinarua, joka ei juuri sotkeudu ja joka on niin kevyt, ettei se häiritse koiraa.


Piin kanssa jatkamme lyhyitä seuraamisia, mutta nami alkaa tulemaan muualta kuin kädestä ainakin välillä. Välillä voin viedä kättä perusasennossa taakseni nähdäkseni seuraako Pii namikättä vai minua (veikkaan, että kättä...) Suoraan seuruutukset saavat edelleen olla pituudeltaan alle 10 askelta, on tärkeämpää tehdä tarkkaa kuin pitkää pätkää. Sivuaskeleet menivät hienosti, mutta olin unohtanut liittää siihen mukaan vihjeen ja tämä korjataan nyt. Sain myös tekniikkaohjeita sivuaskeleihin vasemmalle: oikea jalka risteää vasemman edestä ja samalla vasen (nami)käsi vetää koiraa sivulle kun oikea jalka "työntää" koiraa. Rhoo jatkaa seuraamisessa edelleen sivuaskeleiden työstämistä, mutta lisäksi aletaan tehdä lyhyttä seuraamista eteenpäin.


Rhoo oli vähän liiankin tärppänä kärppänä pallonheitossa eli luoksetulon pysäytyksessä, johon sain ohjeeksi muuttaa liikkeeni erittäin rauhallisiksi ja hitaiksi ja edellyttää koiralta myös rauhallisuutta ennen pallon lentämistä. Kumpikaan koiristani ei kuulemma juurikaan ennakoi vaikka nyt tuota pallon heittoa, mikä vähän vaikeuttaa sen seisahtumisen hakemista, mutta kyllä se pieni epäröinti alkoi molemmilla tulemaan sieltä kun teki jokusen toiston peräkkäin. Kyllä tämä tokokin varmaan tästä, kun vielä pääsemme jatkamaan kaverin ohjattuihin treeneihin tämän jälkeen. Josko sitä pääsisi möllikisoihin vielä tänä vuonna jomman kumman koiran kanssa - tai miksei kummankin!


Yksärin lopuksi Riitta vielä arvioi, että Rhoo turhautuu varsin nopeasti ja antaa koulutuksessa todennäköisesti Piitä vähemmän anteeksi. Minua hymyilytti - verrattuna Piihin saman ikäisenä Rhoo ei turhaudu juuri ollenkaan! Poikien ero tässä asiassa on ikäeroa (josta muistutettuani Riittakin oli samaa mieltä) ja sitä, että Rhoo on niin hemmetin nopea ihan fyysisesti. Ajoittaminen on paljon vaikeampaa sen kanssa kuin Piin, jolloin palkatta jääviä hutejakin tulee enemmän ja näin hitaamminkin turhautuvalla koiralla on mahdollisuus hermostua. Riitta kiitteli taas kerran Rhoon taitavaa kehonkäyttöä ja sanoi, että sille saa rakennettua nopeat ja näyttävät liikkeet.


Piin silmävaivaisuus askarruttaa ajoittain edelleen. Isäni sanoi puhelimessa jotain, mitä en ollut itse tullutkaan ajatelleeksi: jos toinen silmä näkee ja toinen ei, menettää stereonäön ja sitä myötä etäisyyksien arvioiminen käy vaikeaksi. Selittänee osaltaan agihidastelua ja myös sitä, ettei Pii enää oikein suostu hyppäämään auton takapaksiin tai sieltä pois. Hyppää se lopulta, mutta sitä saa hyvän tovin tsempata molempiin suuntiin. Puoli vuotta sitten Piironki törmäili toisiinsa kun yrittivät kilpaa autoon. Kaverini tarjosi minulle omaa koiraansa agikisakoiraksi, tosin rengas, kepit ja keinu pitäisi ensin kouluttaa kuntoon. Koira on porkkikseksi vauhdikas ja erittäin hyvin kuulolla, joten tarjous houkuttelee kyllä. Pitänee tehdä koeajo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti