maanantai 24. tammikuuta 2011

Vaihdetaan kiukkuinen porokoira cavalieriin


Aloitimme uuden viikon hyvällä mielellä ja sovimme kaverin kanssa kimppatreenit Kompassille. Sää oli tuulinen ja vihmoi märkää lunta, joten päätimme molemmat maksaa mielummin viisi euroa per nenä oikeudesta käyttää sisätilaa kuin värjötellä ulkona. Varasin lisäksi Kompassin agitilan omia treenejä varten, mutta kaveri innostui mukaan myös.


Talonyhtiömme ei ole vuosien jonotuksesta huolimatta osoittanut meille autopaikkaa, joten auto majailee yleensä useamman sadan metrin päässä julkisella parkkipaikalla. Kesäkeleillä tämä on ollut ihan hyvä ratkaisu, mutta tänä talvena auto on ollut kiinni vallissa harva se päivä ja ovet ovat pääosin jäässä pienemmälläkin pakkasella. Lähdimmekin hyvissä ajoin autoa kohti lämmittelemään sitä, että ehtisimme treenehin suunnilleen ajallaan.


Mannerheimintie oli neljän ruuhkasta pullollaan ja jalkakäytävälläkin oli vilkasta. Näin jo kauempaa meitä vastaan tulevan koiran, joten väistin omieni kanssa erään talon pihaan, noin kymmenen metrin päähän jalkakäytävästä. Jäin siihen syöttämään koiria ja alkuun kaikki menikin mukavasti. Vieraan koiran lähestyessä Rhoolla petti pokka ja se meni hihnan päähän huutamaan, mitä se varsin usein tekeekin. Suhtaudun näihin tilanteisiin aika lungisti, yleensä palkkaillen Piitä rauhallisuudesta ja kehuen Rhoota, mikäli se hiljenee - namia se ei yleensä pysty ottamaan.


Ohittajan ollessa kohdalla Pii yhtäkkiä hoksaa että ei saatana, siellä on koira ja lähtee saman tien juoksemaan koiraa kohti. Minä kaaduin tempaisun voimasta ja samalla molemmat hihnat lipesivät kädestäni. Olin hetken aivan varma että kaikki kolme koiraa kuolevat auton alle, sillä 45kg Piironkia juoksi suoraan jalkakäytävällä ollutta koiraa päin. Koirat pysäyttivät liikenteen, mutta pysyivät onneksi jalkakäytävän puolella. Piironki syöksyi suoraan vieraan koiran päälle, tosin en ole varma, pysäyttikö huutoni Piin vai sainko ajoissa sen hihnasta kiinni. Kaaduin uudestaan selälleni penkkaan kun otteeni Rhoosta lipesi, mutta sain hihnasta vedettyä toisenkin koirani pois. Olin aivan tolaltani, tärisin ja pyytelin vuolaasti anteeksi. Vieras koira oli onneksi jotakuinkin Piin kokoinen, joten tappelussa ei näyttänyt tulevan vammoja kenellekään. Ohittavan koirakon ihminen onneksi näki tilanteen ja oli ymmärtäväinen sitä kohtaan, että tapahtui puhdas vahinko.


Istuin hetken penkassa ja toivuin järkytyksestä ja lähdin sitten jatkamaan matkaa autolle. Olen edelleen hämmentynyt siitä, mitä helvettiä oikein tapahtui. Piitä ja Rhoota on voinut ongelmitta kuljettaa yhdessä ainakin viimeisen vuoden ajan. Hihnakäytös voisi olla parempaakin, mutta koskaan minulla ei ole ollut vaikeuksia pidellä koiristani kiinni. Kyselemättä kimppuun hyökkääminen on uusi käytös Piille. Aiemmin sen varoitusmerkkejä on ollut helppo seurata ja puuttua tilanteeseen ajoissa. Nyt se kiihtyi nollasta sataan ilman helposti tulkittavaa ennakkovaroitusta. Tämä ei ole ollut ensimmäinen kerta viime viikkoina - ennen puolison lähtöä seurautin sitä ohi odottamaan jääneestä koirakosta ja palkkasin tiheästi. Pii käyttäytyi kuin unelma ja tarjosi hyvin kaunista seuraamista. Vieraan koirakon kohdalla se vilkaisi sitä syrjäsilmällä ja hyökkäsi saman tien päälle. Piin arvaamattomuus tekee tilanteiden hallinnasta hyvin vaikeaa ja tunnen olevani aika lailla hukassa sen kanssa.


Treenit menivät olosuhteisiin nähden hyvin. Agitreenit olivat lähinnä yleistä hömpöttelyä, koska en pystynyt keskittymään mihinkään suunnitelmalliseen. Rhoo teki siivekettä kiertäen puomin alastulon 2o2o, joka sujui mainiosti siivekkeen ollessa puomin vasemmalla puolella. Siiveke oikealla Rhoo pyrki vapauttamaan itse itsensä, eikä ihan hiffannut hommaa, vaikka kaveri hidasti sitä hihnasta. Yritin myös "perinteistä" pujottelun opetusta Rhoolle, mutta vähän huonoin tuloksin. Rhoo on turhan nopea minulle siihen hommaan. Kaveri ehdotti Vilanderin kolmen kepin kiertoa, mitä toki voisi kokeilla. Jos saisin jostain omat kepit, niin nopeastihan tuon vaikka sheippaisi.


Pii sai tehdä hömppärataa hallissa olevilla esteillä. Puomin se teki vauhdikkaammin kuin kuukausiin, minkä epäilen johtuvan siitä, ettei sitä Kompassilla juuri koskaan siirretä. Piin ei siis tarvinnut miettiä, onko kyseessä puomi vai keinu, jolloin suoritusnopeus kasvoi, ainakin luulen niin. Sain myös kokeilla kaverin porkkiksen kanssa pientä radanpätkää, mikä sujui runsaalla palkkaamisella aika mukavasti. Kaveri joutui alkuun seisomaan radan keskellä, kun hänen koiransa on aika tavalla mamman tyttö. Lihapullat houkuttivat kuitenkin lähtemään lopulta minunkin matkaani, vaikka matte jäi reunalle.


Tokotreenit menivät suhteellisen mukavasti. Molemmat koirat irtosivat ruutuun jätetylle lelulle kivasti, eivätkä ruutumerkit enää aiheuttaneet ihmetystä. Kaukojen asentojen vaihtoa varten lattia oli vähän turhan liukas, mutta teimme niitäkin jokusen toiston. Suoraan seuraamista ja sivuaskeleita työstettiin myös molempien koirien kanssa. Pii seuraa varsin sievästi suoraan jo noin kahdeksan askelta.


Tokoa enemmänkin harrastanut kaveri antoi meille myös vihjeitä, miten korjata suoritusta. Rhoo kannattaa kuulemma sivuasennossa palkata taempaa, "housunsaumasta", koska on kuulemma aika epätodennäköistä, että noin vilkas ja innokas koira alkaisi jätättää. Seuraamisen työstämiseksi hän ehdotti monikulmio/kolmio/neliömuotoja, joissa voi hyödyntää imuttamista ja näin opettaa koiraa käännöksiin. Kaukojen asentojen vaihdoissa hän kehotti harkitsemaan pallo- tai lelupalkkaa Piille nopeuden lisäämiseksi ja opettamaan tarkkuutta kirsu aivan kiinni kädessä. Hän myös kehotti reagoimaan napakammin koirien hörhöilyyn (ts. kehotusten noudattamatta jättämiseen ja yleiseen omaan puuhasteluun), tosin vasta sitten, kun olin asiasta kysynyt. Hän ei kuulemma ollut varma, haluanko sanoa niille ikävästi. Enhän minä kovin ikävästi haluakaan, mutta sen verran, että homma toimii. Kaverin on tarkoitus vetää meille ja muutamalle muulle tutulle tokokurssi tässä kevättalvella, joten sopivan palautteen antaminen koiralle voisi olla itselleni hyvä oppimistavoite.


Pakko vielä lisätä perjantain riekkutreffeiltä todistusaineistoa siitä, että kyllä se Piikin kääntyy kun on sopiva motivaattori. Tämän kun saisi agikentälle siirrettyä niin vot:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti