Teimme vaihtarin HePeKon kanssa ja he menivät treenaamaan raunioita meidän mestoillemme ja me rakennusetsintää heidän mannuilleen. Rakennuksena palveli pelastuslaitoksen harjoitteluun käyttämä rakennus, jossa tehdään mm. savusukellustreeniä palomiehille silloin, kun hullut koiranaiset eivät sitä valtaa. Rakennuksen alakerta oli suhteellisen valoisa, yläkerrassa ja kellarissa vaadittiin otsalampun voimaa että näki kulkea.
Rhoon mielestä rakennusetsintä oli hillittömän kivaa, eikä lainkaan jännittävää tai painostavaa. Valon vähyys ei sitä haitannut - itse opinkin tästä treenikerrasta sen, että nenäänsä käyttävä koira ei juuri käytä silmiään. Useampikin koira kävi jotakuinkin kirjaimellisesti maalimiehen iholla, mutta hajun kulkeutuessa muualle, ne eivät nähneet aivan edessään kohtuullisessa valossa kököttävää maalihenkeä. Toinen oppi treenikerrasta oli se, että rakennuksessa hajut kulkeutuvat täysin ennakoimattomilla tavoilla. Koirat merkkailivat monet kerrat aivan toisaalle, kuin missä tiesimme maalihenkilön olevan.
Rhoolle oli 3+1 maalihenkeä kahdella kierroksella. Ensimmäiset olivat keittiön takan olevassa kulmahuoneessa sohvan nurkassa, pikkutilassa viereisessä huoneessa ja siellä avoimessa nurkkauksessa, yläkerran sokkelossa ensimmäisen näkösuojan takana ja toisella kierroksella ainoa maalimies oli tupakeittiöpöydän takana avoimessa nurkassa. Mikään näistä piiloista ei tuottanut Rhoolle pienintäkään päänvaivaa. Suurin riemu oli se, että Rhoo työskenteli erinomaisesti siitä huolimatta, että tärppipäiväinen narttu oli juuri ennen Rhoon toisen kierroksen vuoroa käynyt tekemässä oman etsintänsä talossa. Toki Rhoo pois mennessä jäi palkkaamaan itseään siihen kohtaan eteisen mattoa, missä sen elämän nainen oli hetki sitten istunut, mutta mennessä tai töitä tehdessä eivät pikkuasiat käyneet sillä mielessäkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti