Ensimmäiset EPK:n metsäjälkitreenimme Piin kanssa menivät mainiosti, vaikka vuorokaudenaika ei ollutkaan biorytmeilleni optimaalinen (klo 8 sunnuntaiaamuna). Pii ajoi hienosti ja keskittyneesti ihmisjälkeä myös ilman askeleisiin ripoteltua ruokaa, vaikka toki sille tehdyt jäljet olivat lyhyitä (10-20m) ja suoria. Keppien päälle se ei ymmärtänyt vielä mitään, mutta enpä ole niiden arvoa tai minkäänlaista ilmaisua vielä lähtenyt rakentamaankaan. Viimeisenä harjoituksena tehty jälki nousi hienosti janalta ja työskentely säilyi tarkkana ja maltillisena, mutta koiralla oli silti selvästi hyvä fiilis työhön.
Ensi viikolla teemme ryhmän toisen jo vähän jäljestyksestä jyvällä olevan koirakon kanssa toisillemme jäljet ja ajamme ne. Jäljistä olisi tarkoitus tulla 100-150m pitkät, suorat tai loivasti kaarevat ja ilmaistavaksi jätetään 4-6 keppiä. Piille itse jäljestäminen tulee sen verran luontaisesti, että treenaamisessa kannattaa todennäköisesti keskittyä esineilmaisun varmuuteen (ja tottiksen rakentamiseen, huoh).
Toisten koirien työskentelyä seuraillessa huomasin, että maastossa oli mukavasti sieniä. Poimin jokusen kantarellin ja yhden kauniin männynherkkutatin treenien ohessa ja kävin jälkeenpäin vielä Rhoon kanssa puolen tunnin kierroksella, josta jäi saaliiksi puolisen tusinaa herkkutattia. Jäljistä päätellen joku oli juuri käynyt viemässä kauneimmat sienet päältä, mutta tämä prinsessasienestäjä oli jättänyt täysin toukattomia tatteja metsään siksi, että pillit olivat hieman kellastuneet. Aina parempi minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti