Sateisten maanantairaunioiden teemana oli tunkeutuminen. Piiloja oli käytössä kaksi: sokkelin alapuolella oleva huone ja L-putken tuntumassa oleva bunkkeri-alapiilo. Maalimies innosti koiraa ja meni näkölähdöllä piiloon, joka peiteltiin kunkin koiran tason mukaisesti pulloilla, styroksilla, muovipusseilla ja pressuilla. Rhoo selviytyi omista esteistään vallan mainiosti ja syöksyi pelottoman oloisesti myös alapiiloon, jollaisia sillä ei olekaan aiemmin ollut. Kummallakin piilolla tehtiin kaksi toistoa siten, että jälkimmäiselle toistolle lisättiin vaikeusastetta. Pomppa meni sukkana sisään joka yrittämällä. Olen myös tyytyväinen siihen, että Rhoo työskenteli innolla varsin märissä olosuhteissa ja lähti kuin jousi maalimiehen perään, vaikka innokas ja innostava maalimies saattoikin olla turhan jännittävä. Ainakin Rhoo rauhoitteli itseään katsomalla pois, tosin kyse saattoi olla luopumisleikin vaikutuksista - pään pois kääntäminen on Rhoon tapa pärjätä kun luopuminen on ainoa tapa päästä käsiksi johonkin oikein ihanaan.
Treenien jälkeen pyysin muut treenaajat auttamaan Rhoon siedätysprojektissa. Väki kokoontui tiiviiksi ryhmäksi ja minä syötin koiraa purkista. Kun purkki meni maahan, ryhmä aloitti taputtamisen ja juttelun ja purkin ollessa tyhjä, väki hiljeni. Rhoo kurkisti kyllä kesken ruokailun että mitä ihmettä, mutta malttoi kuitenkin jatkaa syömistä. Viimeisenä vaikeutuksena harjoitukselle railakkaamman hurrauksen mennessä riittävän hyvin toinen kouluttajistamme ehdotti, että syöttäisin Rhoota kahden pienemmän ihmisryhmän välissä. Tämä oli jo liikaa Rhoolle, vaikka ihmiset pysyivät hipihiljaa, enkä saanut sitä enää palaamaan kissanruuan ja nappulan nauttimiseen pidemmän matkankaan päästä. Ihmisryhmä myös hajaantui kauemmaksi helpottaakseen Rhoon oloa, mutta ylimääräinen liike ja juttelu taisi olla sekin vähän jännä juttu. Saimme kuitenkin kolme hyvää toistoa ja oma käsitykseni siitä, millä tasolla liikutaan, tarkentui. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan!
Pii sai iltaruokansa edestä ilmaista keppejä. Ruoka tuli neljästä purkista ja ainakin kepeillä on nyt arvoa. Järkeä ei koiran päässä ole keppien suhteen sitten senkään vertaa (häsläämisen määrä oli hämmästyttävä), mutta tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti