Vuoden ensimmäiset treenit olivat samalla vuoden ensimmäiset treenit ACE:lla. Harri koutsasi pientä ryhmäämme 20 esteen hyppyradalla, jonka tarkoitus oli löytää koiralle mahdollisimman nopea ja etenevä ohjaustekniikka.
Pii oli ihailtavasti mukana, vaikka kunto sillä on melkein kolmen viikon loman aikana päässyt selvästi tippumaan. Piille ei riitä näemmä enää kunnon ylläpitämiseksi vain metsälenkit tai pitkätkään metsäpolkukävelyt fleksissä, vaan se vaatii juoksuttamista. Pyöräily tai ylämäkijuoksut/intervallit pitää ottaa ohjelmaan ennen maaliskuuta, kun se vihdoin vapautuu dopingkarenssistaan. Piin kanssa tehtiin nolla heti ensimmäisellä yrittämällä, itse suunnittelemallani ohjauksella ja ajalla 32,13 sek.
Rhoon ensimmäinen kierros oli itselleni tuskallista. Ohjauksen ajoitus oli koko ajan pielessä, enkä saanut nollaa leivottua ollenkaan sinänsä varsin simppelillä radalla. Kierrosten välillä Harri neuvoi omat ohjausehdotuksensa, jotka erosivat omasta suunnitelmastani lähinnä parilla ennakoivalla persjätöllä - toinen korvasi tekemäni valssin ja toinen suunnittelemani takaaleikkausen 180o kahdella aidalla. Sylivekki-jaakotusta tarjottiin myös kääntämään koiraa tiukasti muurille takaakierron jälkeen.
Toisella kierroksella jouduttiin toteamaan, että persjättöjä lukuunottamatta itse suunnittelemani ohjaus toimi Piillä parhaiten ja 32,13s jäi sen parhaaksi ajaksi. Piiltä alkoi myös kunto loppua ja epäilen aikojen hidastuneen myös sen vuoksi. Rhoolle sain toisella yrittämällä tehtyä sen aikaan tarvitun nollan ja sen ajaksi jäi 31,00s. Rhoo ei ollut parhaassa vireessään, vaikka se tekikin yhteistyötä mukavasti. Tulos näkyy päivänselvästi ajassa, R kun yleensä pääsee vähitään 1m/s nopeampaan etenemään kuin Pii aivan heittämällä. Liekö treeniloman viime päivinä tehdyt pitkät metsä- ja retkiluistelulenkit vielä painaneet jaloissa, koska tuttua täysiä painamista ei näkynyt sen suorituksessa lainkaan.
Treenin opilliseksi anniksi jäivät nuo taktiset persjätöt, joita minun tosiaan pitäisi oppia hyödyntämään omissakin ratasuunnitelmissani. Ne ovat paljon nopeampia kuin muut vaihtoehdot ja oikein ajoitettuina toimivat kuin häkä - lisäksi ne antavat etumatkaa koiraan ja mahdollisuuden vedättää, mikä on tärkeää erityisesti Piille. Itse olin ilahtunut kuullessani Harrilta, että olemme kaikki kolme kehittyneet viime näkemästä kovasti (Harrin treeneihin emme ole sattuneet varmaan kahteen-kolmeen kuukauteen). Kierolla tavalla tuntui hyvältä kuulla Harrilta sekin, että oma radanlukutaitoni on kehittynyt tosi paljon, enkä olisi noissa suorituksissa voinut enää juurikaan parantaa aikaa paremmalla ohjauksella, linjoilla tai suunnittelulla. Koirien motivaation kehittämiseen hän esitti kanavointia ja targetille palkkaamista. Rhoon kanssa sitä onkin tehty paljon alkeisopetuksessa, mutta se on unohtunut jo kauan sitten, Piillehän sitä olen paraikaa herättelemässä käyttöön uudestaan.
Treenitauon loppuminen teki hyvää sekä minulle että koirille, jotka makaavat tassut kattoa kohti ja toipuvat kokemastaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja: Rhoolla Hyvinkää 22.1. ja Piillä (!) 4.3. Lempäälä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti