Palattiin agilityarkeen eilisen hyvän fiiliksen jälkeen kun hyllytettiin kaksi rataa Hyvinkäällä tänään. Ohjaukseni olivat myöhässä, mutta koiralla oli aivot narikassa senkin edestä. Varsinkin ensimmäinen rata (hyppyrata) oli melkoista rallailua. Agiradalta olisi paremmalla ohjauksella voinut tulla tuloskin, mutta en vain keksinyt tapaa saada Rhoota käännettyä pois kolmatta aitaa hämäämässä olleelta ansaputkelta. Yritin vekkausta ja valssia laskeutumispuolella että saisin blokattua putken suun, mutta Rhoo lukitsi putken jo kaukaa ja ryntäsi sinne minusta piittaamatta. Oma vika, mutta minkäs teet. Muilta osin tämä jälkimmäinen rata meni kohtalaisen sujuvasti, mitä nyt yksi valssi ennen A-estettä jäi liian myöhäiseksi ja vedin koiran pois A:ta edeltävältä aidalta. Vitonen olisi tullut myös kepeiltä kun Rhoo jätti viimeisen välin pujottelematta päästäkseen edessä itseään tyrkyttävään paljon kivempaan pussiin.
Mitä tänään opittiin? Useampikin asia: 1) Rhoo ei jaksa neljää starttia (tai kahta kisaa) yhtenä viikonloppuna; 2) pujottelua kohti tarjolla olevaa putkea tai pussia on treenattava; 3) valssien ajoitusta on treenattava Rhoon kanssa. Voisi olla ihan hyödyllistä rekonstruoida agiradan alku ja yrittää keksiä toimiva ohjaus oikeaan suuntaan. Paikalla ollut kaveri ehdotti pakkovalssia, mutta epäilisin senkin vetävän Pikkukoiraa liian kauas ja kohti ansaputkea. Tarkastellaan asiaa.
Fysiikan puolesta Rhoo jaksaa painaa ilahduttavasti. Kisojen jälkeen menimme hiekkakuopalle seuralaisena ja videokuvaajana olleen kaverin ja hänen bc-juniorinsa kanssa. Rhoo painoi umpihankilaukkaa bortsun perässä ja juoksi juniorin kiinni kilpajuoksussa auratulla tiellä. Rhoo-poloisen pää ei ihan vielä kestä fysiikan mukana, mutta aika parantanee tämän ongelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti