Ostin joululahjan itselleni ja treenaamme molempien koirien kanssa torstaisin Niinu Linnan ohjauksessa kahden kuukauden ajan. Ensimmäisellä treenikerralla viime viikolla olin itse kaupungissa, mutta koirat yhä maalla joulun vietossa, joten pääsimme mukaan vasta nyt. Ajelin ylös alas Olarinluomaa etsiessäni hallia ja myöhästyin vähän, mutta pääsimme onneksi silti mukaan.
Sekä minä että molemmat koirat pääsimme esittelemään todellisen tasomme kaikkine ongelmineen. Itseltäni on hukassa ohjausliikkeiden oikea sijoittaminen ja se, miten tehokkaimmin käytän hyväksi kaikkia mahdollisia apuja enkä ainakaan hidasta koiraa. Pii kääntyi tapansa mukaan hieman kankeasti ja hitaasti, mutta veti suorilla vauhdikkaammin ja on varsin estevarma. Rhoota jännitti uusi ympäristö ja jo ensimmäisten kahden hypyn jälkeen se jätti ohjauksen seuraamatta ja höntsäsi tervehtimään Niinua. Pesukarhunhäntä kelpasi kyllä mallikkaasti palkaksi ja vauhtia piisasi, kunhan Pikkukoira malttoi keskittyä esteisiin. Niinu liittyi myös niihin koutseihin, joiden mielestä Rhoo on makee ja siitä tulee vielä hyvä kunhan kerkeää :)
Sain koulutusta päällejuoksun oikeassa suorittamisessa (juokse menosuuntaan esteen suuntaisesti, yläkroppa kääntyy tarpeeksi) ja pakkovalssin sijoittamisessa (älä peruuta!!) ja selkeässä merkkaamisessa. Minulla on kuulemma tapana tarpeettomasti peruuttaa milloin missäkin, mikä on varmaan ihan totta - ensimmäisen pakkovalssiyritykseni kohdalla huomasin jopa itse ajautuneeni jonnekin ihan muualle kuin olin alunperin ajatellut. Mukailen kuulemma myös liikaa koiran vauhtia erityisesti Piin kanssa, eli kun Pii hidastaa, minä hidastan ja alan varmistelemaan ja vetämään sitä perässäni. Rhoo ei yleensä turhia hidastele, joten sen kanssa tuo ongelma on pienempi, mutta minun pitäisi silti käyttää paremmin hyväkseni ne kohdat radalla, joilla pystyn juoksemaan täysillä. Niinu arveli, että Rhoolle koko homman paras juttu on todennäköisesti se, että saa mennä täysiiii ja että velvollisuuteni ohjaajana on mahdollistaa sille se. Olen samaa mieltä ja siihen pyritään. Minähän se suurin este siinä olenkin.
Molempien koirien kanssa sain suosituksen tehdä lyhyttä, korkeintaan viiden esteen pätkää ja sitten palkka. Rhoon palkan pitäisi aina tulla liikkeestä (saan itsekin juosta täysii!) ja niin kauan kun se kelpuuttaa lelupalkan, sitä tulisi käyttää. Piille pilkkomisen olisi tarkoitus tuoda lisää vauhtia kun palkkaa saa useammin ja Rhoolle pilkkomalla haetaan nopeutta, itsevarmuutta ja onnistumisia ilman, että ohjaajan ohoeikut ja epävarma ohjaus sitä turhaan karsivat. Erityisesti Rhoon kohdalla Niinu kehotti pitämään mielessä, etten pyydä siltä mitään, mistä en itse ole aivan varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti