Keskiviikon ohjatut varakouluttajalla

Mika oli estynyt tällä viikolla ja I-HAHin ohjattuja veti hänen sijallaan Anna. Ratatreenin ohella oli mahdollisuus tehdä keinua, jota Rhoo rallasikin kuusi toistoa avokätisellä lihapullapalkalla. Varastipa ryökäle kertaalleen esteellekin, eli uskoisin että keinukammo alkaa ainakin lievittyä!

Muilta osin treenit olivat mainiot. Tehtiin 20 esteen agiratatreeni, jolla ehdottomia kohokohtia oli nämä:

1) Osasin suunnitella molemmille koirille omat, toimivat ohjaukset

2) Rhoo pyrki karkailemaan puomille (keinu/puomi-epävarmuuden vuoksi tämä on oikein hyvä ilmiö) mutta otti 2o2o-kontaktin joka kerta

3) Tajusin, missä kannattaa käyttää saksalaista ja osasin vielä tehdäkin sen

4) Rhoo eteni itsenäisesti ja virheettä kepeille tullessaan kovassa vauhdissa putkesta. En ehtinyt ohjaamaan ja jäin selvästi taakse suoralla putkella kilpajuostessani. Huolimatta hidastusyrityksistäni Rhoo meni vaan ja alkoi pujotella kun kepit oli kerran tarjolla.

5) Piin suoritus nopeutuu koko ajan

Toisella kierroksella rata kellotettiin kisanomaisesti. Kumpikaan koiristani ei rikkonut ennätyksiä, mutta olin tyytyväinen niiden suorituksiin. Nopein koirakko teki nollaradan 50s ajalla. Piin aika oli kahdella kieltovirheellä 52s ja Rhoon aika oli 50s - Rhoon rata olisi ollut hylätty, koska aika sisälti ylimääräisen puomisuorituksen (2o2o-pysäytyksineen, luokseni palaamisineen ja koutsin kanssa neuvotteluineen, että saisimmeko kuitenkin aloittaa alusta). Ylimääräistä puomia lukuunottamatta Rhoon suoritus oli virheetön, tosin sekunteja tuhraantui suoran päässä olleen takaakierron kanssa takutessa.

Koeajo ja iänikuista keinutreeniä

Kaverin kaverilla on mukava agilitytolleri, jonka kanssa kisaamisesta omistajansa on luopunut. Aikansa kisavolinaani kuunneltuaan kaveri tarjosi tolleria minulle lainakoiraksi ja menimme testaamaan yhteensopivuuttamme Hakkilaan. Rauha oli ohjaajaan fokusoitunut, sukkela ja vaikka kolikolla kääntyvä pieni maksikoira, jonka menoa ei yhtään haitannut se, että tapasimme ehkä toista kertaa. Kontakteilla ja pujottelun sisäänmenon hakemisessa olisi hiomista, mutta muilta osin Rauha vaikutti varsin näppärältä pikku otukselta. Pitää katsella, milloin Pii saa alkaa kisaamaan, miten Rhoon kanssa alkaa sujumaan ja saisinko jostain hankittua Rauhallekin ohjatun treenipaikan.

Omat koirat treenasivat myös, Pii kuppipalkan kanssa toimimista ja keppikulmia, Rhoo puomia ja keinua. Rhoon treeni koostui kahdesta sessiosta molemmilla esteillä, n. 5-10 toistoa per este. Keinua siirrettiin sessioiden välillä ja homma oli silti ihan ok. Jatkossa harkintaan tulee megapalkkaus keinulta (useita kokonaisia lihapullia, broiskun kaula tms) ja kupin siirtäminen useamman esteen taa.

Piille tiukka pois kääntyminen esteen jälkeen oli tosi vaikeaa, kun palkkakuppi olisi ollut suoraan sen näköpiirissä. Myös renkaan suorittaminen oli vaikeaa kun kuppi oli parin metrin päässä renkaan sivulla. Pujottelu kuudella kepillä oli hieno kun kuppi oli etupalkkana: Pii kesti jopa takaaleikkauksen kepeillä niin kauan kun se ei nähnyt, että vaihdoin puolta. Vaikka kupille varastamisen henkeä oli välillä ilmassa, Pii selvästi tietää jo että NRM "Oho" tarkoittaa, että palkkaa ei vielä ansaittu ja se luopuu yrittämisestä.

Säätöä Jattilassa ja tokoa Agimestassa

Vanhempani veivät Piin metsälenkille ja Rhoo, minä ja kuvaaja-apukäsinä toiminut kaverini Antti menimme JATin halliin kisaamaan kaksi agirataa. Radoista ei ollut paljon kotiin kertomista: ensimmäisellä radalla Rhoo karkasi A:n alakontaktilta ja hyppäsi suoraan edessä olleen renkaan läpi. Rengas ei kuulunut radalle, joten siitä HYL. Loppurata meni koiran puolesta varsin sujuvasti, vaikka itselläni meni tavalliseen tapaan pasmat sekaisin kun jotain odottamatonta tapahtui. Loppua kohti skarppasin.

Toiselta radalta saatiin (vaivoin) tulos: RV 25 ja AV 0. Sekä puomin että A:n kontaktit olivat Rhoon mielestä ihan turhia, kepeiltä plopsahdettiin pois kesken kaiken ja loput kaksi virhettä olivat kieltoja. Koko rata oli ihan kamalaa säätöä sekä minun että koiran puolelta.

Agilityn ihmeellisyyksiin kuuluu se, että hylätty rata voi olla paljon parempi kuin se rata, jolta saadaan tulos ja niin kävi tälläkin kertaa. Radoista on videomateriaalia kunhan Antin isä muistaa sen minulle lähettää, mutta epäilen, etten koskaan kehtaa laittaa niitä julkiseen levitykseen. Hyvää tämän päivän kisoissa oli Rhoon toimintakyvyn säilyminen (se teki jopa puomin suuremmin epäröimättä!) ja se, että ensimmäistä kertaa onnistuimme tekemään tuloksen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Huonoa oli oma ohjaukseni, joka oli jotain aivan järkyttävää. Mielessä painoi Rhoon eilinen toimimattomuus tutussa paikassa treenatessa ja oma mieliala oli sen mukaan katastrofia odottava. Taattu tapa epäonnistua kilpailutilanteessa! Pitäisi saada itselle(kin) jostain vaihtopää kisatilanteisiin. Onneksi en sen yhden vahingossa onnistuneen hyppyradan jälkeen mennyt vielä treffeilleni Winstonin kanssa, sillä minun ja Rhoon yhteinen sävel on vielä todellakin löytymättä.

Kisojen jälkeen omat fiilikset olivat kahta kauheammin maissa, mutta kaveri sai puhuttua minut vielä illalla mukaan Virve S:n tokokoulutukseen hallivuorollemme. Lähdin, koska ajattelin saavani vielä yhden näkemyksen Pikkukoiran henkiseen maailmaan. Treeniaika oli varsin lyhyt ja ehdimme Rhoon kanssa demonstroida leikkiä ja tehdä vähän seuraamista. Virve sanoi, ettei hän voi kommentoida paineistumisongelmaa, koska se ei tullut näkyviin treenin aikana. Seuraamisen suhteen neuvottiin tekemään n. 10m matkaa hieman kiemurrellen S:n muotoisesti ja palkkaamaan eteen keskemmälle siten, että koira joutuu tavoittelemaan palkkaansa loppuun asti. Itselläni on tapana työntää nami koiran suuhun asti: "click for action, reward for position". Sivussaoloon kehotettiin rakentamaan kestoa omassa eteisessä peilin ääressä ilman naksuttelua. Tavoitteena olisi, että koira on "töissä" sivulla odotellessaan myös liikkeiden välissä.

Treeni oli mennyt itkua nieleskellessä, joten en suuremmin ihmetellyt että seurakaverin kommentti illan lopuksi irrotti ihan kyyneleetkin. Varmasti hyvää tarkoittaen, mutta huonolla ajoituksella ja pyytämättä hän tuli ilmoittamaan, että leikin Rhoon kanssa väärin ja että se paineistuu kun leikitän sitä. Sitten hän neuvoi, miten koiraani tulisi leikittää: äänestä kuulemma kuuli, ettei leikki ollut Rhoon mielestä kiva tai palkkaava, ja että "tuolla tavalla leikitetään jotain rotikkaa, ei pientä porokoiraa." En voisi olla enempää eri mieltä, mutta yritin vain myönnellä ja päästä tilanteesta nopeasti eroon että pääsisin toipumaan affektistani kulman taakse.

Pikajuoksua ja rosvosektori

Kisamatkaviikonlopun ensimmäinen päivä meni ACE:lla treenatessa. Molemmat koirat tekivät saman jokeritasoisen hyppärin, joka koostui teknisemmästä osuudesta ja peräti kymmenen esteen hieman kaarevasta suorasta, joka alkoi suoralla putkella.

Aloitin Piin kanssa, että sain itse rauhassa treenata ohjausta. Pii kestää hiomista niin paljon paremmin kuin Rhoo, että harjoittelen mielummin sen kanssa ensin. Rata oli minulle ja Piille varsin helppo ja ilokseni Pii veti hyvällä sykkeellä myös suorilla, kunhan itse vain jaksoin juosta.Viime aikoina olen käynyt nettituttujen kanssa keskustelua siitä, onko vedättäminen hyvä tapa saada koiraan vauhtia. Voi olla ettei se kaikille toimi, mutta Piistä saa nelosvaihteen esiin juoksemalla itse kovempaa ja vitosvaihteen jättämällä ruokakupin kentän laidalle, se on taivahan tosi. Alkuviikon lepopäivät näkyivät Piissä rauhattomuutena ja vaikeutena malttaa startissa, mutta mukavasti se pysyi radalla kuulolla.

Rhoon vuorolla saatiin taas kerran lähes-yksäri: 90min vuorolle oli saapunut meidän lisäksemme vain yksi koirakko, jotka treenasivat ensin vaikeamman ratasuorituksensa ja lähtivät saman tien kotiin. Pyysin, että radan lisäksi katsottaisiin Rhoon kontaktisuorituksia kun se keinu on aiheuttanut huolta viime aikoina. Jätin Rhoon starttiin ja valmistauduin juoksemaan niin maan perkeleesti. Eipä tullut juoksemista, kun Rhoo kiersi ekan aidan, alitti toisen hypyn riman ja minusta huolimatta painui putken väärään päähän. Koutsi totesi, että sehän ei lue sun ohjausta yhtään ja mitäpä minä siihen muuta kuin myöntelemään.

Volisin siinä sitten kotvan Rhoon haasteista agilityn alalla ja pääsin (kerrankin!) demonstroimaan ne livenä ihan uudelle ihmiselle. Meille entuudestaan tuntematon kouluttaja kuunteli myötätuntoisesti ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Pulinan ohessa hokasasimme laittaa ilmastoinnin päälle peittämään tuulen käymistä hallin seiniin ja kattoon ja kun sen jälkeen sain vielä Pikkukoiraan vähän vauhtia hyppysuoralla, homma alkoi lopulta sujua tavalliseen tapaan. Nyt maailmassa on yhteensä noin puoli tusinaa ihmistä, jotka ovat nähneet Rhoon agilitymeiningistä sekä pohjat että huiput. Rhoon kanssa kisatessa paljon mukana ollut kaverini (yksi näistä kuudesta onnekkaasta) kuvasi Rhoota sanomalla, että "Sillä on onnenpyörä päässä. Joskus sattuu rosvosektori." Tämä on toistaiseksi kuulemistani tulkinnoista ehdottomasti selitysvoimaisin.

Kun Rhoon fiilikset saatiin nousemaan, kontaktien tekeminen sujui mukavasti. Saatiin useita hyviä, nopeita ja komeasti 2O2O:iin pysähtyviä toistoja puomilta ja runsaasti palkkaamalla useita hyviä toistoja keinulta. Rataakin tehtiin, tosin Rhoo ei kestänyt lateraalista etäisyyttä kepeillä eli en saanut tarvitsemaani etumatkaa ehtiäkseni valssaamaan radan teknisemmällä pätkällä. Vaihtoehtona kokeiltiin sylikäännöstä, joka melkein toimi: Rhoo sylikääntyy hyvin vasemmalla, mutta ei oikealla. Pitänee tehdä asialle jotain. Rengas-pituus-muuri -yhdistelmä meni varmasti ja ehdin pitkällä suorallakin Rhoon edelle kun lähetin putkiin kaukaa ja juoksin ihan helvetin kovaa.

Joku kouluttaa koiriani salaa

...sillä ne osaavat juttuja! Mystistä!

Kaverini päivähoiti Rhoota ja kertoi, että se muuten osaa aika hyvät perusteet AVOn kaukoille ja paikkamakuukin onnistuu aika kivasti, vaikka ihmisen selkä on käännettynä. Koska en usko ennen kuin näen, piti kokeilla kotona tänään. Ja osaahan se: istu-maahan vaihtuu tosi simpsakasti takajalat paikallaan pysyen ja pienellä muistuttelulla mukaan saatiin myös napakka seisominen. Missä vaiheessa nuo on sille opetettu? Paikkamakuu sekä eteisessä että eilen agikentän laidalla sujui sekin vaivattomasti. Rhoo pysyi oikeassa mielentilassa, levollisena ja tarkkaavaisena, eikä yrittänytkään lähteä - ei edes omaa treenivuoroa odotellessa agikentällä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kuka treenaa koiriani salaa?

Piin nouto etenee edelleen. Sheippailin naksuttimetta sille parempaa pitoa ja pitoon kestoa ja pääsimmekin eteenpäin ihan kapulaa käyttämällä. Pieni veto tai kapulaan koputtaminen sai sen tiivistämään otetta. Yritin myös silittää päätä tai kaulaa näyttääkseni, ettei käteni liike ole se irroitusvihje, johon kannattaa reagoida, mutta Piitä ällötti lääppiminen kun tehdään hommia ja se väisti hämmentyneenä kättä. Eipä sitten paijata työkoiraa enää! Pisin pito oli kymmenisen sekuntia, sen pidemmälle ei tänään edes yritetty. Nyt Pii kestää myös ohjaamisen istumaan ilman, että se sylkee kapulan pois. Vielä eilen sen mielestä oli täysin mahdotonta pidellä kapulaa ja liikkua yhtä aikaa.

Alkaa näyttää siltä, että ehkä sittenkin voisin ottaa Rhoolle tokon ALOn korkkaamisen ja Piille metsäjäljessä kokeisiin uskaltautumisen ensi kauden tavoitteisiin. Piin seuraaminen ja paikkamakuu nyt ovat vielä kaukana BH-tasosta, mutta onhan tässä talvi aikaa.

Myokardiittia hankkimassa

Kolmas päivä flunssassa sängynpohjalla ja sekä oma että koirien kuupat meinasivat lahota tekemisen puutteeseen. Nakkasin Rhoon päivähoitoon kaverille ja hain pois siten, että naftisti ehdittiin I-HAHin viikkotreeneihin. Olo ei ollut vielä kovin hehkeä, mutta ibuprofeenin, Nasolinin ja Clarinasen avulla pysyin jo jaloillani. Selkeästi jo aksakunnossa siis!

Tehtiin rivakkaa, etenevää ja putkipitoista rataa, jolla oli toiveestani myös keinu ja onneksi kepitkin. Puomikin mentiin kahdesti. Pientä leieröintitreeniäkin tuli, kun rata piti aloittaa siten, että koira jäi aidan taa ja se piti kutsua puomin "väärältä" puolelta puomin ali kulkeneeseen putkeen, jos aikoi ehtiä ohjaamaan putkea seuranneen aidan. En ole muistaakseni tämänkaltaisia koirieni kanssa juuri tehnyt, mutta molemmat pojat tajusivat homman nimen heti ekalla yrittämällä. Pii teki hyvällä vauhdilla ja sen pujottelunopeudesta olin suorastaan hämmästynyt - se saattaa olla jo Rhoota nopeampi! Toisaalta Pii kestää tosi paljon vedättämistä myös kepeillä, tosin rajansa silläkin näemmä on. Vedätin nimittäin sen kertaalleen pois kaksi väliä ennen aikojaan. Puomin alakontaktit menivät vähän säätämiseksi kun koutsi unohti olla skarppina namitargettien kanssa. Pii "löysi" targetin radalta ennen aikojaan ja sen jälkeen koko targetti taisi unohtua.

Rhoon kanssa sai taas vaihteeksi juosta niin että hippulat vinkuivat. Jotkut ilmassa leijuvat tuoksut ja hallin toisen puolen äänet häiritsivät sitä vähän ja se meinasi olla startissa aika omissa maailmoissaan, mutta kun päästiin vauhtiin niin hyvin rullasi. Ehdin jopa ohjaamaan sen suora hyppy-suora putki-hyppy-hyppy-180 asteen käännös-sarjaan kun vaan rohkenin jättää sen suorittamaan ekaa hyppyä itsenäisesti ja sitten juoksin persjättöä tekemään niin maan perkeleesti. Kaksi tuon suoran viimeistä hyppyä olivat tosi lähekkäin ja vaativat koiralta hyvää hyppytekniikkaa onnistuakseen kovassa vauhdissa ja vielä samalla käännökseen hidastaen. Rhoo meni yli sujuvasti ilman väliaskeleita ponnistaen siitä, mihin laskeutuikin: boing boing. Hieno joustava pieneläin!

Keinu ei tuottanut tällä kertaa kovin suuria ongelmia. Pyysin keinulle namitargetin, jonka Rhoo kävi tsekkaamassa ennen aikojaan ennen keinun suorittamista. Epäilen, että se saattoi käydä kurkkaamassa itse ollaanko nyt menossa keinulle vai puomille. Sitten se meni hieman varoen ja ryömien, mutta kuitenkin itsenäisesti edeten koko keinun useampaan kertaan. Kun keinu oli paikallistettu muuttui puomi niin kivaksi, että sille piti vallan varastaa pariin kertaan. Tämä ei pahemmin haitannut, koska alakontaktille tarjottiin targetittakin hieno 2o2o, joka otettiin kovasta vauhdista ja joka pysyi vapautukseen asti.

Rhoon päivähoidon yhteydessä katsottiin kaverin kanssa Piin noudon tilannetta. Kaveri ehdotti että siirtyisimme hetkeksi takaisin puruluutreeniin ja ottaisimme otteen parantamiseksi myös sitä kapulan vetämistreeniä. Huimin harppauksin tuo noutotouhu on nyt alkanut etenemään, kun hoksasin luopua naksuttimesta ja siitä, että edes pyrkisin saamaan 80% onnistumisia. Pii motivoituu ruuan ansaitsemisesta niin hyvin, että se kestää paljon enemmänkin tuottamattomia yrityksiä jos vain kerron sille NRMilla, mikä ei ollut toivottua ja pidän onnistumiskriteerin realistisena. Vahvistetiheyden pitäminen liian korkeana (ja näin ollen kriteerin liian matalana) saa sen luopumaan siitä, että se yrittäisi tarjota enemmän tai jotain muuta. Sen sijaan se turhautuu silmänräpäyksessä, jos se, mikä "aina ennen" toimi ei toimikaan enää just sillä sekunnilla. Voi kun tämän tiedon olisi saanut kirjallisena Pii-penskan mukana aikanaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Kisahäröilyä Lohjalla ja keinukammoa

Sunnuntaiaamu valkeni kuulaana ja kauniina ja suuntasin molemmat hurtat takapaksissa kohti Lohjaa ja Showlinkin hallia. Paikka oli sekä Rhoolle että minulle uusi ja koiran kannalta aika vaikea. Hallissa kaikui ja yksi pitkä sivu kentästä oli avoin siten, että rataa ja yleisöä erotti vain alle polvenkorkuinen aidantapainen. Toki startti oli molemmilla radoilla tämän avoimen sivun vieressä, joten eipä Rhoo malttanut sitten edes pysyä istumassa. Samoin kuin pari kuukautta sitten Kuopiossa se hipsi minua kohti ennen vapautusta kiertäen ensimmäisen esteen.

En edes muista, mitä tein ensimmäisellä radalla startin mentyä plörinäksi. Taisin ottaa alusta uudelleen ja kun homma ei silti kulkenut (Rhoo painui muistaakseni johonkin mieleiseensä putkeen), yritin tehdä pienen ralliradan. Ralliradallani olisi ollut puomi, mutta sille Rhoo ei tänäänkään halunnut mennä. Hyppäri alkoi samalla tavalla. Vaikealla aloituksella yritin suoristaa Rhoota kepeille valssaamaalla, mutta sainkin sen menemään "oikeaan" päähän viitosputkea keppien sijaan (hämmentävää!) Epäilen, ettei vika ollut ohjaukseni vaan Rhoo koki putken turvallisempana kuin kepit. Hyppärillä saatiin rallattua kuitenkin mukava hyppy-putki-pitoinen, vauhdikas kierros ja uskoisin että Rhoolle jäi radasta hyvä fiilis.

Itselleni kisat olivat jonkinasteinen pettymys - ei siksi, että Rhoota jänskätti vaan siksi, että keinu/puomi on niin iso asia sille nyt, eikä kepeillekään uskalla mennä vieraassa paikassa. Se tekee mielellään helpoksi kokemiaan esteitä (A, kaikki hypyt, putket, pussi) ja ahdistuu kun vaadin siltä ajattelua ja/tai rohkeutta (puomi, keinu, kepit) jo valmiiksi jännässä tilanteessa. Olen nyt vähän epävarma sen suhteen, miten meidän kannattaisi jatkaa kisaamista. Onko parempi käydä rallaamassa kivoja sinnepäinratoja kisatilanteissa ja yrittää rakentaa ymmärrystä siitä, että myös kisoissa on kyse siitä samasta kivasta yhteisestä leikistä kuin treeneissäkin? Vai annanko näin koiralle mahdollisuuden harjoitella ei-toivottua ja valita itse, mitä esteitä kulloinkin sattuu huvittamaan suorittaa? Jos jäämme pois kisoista toistaiseksi, palaako Rhoon ahdistus? Nythän se pystyi jo syömään, tekemään temppuja ja juoksemaan mun mukana hupirataa (joka sisälsi pari ohjauskuviotakin), mikä ei kolme kuukautta sitten onnistunut mitenkään. En haluaisi menettää jo tehtyä työtä. Mutta jos vien sen kisaympäristöön tekemään ja radalla on keinu, puomi ja kepit (kuten niillä aina on), ahdistuuko se lisää? Vaikeaa!

Illalla mentiin vielä Espyn tokovuorolle Agimestalle, jossa ajattelin ottaa jokusen keinutreenin Rhoon kanssa. Agimestan keinu on vaikea - liukas ja koliseva - mutta ajattelin että tulee taas yhdestä uudesta esteestä kokemus ja kyllä se siitä, kun helpotetaan tarpeeksi ja palkka on kohdallaan. Mukana oli Rhoon parasta herkkua, porosäilykettä, mutta eipä auttanut. Helpotettiin siten, että treeni alkoi matalalta pöydältä --> bang gamea noin 10cm korkeudesta --> kosketus keinuun ja palkka lentää kauemmas --> leikkiä keinun vieressä -- > ohijuoksu keinusta. Eipä silti meinannut onnistua: leikkiessä ote oli irtoava ja Rhoo halusi lisää etäisyyttä (1-2m ei riittänyt). Ohijuoksut tulivat kaarteella ja viiveellä sain Rhoon koskettamaan liikkumatonta keinua tassulla.

Epäilen, että liika helpottaminen vain vahvistaa sen ajatusta siitä, että keinu on kauhea ja vaarallinen ja erityinen asia. Yritän varmaankin palata toistaiseksi Ruokaa keinulta-projektiin ja katsoa, mihin sillä päästään. Yritetään omaehtoista ja mutkatonta suoritusta ja paljon toistoja, niin ehkä se siitä. Todistettavasti Rhoo on suorittanut keinun jo itsenäisesti kisoissakin (ja treeneissä suoritus on ollut vielä paljon parempi ja reippaampi): http://www.youtube.com/watch?v=v6Qn-Ux3oU8 En ole aivan varma, mistä nyt taas tuulee. Turhauttavaa.