Peput pyörimään

Päivitystaukoa on tullut, kun olemme olleet koko ajan menossa. Päivittelen kuitenkin takautuvasti päiväkohtaisesti, kun tämä blogi toimii myös vähän treenipäiväkirjan tapaan. Korrien tottiskoulutuksen jälkeen teimme sekä Rhoon että Piin kanssa takapään käyttötreeniä. Ympäristönä oli kotimme eteinen, jossa on tukeva ja tassuille pitävä matto, palkkana broileri. Kumpainenkin teki kolme settiä, joissa noin 20 toistoa tauotettuna.

Molemmille koirille oli vaikeaa pitää perusasento tarkkana kun käännyin. Harjoitus onnistui virheittä, mikäli sijoittauduin strategisesti lähelle seinää, joten tätä kannattanee jatkaa. Rhoo sai palkkaa myös kontaktin ylläpidosta, kun taas Piille jätin yhtään puolivillaiset suoritukset palkkaamatta. Rhoota yritin palkata suussa olevalla namilla, jonka olisin antanut suorituksen jälkeen oikeassa linjassa kädestä, tarkoituksenani rohkaista katsekontaktia kasvoihini. Rhoon mielestä suusta tuleva palkka oli Helvetin Epäilyttävä Asia, joten se muutti keittiön pöydän alle eikä suostunut tulemaan pois ennen kuin ruoka oli taas tavalliseen tapaan taskussa. Mikä lienee mielenhäiriö pikkukoiralla, en jaksa siedätellä. Namit muuttanevat vasempaan rintataskuun tai pääntielle klipsattuun pussukkaan.

Pk-Korrien koulutuksessa

Suuntasimme kaverin ja hänen koiransa kanssa koko Piironki mukanani Inkooseen Juha ja Susanna Korrin tottiskoulutukseen. Samassa yhteydessä oli mahdollisuus testata yksi koira alunperin belgiyhdistyksen varainkeruuksi kehitetyssä "Olisiko koirastani suojeluun"-testissä, joten ilmoitin siihen Piin. Koiristani Pii on se, joka taisteluleikkii "paremmin" ja tiedän jo ihan hyvin, että Rhoo kokee ihmiseltä tulevan uhkan hyvin voimakkaasti, joten ajattelin että Piillä olisi tuon tyyppisessä testissä kivempaa.

Juhan pitämän erinomaisen teorialuennon jälkeen päästiin aloittamaan käytännön osuus. Kävimme Rhoon kanssa Susannan ohjattavana, aiheena perusasento ja seuraaminen. Itseäni jännitti aivan tolkuttomasti, enkä todellakaan esittänyt parasta osaamistani kouluttajana. Sain itse irti melkeinpä enemmän muiden treenien seuraamisesta, kun omalla ajallamme ohjeet joutuivat olemaan tasoa "anna ensin vihje, sitten vasta apu ja sitten vasta palkka". Ajatteleminen on vaikeaa, jos jännittää! Rhoo sen sijaan teki suhteellisen mukavasti töitä. Se oli turhan matalassa vireessä ja aika löysä varmaan helteestäkin johtuen, mutta se keskittyi kivasti eikä pyrkinyt höntsäilemään omiaan. Yhteistyömme kehittyy hyvää vauhtia ja Rhoo selvästi tsemppaa silloinkin, kun ei niin sataprosenttisesti huvittaisi, mistä olen tosi tyytyväinen! Susanna reagoi Rhoohon varmaan yleisimmällä mahdollisella tavalla: "Sehän on iloinen koira!" Niin se onkin, mun Pieni Nopea.

Pii kävi iltapäivällä leikkimässä Juhan kanssa ja sai varsin mukavan, mutta innon ja puruotteen suhteen ei-rodunomaisen tuloksen. Piille ei kuulemma saisi luultavasti tulosta IPO:sta, mutta varsin mukavasta syystä. Se kun on kuulemma liian kiva koira! Arvion mukaan Pii ei pelännyt Juhan aiheuttamaa uhkaa, mutta se mielummin alkoi kaveeraamaan ja hyvittelemään kuin sisuuntui taistelemaan aggressiivisemmin. Juhan tulkinta oli, että koira tuumaa että "Ota sinä vain se saalis niin leikitään sitten taas rauhassa niin että kaikilla on mukavaa."  Lomakkeessa punaiselle meni kohta toimintakyky, mutta kuulemma vain siksi, ettei voi ruksia kohtaa "mukava koira". Viettiä, saaliskäyttäytymistä ja puruotetta löytyi enemmän kuin lappalaiskoiralta yleensä.

Kuvia seuraa, kunhan ehdin uppaamaan ne nettiin.

 

Hyppytreeniä ja pujottelua

Alkuun hirvitti, että miten sitä oikein jaksaa raahautua treenaamaan iltavirkkuvuorolla kesän ajan. Nyt alan olla onnellinen, että saimme vuoron vasta iltamyöhällä. Kuumanakin päivänä jaksaa treenata, kun iltakymmenen jälkeen on oikeastaan aina jo suht inhimillinen keli.

Edelliset treenaajat olivat jättäneet hyppytekniikkatreenin aidat paikalleen, joten siirsin jälleen kerran ne omille koirilleni sopiville väleille ja aloitimme hyppytreeneillä. Perussarja pitenevin välein ei tuottanut kummallekaan mitään ongelmia. Pii selvästi joutui vähän miettimään ekan suorituksen kohdalla, että heeeetkonen, nyt tartteekin olla tarkkana. Rhoo mennä posotti suoraan ilman mitään vaikeuksia, en ainakaan huomannut että se olisi joutunut erityisemmin pohdiskelemaan piteneviä välejä. Pii teki myös set point-harjoitusta, jonka ahneuksissani nostin maksikorkuiseksi asti ja Piin takakynnet kalahtivat korkeimmassa asennossa olleeseen rimaan. Ei ole Piin takapään voima vielä kunnolla palautunut sairasloman jäljiltä.

Pujottelu ohjurein sujui Piiltä hyvin, Rhoolta huonommin. Pii tekee edelleen oikein hyvät 180 asteen umpikulmat lähetyksenä, mutta avokulmat takkuavat yhä. Rhoolle saatiin onnistuneita suorituksia lisäämällä ohjureita. Palkka jäi keppien päähän (tai vähän matkan päähän niistä itse asiassa, koska haluan että liike jatkuu) ja Rhoo kesti hienosti sekä vedätyksen että sen, että jättäydyin taakse. Kun se nyt vaan vielä saisi sen viimeisen ahaa-elämyksen tästä, niin näyttäisi jo tosi hyvältä.

Pii teki keinua niin, että yläpää oli maksipöydällä. Palkkanaan Rainbow-merkkinen koiran märkäruoka se teki hyvin rohkeita vetoja, kuten mm. hyppäsi pöydältä keinulle ja suoritti keinun siitä nurinpäin (tämä ei siis ollut suunniteltu treeni, vaan Piin oma keksintö). En itse asiassa oikein usko, että se pelkää keinun ääntä sen enempää kuin liikettäkään. Se ei vaan ihan hahmota, miten ja missä kohdassa keinu liikkuu. Ainoa, mitä voin kuvitella sen arastelevan oikeasti on sivuttaissuuntainen "tärinä", jonka jännittävä koira saa aikaan epästabiiliin keinuun.

Rhoon asenne työntekoon oli ilahduttava. Se tarjosi erittäin kauniin sivulletulon ennen ekan hyppysarjan alkua ja vieläpä ilman minkäänlaisia apuja! Kai se treenaaminen kannattaa...

Keskiviikkoagit ja takapalkka

Töiden jälkeen haettiin molemmille koirille ymmärrystä entiteetistä nimeltä takapalkka. Olen käyttänyt etäpalkkaa lähinnä agissa aiemmin ja takapalkkaa en lainkaan. Jätin kanaa targettiläpyskälle istumaan jätetyn koiran taakse ja ensin vapautin palkalle kontaktista. Sitten vaadin maahanmenon, sitten luoksetulon ennen vapauttamista. Pii teki hienosti, eikä yrittänytkään varastaa. Rhoo taisi kerran pari ajatella olevansa minua nopeampi, mutta kyllä sekin ymmärsi yskän. Lopuksi molemmat tekivät parin askeleen seuraamista ja Rhoo sivulletuloja vähennetyin avuin. Piillä ei ole mitään käsitystä omasta takapäästään. Asialle pitänee yrittää tehdä jotain.

Keskiviikkoagissa oli teemana takaakierto. Rata oli helppo ja takaakierrot on sekä itselläni että koirillani jotakuinkin hallussa (siinä missä mikään ohjausliike meillä on). Rhoolla oli aivot narikassa-päivä ja se rallaili välillä ihan ikiomiaan. Kouluttaja kommentoi, että itseluottamusta siltä ei ainakaan puutu, minkä minä otin suurena kehuna, vaikka vitsintapaiseksi se oli ehkä tarkoitettu. Jotain on mennyt oikeinkin, jee! Oma tehtäväni on ohjata kyllin selkeästi ja ajoissa, koiran tehtävä on edetä mahdollisimman nopeasti edessä olevalle esteelle. Hyvä hyvä!

Rhoon suorituksesta RotuRacesta on jokunen kuva netissä. Kuvasarja demonstroi hienosti Rhoon äkkijarrutuksen ennen maalia:

http://paronen.kuvat.fi/kuvat/Muut+koirakisat/Roturace+2011/Lauantai+04.06.2011/IMG_8822-1.JPG

Rauniot ja tokot

Se on löytynyt! Rhoon nenä nimittäin. Tänään piti olla rauniotreenien sijasta kokeen järjestäminen, mutta testaaja joutui perumaan ja treenit pidettiin varakouluttajan avulla tavalliseen tapaan. Rhoo pääsi radalle peräti kahdesti, sillä me aloitimme treenikierroksen kolmella maalimiehellä alueenamme keski- ja alatalot sekä Tean torni. Näkölähtöjä ei tällä kertaa otettu ja kaikki maalit olivat paikoillaan kun aloitimme. Rhoo sai hienosti hajun keskitalon lähemmästä päästä ja yritti tunkeutuakin talon sisään. Kun se totesi, ettei sieltä käsin pääse, se meinasi nohevana poikana vaihtaa hajua Tean tornin tienoilta tulevalle hajulle. Saimme sen onneksi ohjattua oikeaan suuntaan ja se työsti hienosti hajun loppuun asti ja pääsi maalille talon toisesta päästä.

Seuraavat kaksi maalimiestä - alatalon pitkällä sivulla ja tornin alaosassa avopiilossa - olivat helpompia, mutta alatalon tienoilla vauhtia oli taas enemmän kuin keskittymistä ja Rhoo laajensi omatoimisesti aluetta keskikasan tuolle puolen. Kutsuin ja Rhoo tuli hienosti uutta lähetystä varten, mutta valitettavasti lähetin sen vahingossa suoraan maalimiehen syliin, kun en itsekään tiennyt, missä he ovat. Taisin huomata maalihenkilön lymyilemässä juuri, kun olin puoli sekuntia aiemmin lähettänyt koiran. No, näitä sattuu. Kolmatta maalia Rhoo ei kauaa etsinyt. Se eteni ensin hajulla ja heti tilaisuuden tullen se vaihtoi näköön.

Varsinainen treeni alkoi varakouluttajan saavuttua. Tehtiin tunkeutumistreeniä umpipussin muotoiseen piiloon siten, että koira näkee maalimiehen piiloutumisen ja maali vielä innostaa ja nostattaa koiraa mennessään. Piiloon päästäkseen koiran pitää ylittää tyhjiä pulloja, styroksin paloja ja muuta jännittävää, kullekin koiralle tason mukaan. Rhoo pääsi tekemään tämänkin treenin ja suoriutui hyvin. Aivan umpeen ei sisäänkäyntiä sille muurattu, joten se otti vauhti-korjaa-virheet-strategian ja hyppäsi piiloon kaiken romun yli. Rhoo kyllä reippaasti tuli pois piilosta ylittäen esteetkin, että kyllä se varmaan tunkeutuakin osaa. Kiitokseksi kahdesta treenistä vapaaehtoistuin menemään kaivonpohjalle piiloon vartiksi. Mikäs siellä odotellessa, kun kännykässä on Tetris.

Pii teki seuraamista, sivulletuloja ja vähän paikkamakuuta radan laidalla. Paikkamakuussa se odotti aika jatkuvalla palkalla kun treenikaveri koirineen ohitti meidät noin parin metrin päästä. Pii huomasi kyllä heidät, mutta ei reagoinut edes piippaamalla. Taitava!

Uuteen kotiin Roturacen aikaan

Loppuviikon treenimiset menivät ns. plörinäksi, kun piti muuttaa uuteen kämppään. Olemme selvästi muuttaneet turhan harvoin, sillä tavaraa oli päässyt kertymään turhan paljon. Vanhempani ja muuttofirman äijät olivat auttamassa, niin tavaroiden siirto sujui onneksi hyvin.

Helatorstai meni pakatessa syvästi huolestuneiden koirien katsellessa vierestä. Roo tilkitsi itsensä sängyn alle, missä se hyvin harvoin viettää aikaa, ja Pii kulki varjona perässäni piippaillen huolestuneesti. Loppupäivästä se laittoi pään kahden vuokralaatikkopinon väliin ja seistä törötti siinä hyvän tovin, poloinen. Sekä Piistä että Rhoosta tuli mieleen elävästi Helper Dog tästä blogikirjoituksesta (suosittelen lukemaan!): http://hyperboleandahalf.blogspot.com/2010/11/dogs-dont-understand-basic-concepts.html

Lauantaina sain katkaistua muuttotouhut käymällä Rhoon kanssa Hyvinkäällä Roturace-tapahtumassa. Ratajuoksun joukkuehupailutapahtumassa edusti Porokiri-porkkisjoukkue, jonka osana olimme. Kivaa oli, vaikka Rhoon suoritus osoitti tasan tarkkaan sen, miksi emme vielä ole valmiita agilitykisoihin - Rhoo starttasi vieheen perässä mallikkaasti, juoksi n. 3/4 matkaa vauhdilla ja sitten täydestä vauhdista huomasi jotain jänskää aidan takana ja lähti tsekkaamaan. Ei se kovin montaa hetkeä ehtinyt aidalla nuuskutella kun se lähti tulemaan kutsusta luokseni kohti maalia, mutta ajaksi jäi silti 11,02s kun joukkueemme nopein suoriutui 8,5s pintaan. Muilta osin tapahtuman tavoitteet täyttyivät hyvin: Rhoo käyttäytyi hienosti, ei rähjännyt, vuotanut tai provosoinut muita, vaikka ympäristö oli vilkas ja varmasti jännä. Pitänee käyttää molemmat pojat lähiaikoina ratajuoksemassa ihan huvin vuoksi (ja saadakseni Rhoon nopeudesta paremman käsityksen).

Muut treenit ovat jääneetkin loppuviikolta paitsioon muuton vuoksi. Tänään sunnuntaina olisi ehkä aikaa pikaisille iltatokoiluille lähipuistossa, mutta katsotaan nyt, mihin sitä kykenee. Melko työlästä tämä muuttaminen.

Rhoo pujottelee

Muut treenaajat olivat ilmeisesti rientäneet viettämään lämmintä helatorstaita mökeilleen, kun olimme keskiviikkoillan ainoat treenaajat. Eipä mitään, sain toivoa treenin teeman ja Rhoo teki 12 kepin pujottelua kahden mutkaputken välissä. Yritimme ensin neljällä ohjurilla, mutta Rhoo plopsahti pois välistä. Sitten lätkittiin ohjurit kaikkiin väleihin ja alettiin vähentämään ja kas! Pieneläin eteni itsenäisesti sekä targetille että ilman sitä (heitetty lelupalkka) ja kesti vedätyksenkin hienosti tiivistäen vain tahtia.

Treenattiin ehkä parikymmentä minuuttia ja sitten pois, koska Rhoolla oli selvästi paras draivi kateissa. Olimme käyneet 1,5h metsälenkillä juuri ennen ja sää oli helteinen, joten eipä ihmekään, ettei se jaksanut enää painaa täysillä. Olin kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että Rhoo selvästi tsemppasi itseään jatkamaan, vaikka harjoituskaan ei ollut se kaikkein jännittävin. Työmotivaatio kehittyy, hyvä!

Parannettavaa treenissä olisi ollut lähinnä itselläni. Olisi pitänyt sanoa selkeämmin, että Rhoo paineistuu aika lailla siitä, että targetin lähellä väijyy ihminen (aikeena peittää palkka, jos suoritus ei sitä ansaitse). Toki on hyvä että avustaja peittää palkan, mutta se pitää tehdä aika taiten tuolle koiralle. Targetin olisi voinut myös jättää selvästi kauemmas kepeistä, koska Rhoo alkaa muuten hidastelemaan loppua kohti. Vaan kaikkinensa aika hyvät täsmätreenit!