Mitä tehdään kun kello yhdeksän aamulla on jo helleraja rikki? No mennään agilitytreeneihin tietenkin! Kouluttajattomat treenit Koiviksella olivat todella helteiset, mutta siitä huolimatta Rhoo oli innolla mukana. Kentän laidalla oli Katla-häiriö ja aidassa kiinni useampikin koira, mutta suurimmaksi häiriöksi osoittautui puun varjo vähän sivummalla.
Rhoo teki mainiosti alkuun, virittyi hyvin tekemiseen vapaana ollessaan eikä piitannut koira- tai ihmishäiriöstä. Valitettavasti jo kolmatta estettä alettiin hinkkaamaan että löydettäisiin oikea lähestymiskulma A:lle, jolloin Rhoo alkoi alittelemaan rimoja ja pyrkimään alituksen jälkeen määrätietoisesti varjoon. Ensimmäisellä kerralla sain sen kutsuttua takaisin ja toisella jouduin kantamaan sen radalle. En jäänyt hiomaan mitään vaan tyydyin iloiseen suoritukseen, joka ei juurikaan muistuttanut aiottua rataa. Olisi ollut hullua vaatia tiukkaa tekemistä helteessä tilanteessa, jossa koiran motivaatio on muutenkin vähän häilyvä. Jenni totesi viisaasti, että Rhossa taitaa olla sisäänrakennettu Ainon verenpainemittari. Niin tosiaan näyttää olevankin, Rhoo oli heti lähtemässä livohkaan kun ohjaus tuli napakammalla äänellä. Iloisen keveällä käskytyksellä se hyppäsi ja sukelsi putkeen kuin vettä vaan. Ollessaan epävarma Rhoo on untuvanpehmeä minulta tulevaa painetta kohtaan, mikä on itselleni melkoinen haaste. Eipä se auta kun yrittää olla koiransa arvoinen - jälleen kerran.
Treeneistä suuntasimme paahtumaan Tuusula Summer Showhun. Helsinki-Vantaan lentoaseman virallisetkin lukemat tavoittivat +30C kuumemman puolen, eli eipä tuo ihan normaalin ihmisen hommaa enää ollut. Rhoo ja missikisakaverinsa Lumo pysyivät kuitenkin mukavan viileinä varjoon asetetussa häkissä, jonka päällä oli märkä lakana ja pyyhe ja sisällä jokunen kylmäkalle ja niiden päällä kostea pyyhe. Lumolla oli myös viilennysmantteli päällään. Yritin itsekin ostaa sellaisen näyttelyn myyntikojusta, mutta Rhoon koot oli myyty jo loppuun.
Rhoo oli ainoa NUO-luokan uros, mikä teki esittämisen helpommaksi. Rhoo koki jälleen kerran kehän laidan hyvin paineistavaksi, mutta pieni liike siinä vuoroa odotellessa rentoutti sitä selvästi. Lapinkoirien ROP ja VSP-kehän aplodeista se ei kuitenkaan piitannut yhtään, joten Tutustu mieheen-projektiin lisätään nyt Aplodit on kiva juttu-alaosio. Poropaimennuksessahan Rhoo päätti peräti poistua paikalta kun yleisö alkoi taputtaa. En välillä todellakaan pysy tuon pikkueläimen perässä - se ei pelkää laukauksia tai ukkosta, mutta aplodeja kyllä. Veikkaan, että ero on siinä, mistä ääni tulee: aplodit on ihmisistä peräisin, joten se on Rhoolle kuormittavampi asia kuin joku äkillinen pamaus.
Tuomarina oli Pekka Teini, joka oli mukava mies ja käsitteli koiraa hyvin. Hän antoi Rhoolle EH:n ja mielestäni hyvin totuudenmukaisen arvostelun: "Mittasuhteiltaan hyvä, erittäin kaunispäinen, vielä hieman kevyt ja ilmava nuori uros. Todella hieno pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvät kulmaukset edessä, mutta rintakehä vielä melko kapea ja eturintaa puuttuu vielä. Vatsalinja kohoaa hieman ja lanneosa hieman kevyt. Hyvä rakenne takana, samoin kulmaukset takana. Hyvin laadukas kesäturkki. Rodunomainen lähestyttäessä."
Tuomari sanoi vielä jälkeenpäin, että tässä on todella lupaava nuori koira, mutta jotkut yksilöt vaativat enemmän aikaa kehittyäkseen. Kapean rintakehän vuoksi Rhoon etujalat kuulemma nousevat liikkeessä liikaa, vaikka se muuten liikkuu erittäin hyvin. Hän piti tosissaan Rhoon päästä, koska mainitsi asian kahdesti arvostelussaan ja sanoi vielä erikseen että "Noin kauniita päitä näkee harvoin." Olen varsin tyytyväinen sekä saamaamme arvosteluun että siihen, että kaksi tuomaria on ollut nyt ihan tarkkaan samoilla linjoilla Rhoota arvioidessaan. Jos tuo otus tuosta joskus rotevoituu voisi kai sitä sertijahtiinkin nöyrtyä, mutta näillä näkymin meidän nly-tavoitteet (H tai parempi) on täynnä ja kaikki tästä eespäin on plussaa.
Miessaldoksi tälle päivälle tuli kaksi treenikaveria aamulla ja mukava tuomarisetä kehässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti