Tänään koitti tilinteon hetki ja lunastin minulle pääsiäisenä valmentajien kyytsäämisestä luvatun yksärin ACE:n Harrilta. Ajoimme Rhoon kanssa suoraan Helsingistä Viiksi-areenalle (mitä nyt käytiin Kuortin ABC:lla nukkumassa sen verran päiväunia, että pysyimme tiellä). Otin yksärin teemoiksi Rhoon viretilan/motivaation ("Miten saan sen huomion pidettyä radan tekemisessä?"), pujottelun sekä keinun.
Aluksi tsekattiin lähtötilanne. Leikitin Rhoota ja Rh todettiin vietikkääksi, intensiiviseksi ja taistelunhaluiseksi. Pujottelu sujui hyvin käsiavulla, mutta lähettäessä kepeille Rhoo haukahteli ja eteni muutaman välin ei pujotellen, vaan sattumanvaraisesti. Tulos oli odotettu - Rhoo ei yhtään tiedä, miten este suoritetaan itsenäisesti ja käsiavulla se seuraa vain kättäni. Keinu meni lihapulla-avulla yllättävänkin pelottomasti, mutta Rhoo pysähtyy liian keskelle kallistamaan keinua. Kun Harri arvioi, mikä komponentti keinun suorittamisessa on Rhoolle jännittävin, totesimme että liike on ok, mutta kolaukseen Rhoo reagoi selvästi.
Vireen ylläpitoon Harrin neuvo oli, että Rhoota kannattaa pyrkiä ohjaamaan edestä. Rhoo on Harrin(kin) mielestä porokoiraksi poikkeuksellisen nopea, mutta olen kuulemma nähnyt maksimissaan 70% sen nopeudesta tähän mennessä. Radat pitäisi jatkossa ohjata siten, että myös koira työskentelee fysiikkansa äärirajoilla. Itseltäni tämä tulee vaatimaan aika paljon - yritimme edestä ohjaamista hallissa valmiina olevalla radalla, eikä oma fysiikkani venynyt millään persjättöön suorien putkien välissä. Vastasin kuulemma omaan kysymykseeni siitä, mitä tehdä kun Rhoon vire tippuu - "hetsaamalla" vire nousuun ja tekeminen takaisin päälle. Treenit tuttuun tapaan lyhyitä ja intensiivisiä ja taukoja usein. Rhoon haukkuminen seinässä odottaessa oli Harrin mielestä ok, koska se keräsi turhaumaa ja sitä kautta intoa. Lisäksi Harri kehotti minua olemaan tarkkana siitä, ettei asioita tapahdu liiaksi koiran aloitteesta, missä itselläni varmaan onkin tekemistä.
Kepeiltä oli sekä hyviä, että huonoja uutisia: Rhoolla on erinomainen tekniikka/mekaniikka suoritukseen, eli se pujottelee nopeasti, taloudellisesti, pää alhaalla ja "keppejä taivuttaen". Huonot uutiset olivat että pujottelu pitää kouluttaa alusta uudelleen. Harri opetti oman tapansa kouluttaa kepit takaisinpäin ketjuttamalla targettia ja avustajaa hyväksikäyttäen. Palkka tulisi tulla aina avustajalta edestä, jolloin koira oppii pyrkimään eteenpäin. Rhoo pyrki nyt kääntymään minua kohti palkkion toivossa, mistä toki pitäisikin päästä eroon. Jos koira tekee virheen tai ohittaa kepit kokonaan, sitä kehutaan silti niin kauan kuin liike suuntautuu eteen, mutta palkka heruu vain oikeasta suorituksesta.
Harrin ehdottama ratkaisu keinulle oli yksinkertainen: keinun kolauksen klassinen ehdollistaminen älyttömän hyvään ruokaan. Sitten palkka jää keinun yläkontaktin eteen maahan, jolloin koira oppii pyrkimään riittävän eteen keinulla. Simple enough, onneksi mökillä on keinu, jota ryhdytään nyt pamauttelemaan.
Minulle jäi jo pääsiäisenä hyvä fiilis ACE:n kouluttajista eikä ensiarvio muuttunut tästä kokemuksesta. Menemmekin perjantaina uudelle yksärille, jolloin saan toivottavasti mukaani molemmat koirat. Erityisen ilahtunut olin koulutuksen tavoitteellisesta otteesta: Harri kehotti kotona katsomaan sopivat kisat Rhoolle, ilmoittautumaan ja kertomaan perjantaina, milloin pitäisi olla valmista. Töitä kuulemma tehdään sitten sen mukaan. Tein työtä käskettyä ja Rhoo starttaa HYVSKin kisoissa 20.8.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti