Tykästyin Harrin ohjaukseen niin paljon, että sovimme samalle viikolle toisenkin yksärin. Meidän varsinaiset yksityisopetusta vaatineet ongelmat oli jotakuinkin käsitelty (Rhoon haahuilu/vireen lipeäminen, molempien keinusuoritus ja Rhoon kepit), joten tehtiin treeniä tähtäimenä hioa sekunteja sieltä, mistä kummaltakin koiralta niitä irti saa.
Suoritettavana oli hyppyrata, joka koostui alun teknisestä osuudesta ja lopun piiitkästä hyppysuorasta, jolla esteet eivät olleet aivan suorassa linjassa. Osa aidoista oli keskilinjasta lateraalisuuntaan, mikä ei Piille tuottanut vaikeuksia, mutta hämmensi Rhoon täysin. Se hakee esteitä itsenäisesti ollessaan edelläni, mutta se ei osannut toimia oikein kun yritin pysytellä sen edellä ja vedättää. Vedätys oli Harrin ehdotus siihen, miten saan Rhoon keskittymisen pysymään herpaantumatta - fyysisesti täysillä työskentelevä koira ei ehdi huomioida ympäristön häiriöitä niin paljon, mikä on toki ihan totta. Rhoosta on Harrin mukaan herutettavissa nopeutta vielä vaikka kuinka, mutta esteenhakutreeni hyppysuoralla on jatkossa tarpeen.
Piin suoriutuminen paranisi kuulemma eniten ihan puhtaalla ohjaustekniikkatreenillä, sillä se hakee suorilla hyvin esteet, lukee rataa ja etenee hyvin (joskin toki aina sitä nopeammin, mitä vilkkaammin itse pingon menemään). Kokonaisuutena arvioiden olin ihmeissäni siitä, miten hyvällä sykkeellä koirat työskentelivät, sillä hallissa oli +29C lämmintä ja itselläni oli jaksamisvaikeuksia. Loppusuora oli todella pitkä ja tunnin aikana treenasivat vain kaksi omaa koiraani, joita molempia piti vedättää suoralla. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti