Pii ksylitolikontrollissa ja kuun yhteenvetoa

Tänään vietettiin treenien suhteen lepopäivää ja Pii pääsi käymään maksakontrollissa omalla eläinlääkärillämme. Kaikki oli kunnossa, hieno juttu!

Kuukauden treeniyhteenvedon plussat ja miinukset:

Plussaa oli runsas treenimäärä. Työstressistä huolimatta jaksoin treenata ahkerasti, hyvä minä! Koiriakaan ei treenimäärä tuntunut pahemmin väsyttävän, vaikka oman reviirin ulkopuolisia treenejä taisi tulla 3-4 viikossa per hurtta. Estevarmuus keinulla parani molemmilla koirilla iltaruokatreenien myötä. Piin jälki-ilmaisut ovat parantuneet huimaa vauhtia, Rhoon maalimiesmotivaatio raunioilla alkaa olla tavoitelluissa lukemissa ja Rhoolle saatiin runsaasti kokemusta kisanomaisista tilanteista agilityn suhteen. Rhoon aksa-asenne alkaa kaikkinensa olla huimasti parantunut, mistä olen erityisen iloinen.

Miinusta syyskuussa oli tavallista niukemmaksi jäänyt lenkkeily ja yleinen hengailu. Omat voimat ja aika eivät ole riittäneet tekemään niin paljon ihan rentoja hengailulenkkejä kuin tavallisesti ja niitä tarvitsisimme koko porukka.

Lokakuulle asettaisin tavoitteeksi saada Piille varmuutta ja pituutta vanhemmille jäljille. Agilityssa Piin kanssa etsitään edelleen sitä vauhdikasta tapaa ohjata. Rhoolle raunioiden teemaksi jäävät erilaiset piilotyypit ja niistä toistojen saaminen, agilityssa kontaktien vahvistaminen, pujottelussa lintsaamisen karsiminen ja edelleen suoritusvarmuuden parantaminen erilaisissa ympäristöissä. Tavoitteiden tarkistusta varten voisin kellottaa Piille jonkun radanpätkän alku- ja loppukuusta ja verrata etenemää, jäljellä ajaa kokeenomaisen jäljen loppukuusta. Rhoolle haluaisin saada pysähtyvät kontaktit myös kovassa vauhdissa ja jonkun tuloksen virallisista.

Ulkokauden päätös Kivikossa

Viimeiset treenit Kivikossa Elinan ohjauksessa menivät varsin mukavasti. Tehtiin kisanomainen 23 esteen rata, joka ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Rhoolle ei ollut häkkiä mukana, joten se sai katsoa treenikaverien suorituksia kentän laidalta. Seurauksena oli paljon turhaa meteliä ja korkean vireen Pieneläin. Rhoo työskenteli erittäin hyvin, paikkasi tekemiäni ohjausvirheitä ja malttoi jatkaa rataa huolimatta omista mokistani. Miinuksena todettiin, että kontatkit hajoavat edelleen osiinsa vauhdin kasvaessa, joten kontaktitreeni on vielä tarpeen. Saimme Elinalta kehuja siitä, että olemme molemmat Rhoon kanssa kehittyneet syyskauden aikana: oma ohjaamiseni on monipuolistunut ja Rhoon kärsivällisyys, keskittyminen ja yhteistyö kanssani ovat parantuneet.

Kiitos syyskaudesta treenikavereille ja koutsille! Ensi viikolla treenataankin molempien prokoirien kanssa hallissa.

Vapaamuotoiset

Ajeltiin pitkästä aikaa illan ratoksi lappalaiskoiraporukan epävirallisiin vapaamuotoisiin treeneihin Tuomarinkartanolle. Rhoo sai syödä broiskunsydämiä viideltä sille vieraalta ihmiseltä, minkä se täysin epäröimättä tekikin. Varsinaisena treeninä Rhoo leikki vetoleikkiä kanssani ihmis- ja koirahäiriössä sille varsin vieraassa paikassa. Leikki meni kivasti ja sain siinä välissä pari pikku temppuakin palkattua. Lopuksi Rh sai viisi luoksetuloa lelupalkalla, mitkä sujuivat vauhdikkaasti ja mallikkaasti.

Pii seurasi ja paikkamakasi urosporukassa lähes jatkuvalla ruokapalkalla (suurin häiriö eivät olleet vieraat koirat vaan RUOKA anna jo RUOKAA!!) Lisäksi tehtiin luoksetuloja ja paikalla odotteluja sekä leikkimistä. Oli mukavaa!

Ihan pimeetä jälkee

Hurjalla kiiruhtamisella ehdimme Piin kanssa Histaan jälkitreeneihin jotakuinkin ajoissa. Keli oli jälleen kuiva, vaikka metsä oli kostea. Myöhästyimme sen verran, että meitä varten oli tehty valmiiksi kokeenomainen jälki: 4 keppiä ja muoto alokasluokan koejälkeä vastaava. Mitään ei oltu merkattu ja tarkoitus oli, että ajamme Piin kanssa jäljen kahden.

Pii nosti erittäin, erittäin kauniisti ja jouhevasti kaksi ensimmäistä keppiä: se jäljesti nenä lähes maassa, tuli kepille ja meni jokusen kymmenen senttiä ohi, palasi ja tarkensi ja asettui maate keppi etujalkojen välissä. Ensimmäinen kulma jäljestettiin leikiten, mutta sitten minun silmilleni ilman suurempaa epävarmuutta tai hakemista Pii päätti vaihtaa jälkeä johonkin toiseen. Jossain vaiheessa huomasin sen seuraavan pienen hetken polkua, joten epäilin kyllä hetken sen ottaneen harhan, mutta pian se päätyikin kääntymään 90o vasempaan. Tulkitsin sen seuraavaksi kulmaksi, enkä hoksannut täydellistä hukkaa ennen kuin oli jo aivan liian myöhäistä.

Seuraavan kerran ajatuksena olisi ajaa vastaava jälki, mutta siten, että kulmat on merkattu minua varten. Tarvitsen itse vielä apua osatakseni tukea koiraa oikeassa paikassa. Ilmaisut ovat varmat ja komeat, joten keppejä ei ainakaan kaikilla jäljillä tarvitse enää merkata.

Tunkeutumista ja loppukauden plääni

Maanantai-ilta ja ensimmäiset sateettomat rauniotreenit naismuistiin. Teemana oli tunkeutuminen ja jotakuinkin kaikki koirakot tekivät liki samanlaisen treenin. Ensin tunkeuduttiin alataloon alhaalta keskeltä pullopussin yli ja sitten oviaukko tukittiin ja koiran piti etsiä reitti talon päästä. Sitten siirryttiin ylätalon kettistelineiden puoleiseen päähän ja vastaava homma, tosin tukkeen yli piti kiivetä.

Rhoo teki mainiosti hommia sille aika vaativan tehtävän kanssa. Tuin sitä omalla liikkeelläni että se löysi reitin maalihengen luo kun ensiksi käytetty reitti oli tukittu, mutta näppärästi se sinne sukelsi. Ylätalolla se totesi että dorkat kiipeää ja etsi näppärästi rhoonmentävän kolon talon nurkalta. Kolmannella yrittämällä kouluttajan tukittua reiän se kiersi taloa etsien reittiä suht pitkään, mutta meni lopulta kiipeämällä romukasan yli kun sitä oikein rohkaistiin. Pieneläimellä tuntui olevan mukavaa, eikä pimeyskään haitannut yhtään.

Loppuun käytiin läpi tavoitteita loppukauden neljälle treenikerralle ja kerrattiin, mitä jo osataan, mitä harjoitellaan ja mitä ei vielä edes harjoitella. itselleni myönsin osaamiseksi ea-taidot ja ryhmässä toimimisen ja harjoittelun kohteiksi melkeinpä kaiken muun. No, osaan minä suunnistamisen perustaidotkin, mutta pimeässä en kyllä luottaisi osaamiseeni. Rhoo on varsin alustavarma ja kettis sujuu näppärästi, tosin L-putkea ja laatikkotelinettä voisi vielä varmennella. Maalimiesmotivaatio on myös alkanut muotoutua toivotunlaiseksi. Loppukauden ajattelin tehdä sen kanssa erilaisia piilotyyppejä sopivan helppoina harjoituksina niin, että kullekin piilolle tulee toistoa saman treenikerran aikana. Ensi kerraksi sovimme aiheeksi ylhäältä tulevat hajut. Hallinta jätetään tällä kaudella kokonaan pois raunioilta, samoin ilmaisu. Haukkukoon purkkia kotona tai aksatreenien ohessa.

Korjaussarjaa

Kotimatkalla kierrettiin Hakkilan kautta ja otettiin vähän estetreeniä iltaruokapalkalla. Tarkoituksena oli lähinnä katsoa, jäikö Rhoolle pahaa mieltä esteeseen rynnimisestään, mutta käytin tilanteen sataprosenttisesti ja Pii pääsi tekemään lähestymiskulmia kepeille.

Rhoo hyppäsi hyvällä fiiliksellä ja ongelmitta myös sen aidan, johon asetin kaksi pituusesteen tolppaa markkeeraamaan ajanottolaitetta. Teimme sitten myös slalomia neljällä esteellä kaksi U-putkea häiriönä (esteet poikittain neljän avoimen putkensuun välissä). Rhoota eivät putket voineet vähempää houkuttaa ja slalomkin sujui molemmin puolin mainiosti. Kepeillä kahden viimeisen välin ongelma valitettavasti jatkuu. Rhoo taitaa olla ymmärtänyt jotain väärin, sillä se pysähtyy hämmentyneenä hieman ennen keppien loppua. Pitänee yrittää korjailla.

Piistä löytyi jälleen aivan uutta nopeutta pujotellessa kun keppien päässä oli kuppi. Kun kuppi siirtyi pois näkyvistä keppejä seuranneen putken päähän, vauhti tippui heti, mutta oli silti Piin mittakaavassa varsin mainio. Myös vaikeat avokulmat löytyivät kumman itsenäisesti kun palkka oli kohdallaan. Koira sluibailee toisinaan, perskeles!

Kuopion keikka

Eipä mennyt kisamatka ihan toiveiden mukaan. Otimme kolmesta startista vain kaksi, koska oma huumorintajuni loppui toisen startin jälkeen kokonaan, eikä meininki olisi enää tsemppaamalla noussut. Ensimmäisen starttimme missasimme omalla vuorollamme, koska olin lähtenyt kiertämään hallia väärältä puolelta. Seinään oli jäänyt vanha "Kilpailijoiden sisäänkäynti"-kyltti, jonka muistelin aiemmin nähneeni ja jota päädyin noudattamaan. Ilokseni ACE:n väki myöntyi tulkitsemaan myöhästymiseni järjestäjän virheestä johtuvaksi, joten pääsimme starttaamaan A-radalle viimeisinä.

Rhoo ja minä vietimme lyhyen meditointihetken ennen starttaamista ja menimme radalle. Rhoo oli hyvässä vireessä startissa, keskittyi tekemiseen ja meinasi varastaakin esteelle. Kun sitten vapautin sen hyppäämään, se törmäsi rytinällä ensimmäiseen aitaan. Pienen "oho"-hetken jälkeen rata jatkui, mutta Rhoo varasti kolmannen aidan ohi puomin alla olleeseen putkeen. Loppu rata meni rillutteluksi ja juoksimme yhdessä pois kentältä. Olin tässä vaiheessa hommaan suhteellisen tyytyväinen: Rhoo oli hyvässä vireessä, mutta hallinta oli vähän hakoteillä. Tuhat kertaa parempi kuin paineistunut ja ahdistunut välttely, jota sitäkin on viime aikoina riittänyt!

B-radan startti oli jotakuinkin samalla kohdalla kuin A-radankin. Teimme Rhoon kanssa käsikosketuksia IYC-leikkiin yhdistettynä ennen radalle menoa ja Rhoo keskittyi minusta mainiosti minuun ja tulevaan tehtävään. Rataa suorittavaa meitä edeltävää koirakkoa se katsoi lähinnä innostuneen kiinnostuneena. Rhoo jäi mainiosti starttiin juuri siihen kohtaan, mihin toivoinkin, joten pystyin rauhassa asemoitumaan toisen aidan viereen siten, että blokkasin kropallani kakkosesteen vasemmalla puolella kutsuvan suoran putken suun. Kutsuin Rhoota ensimmäisen aidan yli ja sepä kiersi sen muina miehinä seinän kautta. Ei alittanut rimaa (siitä on neuvoteltu aiemmin lukuisia kertoja), vaan kiersi koko roskan. En itse ymmärtänyt tässä kohtaa noudattaa aiempaa lupaustani itselleni siitä, että rata jatkuu koiran virheistä huolimatta, vaan takerruin siihen ajatukseen että koiran TÄYTYY kulkea tolppien läpi ja käynnistää ajanotto. Rhoo ei lähtenyt takaakierrolle, vaan vältteli minua ja nuuskutteli silminnähden huolestuneena. Sain sen lopulta ottamaan ensimmäisen aidan, minkä jälkeen se laukkoi kovaa vauhtia siihen suoraan putkeen, jota olin yrittänyt blokata.

Olin itse unohtanut ensimmäisessä startissa sattuneen törmäyksen, joka varmasti aiheutti Rhoon haluttomuuden hypätä enää tolpallista, samassa paikassa ollutta aitaestettä. Tulkitsin esteen kiertämisen virheellisesti "just nyt ei huvita"-tyyppiseksi toiminnaksi, jota Rhoolla silloin tällöin tunnetusti esiintyy. Kun sitten menin komentamaan sitä suorittamaan asiaa, joka sitä varsin hyvin perusteluin hermostutti, se otti käyttöön lepyttely- ja sijaistoimintoarsenaalinsa. Yhdistin ensimmäisen radan esteeseen törmäämisen ja toisen radan epäonnistumisen mielessäni vasta nyt, tätä blogimerkintää kirjoittaessani. Koira sai onneksi palkakseen edes suorittaa putken ja lähteä sen jälkeen pois painostavalta radalta, mutta jos olisin ymmärtänyt tilanteen oikean laidan, olisin toki mielelläni palkannut sen pienestä suorituksesta ihan "oikealla", ruhtinaallisella palkallakin. Kylläpä sitä ihmisen pitää olla typerä!

Heti kisojen jälkeen mieli oli aika musta, kun ajattelin ettei koko viime kuun treenaaminen ole hyödyttänyt mitään, eikä mistään keskittymistempuistamme tai -rutiineistamme ole enää hyötyä. Nyt kun ymmärrän, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, osaan iloita siitä että Rhoo oli ensimmäisellä radallaan erinomaisessa tekemisen vireessä startissa odotellessaan (hyvin innoissaan, keskittyi itse asiaan, meinasi jopa varastaa mutta malttoi!) Radalla ollessaan se ei pyrkinyt tervehtimään yleisöä, kehähenkilökuntaa, nuuskimaan tonttia tai rallaamaan omiaan. Se oli kehän ulkopuolella varsin hyvin kuulolla, eikä sanonut pahasti läheltä ohitettaville koirille kuin kerran pari. Teimme ennen kotiinlähtöä jopa istu-odota-treeniä Rhoon selkä koirahoitolan koira-aitauksen aitaa päin. Rhoo pysyi istumassa kunnes kutsuin, eikä edes vilkuillut taakseen!

Toki itsesääli tuikkii siitä, miksi juuri nyt piti sattua esteen päällekarkaus. En muista Rhoon kaataneen estettä montaakaan kertaa koko treeniuransa aikana. Epäilen että aiheutin törmäyksen itse vapauttamalla koiran huonoon aikaan. Se nyki meinatessaan varastaa, mutta malttoi. Oma "hyppää"-käskyni saattoi ajoittua näiden valelähtöjen kannalta huonoon hetkeen ja sekoittaa koiran askeleet. Ikäviä sattumuksia kuitenkin tulee, tämänpäiväinen vain poikkeuksellisen huonoon hetkeen (sekä Rhoo että minä olemme kipeästi onnistumisen hetkien tarpeessa). Kuitenkin päivän saldo jäi plussalle, koska tiedän, missä olemme menneet eteenpäin ja mitä voin tehdä viedäkseni meitä yhä edemmäs.

Sain väitöslahjaksi pullollisen Pol Rogerin Champagne Cuvée Sir Winston Churchillia. Se on odottanut sopivaa hetkeä kaapissa jo pian kaksi vuotta, mutta nyt teen itselleni lupauksen: kunhan homma alkaa Rhoon kanssa toimimaan ja palikat loksahtavat vihdoin kohdalleen, avaan tuon pullollisen ja nautin työni hedelmistä. En tiedä, mitä voisin antaa Rhoolle vastaavaksi makunautinnoksi. Ehkä se kertoo minulle vielä toiveensa (tosin erilaiset leikkeleet ja pasteijat tuntuvat olevan sen toivelistalla kovin korkealla).

Pii pääsi isäni kanssa metsälle. Se haki reippaasti reilun pari tuntia, mutta isäni epäili ettei se oikein tiennyt, mitä se haki. Piillä oli kaulassaan uutukainen koiratutka, jonka jättämiä jälkiä oli hauska ihastella. Pii kävi pariin otteeseen n. 500m päässä isästäni, mutta kutsun kuuluessa se kääntyi oitis ja lähti viivasuoraan tulemaan luo. Ehkä tuo ei niin epäluotettava irtipidettävä olekaan, irtoaa vain kovin kauas.