Uusi viikko seuraamista

Seuraamisen perusteet aikuisoppijoille-projekti jatkuu. Kaverin vihje jättää Piiltä erillinen seuraa-vihje pois ja käyttää vain sivulletulovihjettä on tuottanut hedelmää ja homman nimi on selvästi selkeytynyt Piille hyvin. Se seuraa nyt rauhallisessa paikassa poikittamatta (!) ja ilman ylimääräisiä apuja 5-10 askelta suoraan ja käännökset oikealle menevät mainiosti. Näihin voi alkaa lisätä häiriöitä. Käännökset vasemmalle, peruuttaminen ja sivuaskeleet, noh, niissä on töitä. Piille ei ole mennyt vielä jakeluun, että takapuolen voisi nostaa maasta ja käyttää sitä liikkumiseen tarvittaessa. Piin suhteen olen ollut erinomaisen iloinen siitä, että se tekee intensiivisesti ja sietää häiriöitäkin varsin hyvin niin kauan, kun se on varma että se tekee oikein ja että palkka on tulossa. Suurin osa sen huutamisesta ja sähläyksestä on ollut epävarmuutta, joka pitää vain minimoida sen oppimisessa.

Rhoo teki sivulletuloja vähennetyin avuin. Liikkeen pois jättäminen hämäsi sitä, mutta myös liukas alusta saattoi vaikeuttaa, koska se pyrki jäämään vinoon ja väljästi. Onnistuneilla toistoilla se asetti oikean etutassun paljaan jalkani päälle ja kouraisi kynsillä kiinni - au. Nielin tuskani kyllä ansiokkaasti.

Hiipivä herne

Rhoon kuvitteellinen aivoherne liikkuu hitaasti hiipimällä, mutta se liikkuu sittenkin! Rauniotreenien alkuun otettiin hallintaa, joka sisälsi paikkamakuuta koiran tason mukaisesti ja radalle tuloa pujotellen merkkitötteröiden välistä koira kontaktissa seuraten. Sitten tavoitteena oli jättää koira paikkamakuuseen kouluttajan antaessa lisäohjeita ja siitä seuruuttaen pois.

Rhoolle otin maahanmenoja ja aivan lyhyttä paikkamakuuta lähes jatkuvalla palkalla. Omaa liikettä oli mukana yhden askelen verran, mutta toisaalta olimme vain jokusen metrin päässä lähimmästä omaa treeniään tekevästä koirasta. Olosuhteisiin nähden Rhoo keskittyi minuun ilahduttavan hyvin - melkein väittäisin, ettei sen huomion saamisessa ja pitämisessä ollut mitään ongelmaa! Vapautuksen jälkeen se kyllä ampui ohjuksena penkkaa nuuskimaan tai ruohoa syömään, mutta tuli pyynnöstä taas töitä jatkamaan.

Seuruuttaminen meni imuttamalla kohtalaisesti. Sain kouluttajilta täsmäohjausta käsi- ja vartaloapujen häivyttämiseen Rhoon sivulletulosta ja seuraamisesta. Jalkojen liikuttaminen on kuulemma kielletty tästä eteenpäin sivulletuloa pyytäessä. Siitä sitten yksi askel eteenpäin ja uusi sivulletulo ja kas! - koirani osaa seurata. Arveltiin, että minä tarvitsen houkuttelua ja vartaloapuja omaa epävarmuuttani hoitamaan enemmän kuin Rhoo liikkeiden suorittamisen tueksi. Tämä on varmaan aivan totta ja tiedän itsekin, etten oikein osaa edetä riittävän rohkeasti. Liian helppojen juttujen teettäminen syö sekä omaa että koiran motivaatiota, mutta tarvitsen tukea oikean tahdin löytämiseen. Ilman sitä olen taipuvainen junnaamiseen.

Itse raunioilla Rhoolle otettiin jälleen nenänetsimistreeniä keski- ja yläkasalla. Maalimiehiä oli kolme, joista ensimmäinen lähti innostaen näkölähdöllä. Tämän jälkeen kaksi muuta otettiin yksitellen, mutta ilman näköärsykettä. Rhoo ehti unohtaa, mihin se oli nähnyt ensimmäisen maalihenkilön katoavan, joten se etsi selvästi ilmavainulla hänen sijaintinsa ja meni riemastuneena palkalle. Myös toinen maalimies löytyi selvästi nenänkäytön avulla. Kolmannen piilon Rhoo valitettavasti näki, joten nenäkin unohtui. Olen silti hyvin tyytyväinen siihen, että Rhoo selvästi alkaa muistaa, mistä hommassa on kysymys. Se tykkää työskentelystä, liikkuu hyvin ja ilahtuu vilpittömästi maalimiehistä. Toki kissanruoka kelpaa sille, mutta epäilisin että ihmisten löytyminen on itsessäänkin sille varsin palkitsevaa. Minun on jopa vaikea saada sitä ruuallakaan pois maalimiesten luota.

Tästä se kehittyy, pikku hiljaa!

Seuraamista pt V - Pii etsii takapäätään

Sunnuntai meni uutta asuntoa valmistellessa (hieno puulattia peitettiin vähemmän hienolla, mutta helpommin vaihdettavalla ja koirankestävämmällä laminaatilla), joten koirille sai riittää tälle päivälle 10km lenkki metsän helmassa ja kontaktin ja perusasennon vahvistaminen sisällä.

Umpirauhallisessa paikassa treenaaminen oli näemmä mainio ajatus, sillä Rhoo ei ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys. Kyllähän se imuttamalla, vartalo- ja käsiavuilla ja tiheällä namittamisella on jotain tehnyt, mutta jakeluun asti se ei ole mennyt. Naksuttamalla oikeasta asennosta sain sen vähän hakemaan sivulla pysymistä, mutta jos palkka viipyi yhtään, Rhoo siirtyi odottelemaan ruokaansa eteeni. En ole tietoisesti palkannut sitä eteen, mutta näköjään olen sitä sen suuremmin ajattelematta tehnyt kun edessäni on noin kannattavaa kärkkyä. Pitää kiinnittää palkan sijaintiin enemmän huomiota myös muista asioista palkatessa. Namit kelpasivat hyvin palkaksi sisätiloissa, mutta Rhoo rytmitti syömistään aivan samoin kuin ruokakupillaankin: sen sijaan, että se olisi nielaistuaan tarjonnut uutta liikettä, se näennäisen sattumanvaraisin väliajoin piti tuumaustauon ja teki pienen kunniakierroksen. Tätä se tekee syödessäänkin, vaeltaa välillä kupilta pois, kiertää kämpän ja palaa jatkamaan. Epäkätevä tapa.

Piillä oli perusasennon ajatus jo varsin hyvin hallussa. Päätin kokeilla peruuttamista, mitä emme ole vielä tehneet sen kanssa lainkaan, paitsi irrallisena temppuna (josta Pii ei pahemmin pidä). Asetuin seinän viereen Pii sivullani. Ensimmäiset pari toistoa tehtiin törkeästi niin, että survoin naminyrkin koiran kirsuun ja sitten peruutettiin yhdessä, naks ja palkka koiran takamuksen liikkeestä. Sitten pari toistoa ilman ruokaa kädessä ja hellemmin ohjaten ja kas - Pii alkoi tarjota kömpelöä peruuttamisen tapaista ihan itse seuraavilla toistoilla. Hienotaitava! Tuosta aletaan sitten rakentelemaan parempaa.

Huvittavasti tässä tuli taas mieleen koirieni erilaisuus koulutettaessa: Pii kuormittuu sheippaamisesta, turhautuu helposti ja häseltää. Houkuttelu ja suoraviivainen ohjaileminen sopivat sille paljon paremmin. Rhoo taas ei tykkää yhtään siitä, että siihen kosketaan ylimääräisiä, eikä se pahemmin vaivaa herneaivojaan namia seuratessaan. Sen sijaan sille on helppo naksutella liikkeitä, koska se miettii kärsivällisesti ja työskentelee rauhallisesti. Vaikuttaa siltä, että se itsekin nauttii näin oppiessaan. Different strokes ja niin edelleen.

Lepopäivä ja suitsutusta

Tämän päivän ohjelmaan kuuluu tulevan asuntomme kunnostaminen, joten aamun treenit jäivät väliin. Ehkäpä koiratkin tarvitsevat yhden lepopäivän viikossa.

Kävin eilen netissä ajatuksenvaihtoa tutun koiraharrastajan kanssa siitä, millä tavoin olemme opettaneet koiramme olemaan ottamatta omin luvin ruokaa pöydiltä ja muilta tasoilta. Käydyn keskustelun perusteella epäilen, ettemme ymmärtäneet toisiamme oikein, mutta tämä ajatustenvaihto sai minut miettimään, mitä kaikkea olenkaan osannut opettaa koirilleni "oikein" ja mihin kaikkeen olenkaan niiden kanssa arkea eläessäni oikein tyytyväinen.

Keskityn huomaamattani usein ongelmiin ja haasteisiin, koska niiden ratkomisella pääsee "eteenpäin", mitä se sitten tarkoittaakaan. Nyt ajattelin antaa kiitosta sekä itselleni että koirilleni siitä, missä olemme onnistuneet. Listasta tuli yllättävän pitkä! Näin se alkaa: Koirani eivät hauku sisällä (paitsi ovikellolle saatetaan kerran haukahtaa), eivätkä ne koskaan ole olleet levottomia jäädessään yksin. Pikkupentuajan jälkeen ei mitään ole nakerreltu, eivätkä ne kakaranakaan ole tuhonneet mitään kovin suurta tai arvokasta. Lupaa aloittaa syöminen odotetaan vaikka maailman loppuun asti riippumatta siitä, onko ihminen paikalla. Isoäitini testasi tämän kerran - hän ei tiennyt "taikasanaa" ole hyvä ja lähti alapihalta yläpihalle asti päivittelemään, kun koirat eivät syö. Hänen palatessaan Pii ja Rhoo istuivat edelleen kiltisti kuppiensa äärellä. Pöydille ja tasoille voi jättää mitä vain, eikä niihin kosketa (tosin rehellisyyden nimissä tässä on lipsuttu sohvan käsinojien suhteen, joilta esimerkiksi unohtuneet muffinssipaperit voivat kadota.)

Pii ja Rhoo eivät vedä hihnassa, vaikka muilta osin hihnakäytöksessä voisi olla petraamisen varaa. Molemmat osaavat kyllä reagoida ärtyneeseen "älä kierrä mun takaa!"-puuskahdukseen, mutta surffailevathan ne silti välillä. Koirieni kanssa voi huoletta pyöräillä. Lenkille lähtö on meillä rauhallinen tapahtuma ja koirat useimmiten kutsutaan ovelle pantojen laittoa varten. Molemmat ovat mainioita automatkustajia ja kulkevat lungisti myös junissa, takseissa, busseissa ja metrossa. Ne eivät tule autosta ulos ilman lupaa. Molemmat koirat osaavat olla häkissä sievästi, tosin vilkkaissa tapahtumissa häkki on parempi peittää. Kuumailmapallot, ambulanssit, helikopterit, katutyökoneet, skeittaajat, rullaluistelijat, pyöräilijät ja monet muut kaupungin kulkijat ovat niille tuttuja juttuja, jotka eivät aiheuta mitään reaktioita. Pii on jotakuinkin täysin äänivarma, eivätkä Rhoonkaan reaktiot ole suuren suuria. Molemmat koirat leikkivät hyvin ja mielellään. Rhoon puruote voisi olla varmempi, mutta se on pientä. Molempien kanssa voi leikkiä myös ilman lelua. Kumpikin koira yöpyy joustavasti eri kyläpaikoissa ja ne suhtautuvat myönteisesti vieraisiin ihmisiin.

Molemmat koirat hyväksyvät käsittelyn ongelmitta, vaikka Rhoolle joudutaan edelleen välillä muistuttelemaan, mikä juttu tämä kynsien leikkaus nyt olikaan. Ne kun kuluvat niin hyvin käytössä, ettei niitä kovin usein tarvitse trimmailla. Lääkkeiden anto, pesulla käynti ja eläinlääkärivierailut sujuvat ongelmitta. Pii ja Rhoo tulevat ongelmitta toimeen keskenään ja niillä on yhtenevä käsitys siitä, millaista on kiva leikki. Ne nukkuvat mun vieressä, mutta antavat tilaa kun pyydän. Ne osaavat syödä raakaruokansa asiaankuuluvilla paikoilla levittelemättä sapuskaansa ympäriinsä. Molemmat koirat ovat aktiivisia toimintojen tarjoajia ja Rhoon sheippaaminen on sekä mukavaa että varsin helppoa. Piin yhdessä tekemisen halu ja riemu ilahduttaa mua joka kerta, kun treenaamme.

Mikä sitten voisi olla toisin? Rhoon kanssa on yhteistyö vielä löytymättä ja sen keskittymiskyky on aika lyhyt. Pii haukkuu (paljon). Molemmat ovat koirareaktiivisia erityisesti hihnassa ja erityisesti yhdessä. Ne ryysivät ovella kun joku tulee sisään ja saattavat hyppiä päin (mutta tämä ei ole minulle ongelma - tulija on astumassa niiden kotiin ja meilä ollaan meidän säännöillä). Piin riistavietti voisi olla pienempi, mutta toisaalta se on osa Piin persoonallisuutta ja sellaisena olen tullut sen hyväksymään. Umpivarma luoksetulo olisi kiva juttu molemmille hurtille, mutta se lienee Piin kanssa tavoittamattomissa juurikin tuon riistalle lähtemisriskin vuoksi.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että mulla on varsin mainiot piskit, joiden kehitysalueet kalpenevat niiden hyvien puolien rinnalla!

Lisäys 29.5. Vielä tuli mieleeni jokunen onnistunut ja iloinen asia. Molemmat irroittavat käskystä luotettavasti, eivätkä välitä käsittelystä edes syödessään. Rhoo on nopea ja sillä on erinomainen kehonhallinta - tässä asiassa se on kyllä ollut luonnonlahjakkuus, mutta olen saanut taitoa ylläpidettyä ja ehkä lisättyäkin. Piin kehonhallinta on pikku hiljaa parantunut harrastusten myötä. Pii aikanaan paransi ystäväni elämänmittaisen koirapelon ystävällisyydellään ja luotettavuudellaan ja Rhoo on samaten ihmisiä kohtaan iloinen ja myönteinen. Piironkia paljon hoitanut Antti sanoikin tämän tekstin luettuaan, että "niiden kummankaan kanssa ei koskaan tarvitse 'pelätä'".

Seuraamista pt IV

Iltalenkin yhteydessä otettiin taas lyhyet seuraamistreenit molemmille, paikkana läheisen koulun hiekkakenttä. Piin kontaktintarjoaminen paranee koko ajan, eikä se ilokseni tarvinnut tässä ympäristössä palkakseen kuin omia nappuloitaan. Rhoolle paikka oli haasteellisempi, eikä se taaskaan ollut ihan varma ruuan syömisen tarpeellisuudesta. Seurailtiin jokunen toisto narupallo kainalossa, mutta tämä kuumensi pikkueläintä vähän turhan paljon. Lisäksi minä unohdin lelupalkkauksen järkevän suunnan/paikan, joten ehkä me jätetään lelut toistaiseksi tästä hommasta pois.

Piille muistuttelin mieleen myös eteentuloa, josta sille on joskus alkeet opetettukin. Käsiavulla se muisti homman aika hyvin ilman houkuttelunamiakin.

Vapaavuoro ja seuraamista, pt III

Rhoon piti päästä ratajuoksemaan Roturace-tapahtuman harjoituksiin, mutta olin ohjelmoinut omat aivoni väärin ja eksyimme. Autopilottini johdatti meidät hyvissä ajoin Tuomarinkartanon radalle, kun olisi pitänyt mennä Hyvinkäälle. Olisimme ehtineet Hyvinkään radalle vasta oman vuoromme jälkeen, joten suunnitelma vaihtui lennossa tokotreeneiksi ja lenkiksi Luukissa.

Luukin pieni parkkis toimi jo toista kertaa tällä viikolla sijaintina tokotreeneillemme, teemana jälleen kytkettynä seuraaminen. Rhoo oli aika EVVK-fiiliksellä tokoilemassa, eikä ruokapalkka tai lelukaan oikein toiminut. Piips teki paremmin, ahne kun on, ja kontaktia alkoi tulla jo kivasti. Oma mekaniikkanikin alkaa pikku hiljaa parantua palkitsemisen suhteen. Pii yritti vaatimushaukkuaan kerran pari, mutta selän kääntö ja paheksuva "pfft" saivat homman poikki - kunhan olin ajoissa. Jos se jää kunnolla kiinni siihen luuppiinsa niin se on pakko viedä jäähylle.

Lenkin päälle ohjaaja ja apuohjaaja söivät mäkkiruokaa ja sitten jatkettiin agitreenien merkeissä Sporttikoirahallilla. Edellinen porukka oli tehnyt hyppytekniikkatreeniä, joten hyödynsin valmiiksi rakennettua asetelmaa korjattuani sen ensin perussarjaksi ja omien koirieni koolle sopivaksi. Molemmat koirat muistivat homman nimen hienosti ja pystyin jättämään ne sarjan alkuun ja vapauttamaan palkalle niin, että pystyin itse tarkkailemaan hyppyjä sivusta. Molemmat tahdittivat hyppynsä hyvin ja suoriutuivat ongelmitta. Rhoo piti päätä ehkä vähän turhan korkealla, mutta tarkasti on vaikea sanoa ilman videota. Pitänee ostaa se kamera ihan tätä tarkoitusta varten...

Muuten treenattiin jälleen keppejä ja keinua. Pii tarjoaa jo keinun menemistä ihan itsenäisesti, joten se sai palkkansa maasta. Se jää edelleen kaatamaan keinun saranakohtaan, mutta taidan tyytyä tähän. Aivan alusta uudelleen kouluttaminen ei Piin kohdalla motivoi tarpeeksi ja uskon, että tuohonkin suoritukseen saa vauhtia sitä mukaa, kun itsevarmuus kasvaa. Rhoo tulee jo hienosti matalana yläkontaktille kun avustaja pitelee keinua. Apuohjaajani oli ensimmäistä kertaa hommissa, joten hän alkoi laskea keinua jo ennen kuin Rhoo söi, mutta en usko tämän haitanneen juurikaan. Rhoo sietää jo varsin nopean keinun laskun, mutta yritän pitää pään kylmänä ja edetä maltillisesti.

Pii teki 12 keppiä niin, että ekassa välissä oli ohjuri ja aitoja 180o kaaressa. Avokulmat olivat ohjurin kanssa vähän paremmat, mutta silti selvästi vaikeat. Umpikulmissa ei mitään ongelmaa ja avustajan palkatessa edestä sain toistoja siten, etten itse juossut rinnalla. Jos saan apua palkkaamiseen vastakin, niin pitänee alkaa tekemään häiriötreeniä Piin pujottelun kanssa.

Rhoon pujottelu oli melkoista roiskimista, kuten edellisen kerran jälkeen epäilinkin. Keppien vähentäminen kuuteen ja ohjureiden lisääminen auttoi ja saimme treenattua sekä itsenäistä etenemistä että sisäänmenokulmia. Rhoolla on joku käsitys siitä, että jotain kiemurtelua minä tällä esteellä haluan, mutta tuntuu että oikeat suoritukset ilman ohjureita tai käsiapuja ovat vielä lähinnä vahinkoja. Se, että niitä vahinkoja tulee joka treenillä, on kuitenkin jo hyvin lupaavaa...

Keskiviikkoagia ja seuraamista, pt II

Töistä tultuani vein koirat pikku lenkille ja lähipuistoon treenaamaan. Häiriönä oli ohi pyöräileviä ja kulkevia ihmisiä sekä yksi pikkukoira, joka meni etäämpää ohi.

Teemana oli edelleen kytkettynä seuraaminen, Rhoolle myös jokunen lyhyt paikkamakuu ja asennonvaihdon alkeita. Rhoon treenin paras suoritus oli noin kolmen oman askeleeni mittainen paikkamakuu ohikulkijan ohittaessa. Taitava Rom! Itselleni haastavinta on kiiruhtaa tässä suhteessa riittävän hitaasti. Melkein joka treeniin pääsee puikahtamaan ainakin yksi kerta, kun Rhoo nousta plopsahtaa. Seuraamisen suhteen Rhoo kestää jo vähän vaatimista, mutta kontaktin vahvistamisessa vahvistetiheys ei edelleenkään ole riittävä. Pitänee muistutella tätä koirille vaikka ihan kotona.

Piin treenin paras osuus oli se, että sain haukkumattomuutta sille taas vähän jakeluun. Se jäi lelupalkan jälkeen kiinni huutamisluuppiinsa, joten vein sen vähin äänin puuhun kiinni ja vaihdoin Rhoohon. Kun hain Piin uudelleen, se yritti vaatimishaukkuaan taas, mutta lopetti kun tuhahdin paheksuvasti ja käänsin selän. Sen jälkeen saimme muutaman onnistuneen, hiljaisen sivulletulon, jee!

Rhoon keskiviikkotreeneissä oli lenkkikaveri Petra seuraamassa vierestä. Koutsi ei ollut syystä tai toisesta paikalla, joten teimme meille jätetyn treenin keskenämme. Rhoolla oli hyvä vauhti ja draivi, eikä se tippunut kolmannellakaan kierroksella. Yhtä kohtaa jouduttiin vielä vähän hinkkaamaan kun itselläni oli ongelmia ehtiä ohjaamaan putki-aita-aita-sarjassa viimeistä aitaa takaakierroksi. Radan teema olisi ollut ilmeisesti niistot ja poispäinkäännös, mutta sukkela-Rhoon kanssa teimme toisin. En lisäksi ole edelleenkään varma, miten paljon haluan opettaa Rhoolle sitä, että joskus mennäänkin suoraan, mutta edessä olevan esteen ohi. Pidän tärkeänä sitä, että se oppisi lukemaan rataa ja ottamaan itsenäisesti eteen tulevat esteet.