Mental note to self

Taisi mennä Rhoon keinusuoritus melkoisesti takapakkia, kun tulin antaneeksi puutteelliset ohjeet koulutusohjaajalle. Ruokaa keinusta-projekti sai Rhoon keinusuoritukseen rohkeutta ja vauhtia, mutta se meni sen siliän tien tämänpäiväisellä radalla. Pyysin koulutusohjaajaa poistamaan palkan jos Rhoo yrittää kupille ilman suoritusta, mutta unohdin sanoa, että Rhoo pelkää kontaktin päädyssä hengailevia ihmisiä. Syy pelkoon on se, että taannoin kaverin käsi osui kerran Rhoon nenään kun hän oli peittämässä palkkaa puomilla. Sen jälkeen on avustajan kannattanut olla parin metrin päässä targetista/kupista että Rhoo pystyy suorittamaan. Kai tuonkin voisi korjata, mutta en ole viitsinyt - on riittänyt, että asian tiedostaa.

No, nyt Rhoo teki mainiota rataa keinulle asti. Radalla oli 12 kepin pujottelu, jonka suorittamiseen Rhoolla meni videolta mitattuna alle neljä sekuntia (hyvähyvä!), ja lähetys mustaan putkeen umpikulmasta (meni sukkana sisään ja suoristi U-mutkaa mennessään). Ohjauksen mukana kääntyminen sujui ok (eli koira kääntyi), mutta laaaaajalla kaarella. Koottu hyppääminen pitänee ottaa  työn alle mahdollisimman pian. Keinulla Rhoo kävi ensin tsekkaamassa palkan ja palasi sitten luokseni. Sillä välin koulutusohjaaja oli päättänyt auttaa suoritusta ottamalla vastaan keinun yläpäätä, eikä Rhoo suostunutkaan menemään koko keinulle. Pienen säädön jälkeen laitoin Rhoolle hihnan kaulaan ja se keinu mentiin sitten reilulla kädellä avustettuna, paitsi etten silloinkaan tajunnut komentaa koulutusohjaajaa kauemmaksi. Jos olisi ollut itsellä aivot messissä, olisi Rhoo varmaan mennyt keinun ihan itsekin. "Hyvä" minä.

Lopuksi tehtiin jokunen toisto keinua molempien hurttien kanssa. Pii sai iltapalansa keinulta ja Rhoo kissanruokaa palkaksi koettelemuksistaan.

Tiukkaa settiä eli kolmen treenin päivä

Töiden jälkeen naksuteltiin taas kapulanpitoa Piille ja sivulletuloa Rhoolle. Edistyminen ei ollut tänäänkään kovin nopeaa, mutta ehkä se tästä. Pii kuitenkin tarjosi jo pariin kertaan ihan napakkaa otetta kapulasta.

Homma jatkui Piin jälkitreeneillä Histassa. Teemana oli vähän vanhennettu jälki, jossa tapahtumia ei oltu merkattu minulle näkyväksi. Epähuomiossa pari treenikaveria ja yksi koira kävelivät myös tuoreeltaan jäljen poikki, mikä toi oman haasteensa hommaan. Kuiskasin Piille jo autolta lähdettyämme että mennäänkö hommiin, joten koira oli erinomaisessa tekemisen vireessä kun saavuimme janalle. Pii olisi nostanut aiemmin jo treenikaverin jäljenkin ja halunnut välttämättä lähteä ajamaan sitä.

Jäljellä oli mittaa noin 250-300m. Maasto oli vaihtelevaa ja sisälsi jokusen polun ylityksen ja kalliotakin. Pii merkkasi kaikki viisi keppiä mainiosti, tosin ensimmäisen vain nuuskimalla sitä ohimennen. Sitä seuraavat saivat osakseen tarkempaa nuuskimista ja suuhun poimimisen. Kulmat eivät pahemmin edes hidastaneet vauhtia ja potentiaalisesta harhastakin Pii selvisi mainiosti. Se unohtui nuuskimaan jotain niille main, mutta lyhyt "jälki"-kehotus sai sen havahtumaan. Tämän jälkeen jälki nousi kalliolle, jossa Pii ilmaisi vapaavalintaisen kepin menemällä sievästi maahan keppi jalkojen välissä. Tiesin että kyseessä oli harhailmaisu, koska k.o. keppi oli edelleen kiinni kaatuneessa puunrungossa. Kun ilmaisu ei kelvannut, Pii alkoi repiä oksia rungosta, kieriä maassa ja kutsua minua leikkiin. Napakka kielto ja kehotus takaisin jäljelle sai sen jatkamaan hommia.

Loppu jälki meni yllätyksettömästi. Pii sai loppupalkan jälkeen hommien loppumisen merkiksi taistella vinkuvasta narupallosta, jonka kanssa se kieri sammalessa vinkua soitellen koko palautteen ajan. Ensi kerralla olisi suunnitelmissa tehdä selkeämpi, mutta pidempi jälki, jolla on niukemmin keppejä. Tarkoituksena olisi kasvattaa turnauskestävyyttä ilman jatkuvasti tupsahtelevaa palkkaa.

Loppuillasta ajoimme vielä Hakkilan agilityhallille ottamaan jokusen toiston keinua. Mukana oli kummankin koiran iltaruoka ja kupit, jotka asetettiin keinun alastulolle palkaksi ja puoliso siihen palkan vartijaksi. Pii hoksasi homman nimen hyvin nopeasti. Olisipa ollut videokamera, eteneminen oli niin uskomattoman nopeaa että olisi ollut hauskaa saada toistot nähtäville videolle. Rhoo teki alkuun vanhat temppunsa ja jätti minut huomiotta ja rallasi putkissa ja A-esteellä vapaavalintaisesti. Jokusen kerran yritin koota koiraani muilla keinoin, mutta sitten turvauduin Harrin ja Vapun "rauhoita se kyljelleen"-temppuun. Ja kas! Pienen nujuamisen ja hetken odottelun jälkeen tehtiin Rhoon kanssa mainiosti yhteistyötä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rhoon kehitys keinulla oli vähintään yhtä upeaa kuin Piillä - todennäköisesti hienompaakin. Se nimittäin oppi ihan omatoimisesti juoksemaan keinun toiseen päähän, jarruttamaan ja odottamaan keinun kippaamista. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Rhoo hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen sillä, miten kinesteettisesti lahjakas se on. Haluaisin saada agiyhteistyömme toimimaan ennenkaikkea siksi, että muutkin näkisivät, miten hienotaitava pieneläin se onkaan!

Kapulan pitoa ja kattilasta frisbeehen

Piille sheippailin ohjattujen välipäivänä kapulan pitoa ja siihen pientä vetoa, Rhoo sai kiertää kattilan sijaan frisbeetä. Keston saaminen Piin kapulointiin on edelleen tosi tosi vaikeaa - sitä saa, mistä naksauttaa, mutta on hyvin vaikea onnistua merkkaamaan vain keskiarvoa paremmat suoritukset! Rhoolle frisbee oli paljon helpompi mieltää kattilansijaiseksi kuin hiirimatto, liekö ollut sen verran korkeampi. Taisin naksuttaa pari kertaa siitä, että joku osa (eli ei lapa) koiraa osuu pohkeeseeni, sillä sain koiran tarjoamaan kummallista luikertelua jalkani vieressä ja lopettamaan viisariliikkeen kokonaan, kun seisoin targetin lähellä. No, eespäin vaan, virheistä viis!

Raunioiden sijaan rakennuksessa, vol 2

Teimme toisen viikon rakennusetsintää ratavaihtareiden merkeissä. Hepekolaiset olivat Oittaalla ja me eksymässä heidän mestoillaan. Rhoon mielestä rakennusetsintä on ehkä parasta ikinä, eikä edes järin vaikeaa. Ohjelmassa oli jälleen 3+1 maalihenkeä. Yksi oli keittiön takana olevassa huoneessa sängyn takana pitkällään, yksi "vessakomerossa" ovi auki, kolmas pyynnöstäni yläkerrassa sokkelon läpi ja pylvään takana (mistä haju meni kummallisesti ovea vastakkaiselle seinälle) ja boonusmaalihenki oli helpossa nurkassa ovesta heti oikealle olevassa huoneessa.

Mikään piiloista ei tuottanut Rhoolle pahempaa ongelmaa. Sängyn takana olevaa maalimiestä se säikähti/säpsähti kun seuratessaan hajua törmäsi piiloutuneeseen treenikaveriin. Yläkerran sokkelon läpi Rhoo käveli helpon näköisesti aivan suoraan ja vain komero tuntui aiheuttavan vähän päänvaivaa. Boonusnurkkauksessa kököttänyt maalimies löytyi hetimiten ja Rhoo ryömi hänen luokseen tuolin alta.

En ollut koko aikaa maalimiehenä, joten tauolla Pii sai ilmaista pihan nurmikolla pari keppiä. Olisi pitänyt päättää treeni pariin superhienosti onnistuneeseen ilmaisuun (suoraan maahan, keppi etujalkojen väliin), mutta enhän mä malttanut. Tyhmästä kouluttajasta kärsii koko homma, toistoja vaatiessani Piillä alkoi keittää yli ja se jälleen vuoti ja häselsi. Plussalle jäätiin varmaan kokonaisuutena kuitenkin, mikä lienee tärkeintä.

Pitkä Ässäkertomus

Puoliso meni kotikaupunkiin tapaamaan lapsuuden- ja nuoruudenkavereitaan, minä suuntasin samalla kyydillä Rhoon kanssa ACE:lle koulutukseen. Olimme ryhmämme ainoa paikalle saapunut, joten saimme Harrilta yllätysyksärin ja pääsin vihdoin paneutumaan jonkun pätevän johdatuksella oikein huolella Rhoon ja minun agihuoliin. Kerroin, että olemme aloittaneet kisaamisen, mutta törmänneet ongelmiin sekä koiran panikoimisen että yhteistyömme puutteellisuuden kanssa.

Treeni aloitettiin kuitenkin normaalisti tutustumalla hyvin tekniseen 38:n esteen rataan siten, että Harri näytti ohjaustekniikkaehdotuksensa saman tien. Omat ajatukseni pyörivät vain siinä, saanko Rhoota kuulolle ollenkaan ja jos sitä kiinnostaa tehdä agia niin kiinnostaako sitä tehdä yhteistyötä, joten oma kykyni omaksua rataa ja sen hienouksia lähenteli nollaa. Asiaa ei auttanut, että rata oli pullollaan itselleni vieraampia tekniikoita kuten sylivekkiä. Tutustumisen jälkeen sanoin suoraan, että lienee parempi keskittyä tekemään vain pientä pätkää kerrallaan ja edetä siitä.

Ensimmäinen radanpätkä sisälsi aidan ja sen jälkeen suoran putken, jonka kauempaan päähän koira piti ohjata. Siitä sitten valssi seuraavalle aidalle, heti perään toinen valssi sitä seuraavalle, tavallinen käännös seuraavalle, valssi ja sylivekillä vielä yhden aidan yli putkeen. Päätin kutsua Rhoon putken ohi sen kauemmasta päästä ja viedä pakkovalssilla sisään. Onneksi ei tarvinnut pidemmälle mennäkään, kun ongelma manifestoitui heti: Rhoota ei kiinnostanut sen paremmin hypätä suoraan edessään olevaa aitaa kuin juosta ohjauksen mukaan putken ohi. Kerta toisensa jälkeen se kiersi tai alitti aidan ja rallasi haukkuen putkeen. Palkkasimme jokusen kerran pelkästä hypystä ja yritimme sitten palkata hypystä ja putken ohittamisesta. Ei onnistunut, sipuliteemakkara kiinnosti vähemmän kuin suora putki. Harri kokeili itse pariin kertaan ja totesi sitten, ettei vika ole ohjauksessa vaan koiran hyppäämisessä.

Seuraavaksi yritimme analysoida Rhoon hyppäämistä lyhyellä hyppysuoralla. Teimme kahden esteen atomitason alkeistreeniä, eli irtoamista targetille. Alkuun Rhoota piti jopa kutsua edestä, että se suostui hyppäämään. Rhoon hyppytekniikkaa Harri moitti tehottomaksi - se "roikottaa" molempia jalkaparejaan kropan alla, joten se joutuu hyppäämään turhan korkealle. Pitänee mennä Vapun pakeille asian kanssa lähiaikoina. Viime talvena teimme hyppytekniikkatreenejä molempien koirien kanssa, mutta siitä on jo kuukausia aikaa, enkä ole muistanut tai ehtinyt kiinnittää Rhoon tekniikkaan kylliksi huomiota, kun sitä haastetta on muutenkin ollut.

Suorien hyppyjen sujuessa palasimme takaisin radanpätkän aidoille, joissa olisi pitänyt kääntyä tiukkaan. Koiranpoika kipitti riman ali tai vaihtoehtoisesti karkuun kerta toisensa jälkeen, joten Harri yritti taas, josko hän saisi homman toimimaan. Puolisen tusinaa epäonnistumista myöhemmin hän totesi, että "Ei tämä kyllä ole mikään helppo koira." Minä taisin näillä paikkeilla saada sanotuksi, miten tolkuttoman turhautunut ja kiukkuinen ja itkua pidättelevä fiilis itselläni oli. Sain pienen tsemppauspuheen ja sovimme, että menemme pienelle kävelylle, minä Harrin koiran hihnan päässä ja hän Rhoon. Sovimme, että Harri saa antaa tarpeelliseksi katsomaansa palautetta Rhoon käytöksestä sen aikana.

Kiersimme hallin ja sen vieressä olevan koirahoitolarakennuksen ympäri siten, että reitillemme sattuivat hoidossa olevien koirien ulkoiluaitaukset. Yhdessä aitauksessa mölisi erittäin provosoiva ja äänekäs harmaa koira, josta Rhoo toki myöskin otti kierrokset ja kävi rähjäämään takaisin. Yhtä napakkaa ja ilmeisen hyvin ajoitettua hihnapakotetta myöhemmin Rhoo päätti, että ehkä on kuitenkin parempi vaihtoehto tarjota sitä kontaktia. Kiersimme saman paikan ohi vielä jokusen kerran ja pääsin kehumaan Rhoota oikeasta käytöksestä. Palasimme halliin ja Harrin ehdotuksesta tein Rhoolle saman harjoituksen, mitä Vappu oli motivointikoulutuksessa tarjonnut rallaavalle ja omapäiselle irlanninterrierille: koira rauhoitetaan kyljelleen maahan käyttämällä fyysistä pakkoa. Rhoohan ei rentoudu täysin edes fyssarilla, mutta aika nopeasti se kuitenkin rauhoittui aloilleen. Juttelimme tovin Rhoosta ja siitä, miten olen kyllä tiedostanut että sillä on ihan selkeitä EVVK-hetkiä, mutta koska Rhoo pelkää sekä minua että ympäristön ärsykkeitä milloin mistäkin syystä, olen pyrkinyt kaikin tavoin olemaan itse ei-uhkaava. Piitä on tullut naulattua korvista seinään erinäisetkin kerrat mm. sen hihnakäytöksen ja milloin minkäkin perseilyn vuoksi, mutta olen mieltänyt Rhoon niin herkkikseksi, ettei se moista kestä (eikä varmaan yhtä paljon kestäkään). Mielessä on kyllä käynyt varustaa treenikaverit suihkepulloilla niin, että Rhoo saisi haahuttelusta ruiskaisun nokalleen, mutta samaan aikaan on epäilyttänyt onko fiksua valjastaa yleisö pelottelemaan yleisöön epäillen suhtautuvaa koiraa treenikentällä.

Tämän jälkeen yritimme radan alkua uudestaan. Rhoo oli paljon paremmin mukana ja kuulolla, mutta epäröi hypätä ensimmäistä aitaa ja pyrki väistämään minua kun yritin jättää sitä starttiin. Palkkasin muutaman kerran peräkkäin Rhoota pelkästä aidan ylittämisestä ja johan tuli pikkukoira yli ja siitä kiltisti pakkovalssille. Jopa kiemurahypyt menivät mallikkaasti, joskin ensimmäiseltä kiemuralta tuli pari kieltoa. Hyppäsi kuitenkin! Teimme tämän jälkeen pari vauhtipätkää myöhempää radalta ja Rhoo teki mainiosti töitä. Se oli innokas, mutta tuli ohjauksen mukana yhteistyössä ja työskenteli myös vaikeimmilla kohdilla mukavasti.

Lopuksi sain vielä lainata Harrin nuorta koiraa ja ohjata sen kanssa radan alkupätkän, jota tahkosimme Rhoon kanssa. Olipa hauskaa mennä niin intensiivisen, nopean ja työhön keskittyvän koiran kanssa agilitya! Olin aivan varma, etten ehtisi ohjaamaan, mutta ehdinpä hyvinkin. Ei se varmaan kaunista ollut ja koirakin taisi korjata omia virheitäni, mutta menimme kaikki esteet sovituilla ohjaustekniikoilla ja oikeassa järjestyksessä. Katsottuaan minua omaa koiraansa ohjaamassa Harri sanoi yhteenvetona, ettei minulla ole agilityongelmaa, vaan pulmat ovat muualla.

Yhden ilmeisen itselleni jo tavaksi juurtuneen koulutusvirheen hän huomasi heti: minulla on tapana kehua koiraa jos se luopuu käskystä tekemästä jotain kiellettyä, kuten kentän nuuskimista. Olen minä siihen tähänkin asti puuttunut, mutta Harrin sanoin suotta siitä kehumaan, jos kleptomaani palauttaa kauppatavaran hyllyyn. Rhoolla on oltava koko ajan tekemistä sen ollessa treenikentällä. Joko se on käskyn alla, tekemässä rataa tai häkissä, mutta se ei saa vastedes edes kiinni ollessaan puuhata omiaan niin kauan kuin ollaan treenialueella. Tähän astihan olen toteuttanut samaa niin, että koira saa olla "off" kun se on kytkettynä, mutta tiukennetaanpa linjaa. Lisäksi puutun jatkossa vielä napakammin nuuskimiseen sun muuhun tyhjänpäiväiseen. Kyljelleen rauhoittamista Harri suositteli Rhoon päiväjärjestykseen useamminkin. Hän kertoi tekevänsä jonkun toisen koiransa kanssa sitä ennen kisastartteja saadakseen sen oikeaan mielentilaan, koska se toimii sille koiralle ja se tarvitsee sen päästäkseen parhaaseen suoritukseensa. Viimeisenä asiana Rhoon haahottamisen suhteen totesimme, että Rhoolla on erittäin vahva väistämiskäytös, eli huolestuessaan se ottaa ritolat ja tätä ei pidä sallia, koska se on niin vahvasti itseään palkitsevaa epätoivottavaa käyttäytymistä. "Rauha" löytyy vain ihmisen luota. Harvoinpa Rhoo pääsee väistöjään toteuttamaankaan, mutta viimeiseltä parilta kuukaudelta muistan ainakin neljä mallikasta toistoa tuota käytöksestä: kolme MH-kuvauksesta ja yksi niistä ensimmäisistä kisoistamme, kun Rhoo pakeni harjoitusesteiltä häntä suorana häkkiinsä.

Agilityspesifisiä ohjeitakin tuli muutama. On ilmeistä, että Rhoolle kannattaa rakentaa lisäarvoa tiukkaan kääntymiseen ohjauksen mukana. Harri suositteli tekemään teknisiä rataosuuksia treeneissä ja käyttämään apuna targetteja, koska ne toimivat Rhoolle niin hyvin. Itse voisin pitää jatkossa mielessä, että loppusuoraa juostessa pitää katse pitää koirassa ja pinkoa minkä ehtii. 

Oli pitkät ja raskaatkin treenit sekä koiralle että minulle, mutta olen erittäin tyytyväinen saamaamme oppiin. En luota omaan ajoitukseeni tarpeeksi, että rohkenisin ottaa repertuaariin niin reippaat hihnapalautteet että kerta riittää - erityisesti kun kielto on tähän asti riittänyt Rhoon remmipöljäilyyn. Kaikki muut Harrin neuvot otetaan tästedes käyttöön nyt kun pikkukoiran ahdistusongelma on pääosin jo ohitettu. Toivoakseni etenemme näillä opeilla hyvin. Mielialani treeneissä koheni loppua kohti, mutta kyllähän se edelleen harmittaa, että voi kahden koiran kanssa sortua peräkkäin aivan samaan virheeseen (tosin eri syistä). Lohdukseni voisin kirjailla treenireppuun kuitenkin Harrin kommentin Rhoosta kun selitin turhautumistani etenemiseemme: "Mä nään siinä ihan saman potentiaalin kuin sä. Se on parhaiten liikkuva ton rotuinen koira, mitä mä olen nähnyt." Näin sitä oppii ja kehittyy ja mikäs siinä on venyttäessä omia taitoja lupaavan nuoren koiran eteen.

Epistelyä perjantai-iltaan

Aloitimme viikonlopun maaseutumatkan AST:in epiksillä Espoossa. Rhoolle buukattiin kaksi möllistarttia hyppyradalle ja Piille yksi veto kilpailevien radalla. Rhoon kentänlaita-angstit olivat jo mennyttä elämää ja paikalle sattunut kaveri sanoikin, että hän ei usko että Rhoo on ollutkaan mitenkään isommin paineistunut (leikillään varmaan totesi). Rhoo vetoleikki aivan radan vieressä, mutta ei malttanut keskittyä leikkimiseen vähän vilkkaammin liikennöidyllä kohdalla parkkista. Ruoka maistui ja homma näytti ihan lupaavalta.

Startissa pysyminen ei jälleen kerran ollut mikään ongelma, eikä myöskään vauhtisuora heti radan alussa. Jäin pahasti jälkeen kun kävin saattamassa Rhoota liian kauas suoraputki-U-putki-suoraputki-yhdistelmässä, enkä saanut koiraa käännettyä ajoissa oikealle esteelle. Jälleen kerran homma hajosi korjausyritykseeni (milloinkohan sitä oppii olemaan huomioimatta omista virheistä johtuneet törttöilyt epävarmalla koiralla) ja pienen sähläyksen jälkeen Rhoo karkasi aidalle ja tervehtimään ratahenkilöä. Sain Rhoon takaisin ja jatkamaan rataa hieman modifioidulla estejärjestyksellä. Yksi U-putkista oli aiheuttanut toistuviakin kieltoja lukuisille möllikoirille ja sama sattui Rhoolle. Epäilin jo ennalta, että jotain outoa putkessa todennäköisesti oli kun niin moni kokemattomista koirista kielsi sillä, mutta ei kahdella muulla radalla olleella U-putkella. Näinhän tuo olikin sitten märkä sisältä.

Rhoon toinen veto oli parempi. Ehdin ajoissa ensimmäisen kerran mokaamalleni aidalle, mutta seuraavan aidan jälkeen Rhoo sulavasti jatkoi matkaa keesittelemään aidan viereen ja hulmuamaan ympäri kenttää. Videolta näkee, miten se on jo lukinnut katseen häiriöitä kohti ennen kuin se ponnistaa, joten se pääsee jatkamaan matkaa saumattomasti laskeuduttuaan. Ihan hieno, joskin epätoivottava esimerkki siitä, miten koiralla pitää olla menosuunta tiedossa jo ennen esteen suorittamista! Tällä kertaa kaikki estee saatiin kuitenkin suoritettua ja vieläpä oikeassa järjestyksessä, eli hyvä me. Tuloksena HYL useamman kiellon vuoksi.

Pii keskittyi mainiosti ja veti vauhdikkaimman ratasuorituksensa aikoihin. Kontaktit otettiin varmasti ja se tuli ohjauksen mukana oivallisesti, kerran hyvin kuuliaisesti jopa suoraan edessä olevan aidan ohi. Kannattaisi ohjata esteelle eikä sen viereen, sano. Kiellosta huolimatta lopputulemana mainiosti AV 0 ja se kieltovitonen. Vaadittu etenemä oli kakkosille optimoitu, joten eiköhän Piinkin kanssa vielä LUVAa napsahtele kakkosluokassakin kunhan päästään taas virallisiin kisoihin mukaan. Ikävämpänä juttuna tuolta radalta oli se, että joku oli asemoitunut koirineen juuri uloskäynnin ja sen hihna-astian viereen suoraan viimeisen esteen linjan jatkoksi, joten rähäkkäähän siitä tuli. Pii vaikutti onneksi lähinnä hämmentyneeltä, eikä lähtenyt koiran perään tai muutakaan ikävää, mutta eipä noita tarvitsisi sattua. Huonosti parkkeeranneen koirakon ihmisosapuoli onneksi ymmärsi homman nimen ja väisti ennen seuraavaa suorittajaa.

Nopsaa aksaa Kivikossa

Aivan tolkuttomassa kaatosateessa pakattiin puolison kanssa koko perhe autoon ja ajeltiin (onneksi sateettomalle) Kivikon kentälle torstaitreeneihin. Treenejä oli viidelle treenaajalle kaksi: vauhtiympyrä, joka sisälsi keinun, renkaan ja pujottelun sekä putken ja kahden riman aidan, sekä toisena treeninä puomilta alkava ja sinne päättyvä kiemurasyherö, jossa oli mukana myös pituus.

Rhoo malttoi keskittyä varsin hyvin ja virittelin sen tekemiseen ennen jokaista vuoroamme vetoleikillä. Se piti hyvin otteen ja oli innolla mukana - tosin innostin vielä lisää nostelemalla lelua ja hihkumalla, jos ote herpaantui. Myös nopea tarttuminen kuonoon säpäköitti leikkiä. Vauhtiympyrän keinulla Rhoo teki saman kuin viime aikoina keinua treenatessa joka kerta: ensimmäisellä kierroksella komea lentokeinu ja sen jälkeen välttelyä ja hiipimistä esteellä kun suoritusta edellytettiin. Pujottelu meni hienosti jopa putkesta otetulla vauhdilla, mutta toisella kerralla Rhoota lakkasi huvittamasta ja se plopsahti pois pari väliä ennen loppua. Koulutusohjaaja sanoi, että sillä meni askeleet sekaisin eikä se osannut korjata. Lopulta sain sen kepeiltä palkattua ja tämä treeni jäi siihen. Teimme vielä toisen kierroksen, koska kaikilla koirakoilla oli tällä vauhtiradalla omat haasteemme. Meidän toinen suorituksemme oli varsin samanlainen kuin ensimmäinen.

Toisena treeninä oli ohjaussyherö, joka alkoi ja päättyi puomille ja sisälsi yhtenä esteenä pituuden. Pituuden opettaminen on vähän jäänyt paitsioon, mutta reippaasti Rhoo sen hyppäsi. Muutenkin Rhoo oli kivasti kuulolla, vaikka se ensimmäisen kerran pituuden hypättyään pitikin hätyyttää pois aidalta, kun suoraan laskeutumisen kohdalla odotteli kiinnostava treenikaveri koirineen. Keinun vaikeus näkyi selvästi Rhoon puomisuorituksessa: nousu oli vaikeaa ryömimistä ja kun puomi ei kallistunutkaan, suoritus muuttui normaaliin vauhtiin. Näitä on tehtävä lisää.

Ennen agitreeneihin lähtemistä teimme eteisessä sheippausta molempien koirien kanssa. Pii kiersi kattilaa, jonka päällä oli targetti. Tarkoituksena on pian häivyttää kattila ja siirtyä targetin kautta senkin häivyttämiseen. Rhoo tuotti ääntä ja session lopuksi se jo reippaasti ja itsevarmasti kaatoi kaksi tyhjää kaljatölkkiä laminaattilattialla. Hyvä homma!