Sulilla raunioilla

Maanantai ja elämäni tähän asti pienimmät rauniotreenit, paikalla minä, puoliso, yksi treenikaveri ja kaksi kouluttajaa. Ei paljon päässyt kahvittelemaan kun piti olla maalimiehenä tai koiraa ohjaamassa oikeastaan koko ajan. Treeninä oli tarkentaminen suht helppoja avopiiloja käyttämällä. Alkukausi ja kaikkee. 



Pii aloitti kolmella maalimiehellä. Kaksi ensimmäistä otettiin haamuina ja koira lähetettiin vankasti tuulen alapuolelta. Kepo ohjeistettiin kehumaan hillitysti tai paremminkin merkkaamaan käytös kun koira ottaa ilmavainun ja vapauttamaan koira oikeaan suuntaan. Lähdin peesiin ja ensimmäisellä, yläkasan yläetureunalle kasan taakse painautuneella maalimiehellä leipälävestäni karkasi "Nyt!" kun Pii nosti nokkansa tuuleen. Kepo kehaisi koiraa ja vapautti sen etsimään. Pii työsti hajua hetken, totesi vissiin että jaa tuolla on joku tyyppi ja lähti haahottamaan kohti älläputkea nokka maassa. Takaisin kutsuttuna ja liikkeellä autettuna se tajusi palata ja pääsi ruokailemaan. Toinen maalimies oli älläputken suulla olevan kuusen alla. Tällä kertaa tajusin itse pysyä hiljaa, mutta kepo kehaisi koiraa liian innokkaasti ja Pii kääntyi häntä kohti kun olisi pitänyt lähteä hajulle. 



Piin kolmas maalimies oli osaamistasoon ehkä liian vaikea, mutta eipä haitannut kun koira oli jo tajunnut, mistä asiassa on kysymys: löydä tyyppi, saa herkkuruokaa. Robin oli piilossa alakasan Karhunpesän puoleisessa päässä reikäisen pressun osin peittämän putken suulla. Hän oli ihan näkösällä, mutta putken suu oli sen verran irti maasta, ettei Pii heti hoksannut, miten sinne päästään. Se tarkensi ja työsti hyvän tovin, tsekkasi häiriön (oma t-paitani) ja jätti sen, kiersi taakse, kävi viereisessä putkessa ja päästi pariin kertaan turhautumismärinää kun ei löytänyt ajoissa. Nenä oli hienosti auki, sillä se kävi kerran työntämässä päänsä jotakuinkin Robinin syliin, eikä silti hoksannut että tuossahan se. Siellä se kuitenkin haisi, joten Pii palasi pian paikalle, sai palkkansa ja superkehut. Ihana nähdä kun koiran silmät loistivat innosta - ja vähän keponkin.



Rhoo oli tärppäkärppä heti kun otin sen autosta, eikä sille ollut lainkaan epäselvää, mitä varten paikalle oli tultu. Sille otettiin myös kolme maalihenkeä avopiiloissa yksi kerrallaan ilman apuja. En halunnut upottaa kaikkia kerralla koska en ollut aivan varma, etteikö se vaihtaisi. Mellu oli ensimmäisenä Sirkusvaunun edessä olevassa putkessa. Rhoo piti palauttaa yläkasalta alueelle (keski- ja alakasat) kerran, mutta sen jälkeen en tainnut sen työskentelyyn puuttua ollenkaan. Se kävi syvällä vastakkaisessa, vaunulle päin aukeavassa putkessa tsekkaamassa tilanteen ja kiersi sitten palkkansa luo toiselle puolelle. Toinen maalihenki löytyi samasta piilosta kuin Piin viimeinen. Rhoo tarkensi taitavasti ja otti hommaan pienen tunkeutumistreeninkin kun se päätti vaihtaa viereisestä putkesta oikeaan pienen pienestä pressun raosta tunkien. Jatkettiin alakasan kiertämistä alakautta ja hieman ennen Kylmiötä Rhoo otti hajun, nousi suorinta tietä keskikasalle ja sieltä Mellun luo Tean tornin alakertaan. 



Rhoon ohjattavuus raunioilla on itselleni hämmästyksen aihe. Se on superinnoissaan - alueelle tultiin laattamaisella koiranelivedolla - mutta malttaa ja kuuntelee. Se vapautti itsensä lähetyksessä ja ennen kuin ehdin edes sanoa mitään, se palasi yhden loikan jälkeen maata nuuskien luokseni. Joka vapautuksella Rh lähti kärppäloikan ja intohaukun kanssa matkaan, mutta kuunteli kaikkea, mitä sille vihjaisin. Lopussa löysin sille aika hauskan ja selvästi mieluisan palkan kun kaaduin kyykystä selälleni Rhoon yrittäessä nuolla kasvojani: minä hihkumassa selälläni = parasta ja hauskinta koskaan! Tätä pitää hyödyntää agissakin esim. radan jälkeisenä rutiinina.



Koirien suorituksesta ei huomautettavaa, pätevät eläimet! Itse saisin opetella liikkumaan varmemmin ja olemaan pysähtelemättä ihailemaan koirani työtä. Kuten agissa, myös tässä lajissa koiraa tuetaan liikkeellä, vaikka se olisi 10cm per askel. Ympäristön lukemisen suhteen oppiminen on itselläni myös aivan kesken ja sovittiin, että siinä kouluttajat peesatessaan opastavat. Kepo lupasi pitää itse oman treenipäiväkirjansa, joten hänestä ja Piistä ei enää sen enempää...