Kolmosten korkkaus ja aLoitusangsti

Pääsiäinen rallattiin kaverin kanssa Rhoon kasvattajan luona Pohjois-Karjalassa ja siinä samalla startattiin pitkäperjantaina kolmesti Rhoon ja lankalauantaina Piin kanssa.



Olin luullut kisoja hallikisoiksi kun ilmoittauduin, mutta olivat penteleet sittenkin maneesikisat ja se näkyi tuloksissa. Rata oli aidattu pelkällä nauhalla, pitkällä sivulla oli yleisöä ja yleisössä koiria ja (ilmeisesti) järjestävän seuran koiria kävi piipahtamassa toimitsijapömpelissäkin, mikä yleensä on jo selkeästi osa rata-aluetta. Kun vielä koiria lämmiteltiin ja palkattiin liki starttialuetta eikä mitään karsinoita tms näköesteitä ollut, oli tilanne Rhoolle liian vaikea. Se pystyi kyllä syömään ja leikkimään häkin liepeillä hallin nurkassa, mutta odottaminen hälinän keskellä ja starttiin jääminen ilman mitään näköestettä selän takana olivat sille liikaa. Kahdella ensimmäisellä radalla se teki jonkinlaista ratasuoritusta, mutta hyyyyvin hitaasti ja tilaisuuden tullen väärään putkeen singoten ("Jee putki!" sanoo Rhoo kun jännittää.)



Starttiin jääminen kävi Pieneläimelle kerta kerralta vaikeammaksi ja koska en ole kovin fiksu ihminen, hermostuin ja vaadin sitä jäämään käyttäen reippaita otteita ohjatakseni kuonon menosuuntaan ja takapuolen maahan. Tuloksena kolme hylkäystä ja paha mieli sekä minulle että koiralle - viimeisellä radalla tavoitteenani oli saada Rhoo palkattua edes jostain, mutta se ei vaan enää pystynyt. Se lopetti toisena esteenä olleen pujottelun kesken, huomasi yleisön ja siellä olevat pelottavat koirat ja ihmiset, nosti inkkarin pystyyn ja lähti täysin minusta välittämättä haahuamaan pitkin rataa. Lopulta se kiipesi puomille, otti ihmeekseni pyynnöstä alakontaktin ja sain sen juoksutettua pois radalta ja kuvittelin jo pääseväni palkkaamaan. Enpä päässytkään, koska startti/maalialuetta kohti juokseminen oli Rhoolle liian jännää ja se meinasi livetä hallinnasta jonkun vuoroaan odottelevan koiran niskaan. Pysähtyi kyllä käskystä, mutta jouduin sanomaan rumasti ja Rhoo jäi ilman palkkaansa.



Rhoon suoritus taantui siis jotakuinkin viime elokuuta vastanneelle tasolle ja saan syyttää pääosin itseäni. Olisi pitänyt ymmärtää jättää painostamatta starteissa ja ennen kaikkea olisi pitänyt ymmärtää lähteä pois, kun takana tapahtuvat asiat olivat liian jännittäviä Rhoolle. On vain niin kovin vaikeaa ennakoida, milloin Rhoo pystyy tekemään ja milloin ei. Se söi ja leikki lämmitellessäni sitä, enkä olisi voinut odottaa kauempaa ennen rataa mennäkseni ilmoittautumaan sisäänheittäjälle. Se on tehnyt hyviä, nopeita ratasuorituksia vaikka selän taakse jäävät asiat ovat selvästi kiinnostaneet sitä. Kun vain oppisin lukemaan Rhoota paremmin, niin olisi helpompaa!



Jatkosuunnitelmana on panostaa starttikäytökseen ja lisätä systemaattisuutta häiriönsiedon kehittämiseen. Suunnittelin jo luopuvani toisesta I-HAHin treenipaikasta Rhoolle kesäkaudella, mutta taidan sittenkin pitää siitä kiinni. Voisin pyhittää sen treenikerran viikosta motivaation kasvattamiseen ja starttien ja häiriöiden systemaattiseen treenaamiseen. Pitänee ottaa yhteyttä ryhmän kouluttajaan ja kysyä sopiiko tämä.



Pii lämmitteli itsensä kisa-aamuna käymällä oma-aloitteisesti jänisjahdissa, joten siltä loppui radoilla kunto. Ensimmäisellä radalla sitäkin taisi maneesiympäristö ihmetyttää ja tultiin ennen aikojaan pois. Toiselta radalta tuomisena oli hidas yliaikanolla, jossa yliaikaan oli syynä koiran tassujen paino, oma ohjausvirheeni ja järkyttävän hidas ja epävarma keinusuoritus. Kolmannella radalla Pii ei sitten vaan enää jaksanutkaan ja pysähtyi ennen yhtä takaakiertoa niille sijoilleen. Jätettiin sitten kesken. Tavoitteet täyttyivät kyllä, kun toiveissa oli "joku tulos" ja saatiin yliaikanolla, mutta olisi se ollut mieluisampaa niin, että koira olisi vielä jaksanut juostakin.