Kenttäkauden avaus pitkän kaavan mukaan

Kausi vaihtui ja kenttätreenit alkoivat Kivikossa, samalla vaihtui seuran treenien viikonpäivä tiistaiksi. Pii treenaa kouluttajien ryhmässä Jenna Caloanderin johdolla ja Rhoo sen jälkeen Tuijan koutsaamassa kilpailevien ryhmässä. Itseäni jännitti vähän jo etukäteen, mitä hommasta tulee pitkän hallikauden jälkeen. Kivikossa on kaksi kenttää yhtä aikaa käytössä ja lisäksi vapaaharjoittelualue. Alueet on erotettu aidoilla toisistaan, mutta aidat eivät ole järin korkeat. 



Jennan hyppyrata oli kotoisin TopTeam-leiriltä ja vaikeustaso oli sitä myöden. Onneksi rata käytiin yhdessä läpi ja meille esiteltiin nopeimmiksi kellotetut ohjauskuviot hyvin selkeästi. Pii häröili startissa alkuun, mutta päästyään vauhtiin se tuli kivasti mukana. Ensimmäisellä kierroksella sillä oli vauhtiakin ja saimme onnistumaan jopa Rhoon Satulinnan treeneissä oppimani poispäinkääntö+leieröinti-tekniikan kun keppien jälkeen piti kääntää "väärälle" puolelle putkeen. Piin vauhdin tiputtua toistojen myötä ei homma enää onnistunutkaan niin helposti.



Teemana olivat takaakierrot ja valssit ja asia periaatteessa tuttua juttua: takaakierroille lähetys matalalla keilaten ja valssi kolmella askeleella ennakoiden ja tarkoituksenmukaiseen suuntaan liikkuen. Teoria helppo, käytäntö haastava. Jenna oli ihanan kannustava ja iloinen kouluttaja, joka kuitenkin antoi asianmukaista palautetta sopivissa kohdissa. Viimeinen ratasuorituksemme olisi ollut se puuttumaan jäänyt nolla, jos Pii ei olisi bongannut aivan kummallista aitaa kesken kaiken ja mennyt hyppäämään sitä. Jennan mielestä kyse ei ollut edes ohjausvirheestä, vaan koira nyt vaan päätti mennä sinne. Eipä Piin ja mun vauhti päätä huimannut, mutta se kääntyi hurjan hyvin, irtosi Piiksi vallan hienosti ja oma ohjaus pysyi aika hyvin kasassa. Epäilen, että Jennan kanssa mennään teknisesti eteenpäin kauden aikana oikein kivasti!



Rhoon treenien alussa olin henkisesti aivan jäässä. En pystynyt edes opettelemaan lyhyttä hyppyrataa kunnolla, kun päähän mahtui vain tätä: "Mitäköhän tästä tulee? Se pystyy hyppäämään nuo aidat ihan helposti. Ja tuo pitkä suora osoittaa tuonne lämmittelyalueelle, eikä portteja ole." Hengailtiin tovi lämppäalueella leikkien ja temppuja tehden ja koottiin itseämme molemmat. Itse ratasuoritus menikin Rhoon osalta varsin hienosti, tosin oma ohjaamiseni oli sinne päin kun aivotoiminta oli vasta sulamassa. syväjäästään. 



Tuijalta tuli paljon oikein käyttökelpoista palautetta. Omat valssini kuulemma alkavat oikea-aikaisesti (jee! eteenpäin mennään), mutta lähden etenemään esteeltä liian hitaasti ja linja sen jälkeen on ajoittain hakusessa. Rhoo on (edelleen) varsin estehakuinen ja -varma ja hyötyy ohjauksesta, jossa se saa selvää informaatiota riittävän aikaisin. "Vääntävät" ohjaukset, joissa koiraa veivataan kropalla ja rytmillä kääntymään "tyhjään", eivät sovi Rhoolle, koska se ei saa niistä riittävästi informaatiota seuraavan esteen suhteen. Esimerkkinä tästä rytmityksen ja olkapääkäännöksen sijaan pitkän suoran päässä Rhoon käänsi loistavasti ajoissa tehty vastakäännös. Höntsäilyn ja stressaamisen suhteen lähdettiin nollatoleranssilinjalle: kaikki, mikä ei ole toivottua, on kiellettyä. Juttutuokioiden ja kuivaharjoittelun ajaksi jätin Rhoon istumaan ja yllätyksekseni se pysyi siinä kuin tatti maata nuuskimatta. Pariin kertaan piti alkuun huomauttaa, mutta sen jälkeen ei mitään. 



Starttikuikuilu selän taakse näkyi myös tässä treenissä. Tähän lähdetään puuttumaan jättämällä pitkät lead outit pois nyt alkuun - nyt jätin sen kolmen esteen taa - puuttumalla keskittymättömyyteen ja viljelemällä etupalkkaa. Kotiläksynä ajattelin tehdä Agility Right From the Start-kirjan Focus Front-temppua ja viedä sen lopulta kentälle. Treenin jälkeen jäimme vielä kotvaksi juttelemaan Tuijan kanssa Rhoosta. Omat fiilikset nousivat kummasti ja olen myös Rhoon kanssa täynnä intoa ja kehitystoiveita kesäkaudelle.