Jälkikauden avaus

Ekat ohjatut jälkitreenit, enkä ollut edes ehtinyt kerrata ilmaisua! Lisäksi tehtiin itse itsellemme jäljet, joten tietenkin tein turhan vaikean osin ihan vahingossa. Laatikkojäljestä tulikin kolmio, kärkeen alku ja loppu (jee!) Lisäksi aloitus oli tuulen alapuolelta, joten Pii parka joutui aika haastavan toimen eteen. Keppejä oli viisi.



Maasto oli pääosin selkeää ja vain vähän kosteaa. Aamulla satoi, mutta iltaa kohti kuivui. Parissa kohtaa kuljin vähän vaikeasta paikasta kallionlohkareen päältä, mutta nämä eivät olleet Piille ongelmia. Suurin haaste oli erottaa tuulen painama ilmahaju jäljestä ihan alussa, mutta Pii selvisi hienosti. Sen verran piti auttaa, että pysyin paikallani kunnes Pii nosti jäljen itse uudelleen. Ensimmäisestä kepistä palkkasin ilmaisusta keppi suuhun + istuminen, sen jälkeen vaadin maahanmenon. Kaikki kepit tuli tarkennettua moitteettomasti ja vain yhden (keskellä jälkeä olleen) kepin ilmaisussa sitä maahanmenoa piti odotella. Kulmat sujuivat vaivatta ja yhdestä haahuttelukohdasta selvisimme liinasta irroittamalla. 



Kouluttajan kanssa tuumimme, että maasto saadaan varmaan kuntoon tämän kauden puolella ja todennäköisesti piankin. Esineruutuun on jo hyvä taistelusuunnitelma, mutta BH ja kisatottis ovat kompastuskiviä. Ehkä se ohjaajan motska löytyy kun muuten olisi kisavalmis koirakin...