Jäävät ja leikkiä kotikadulla

Iltalenkin ohessa otettiin Rhoolle leikkiä häiriössä. Maa oli märkä ja kadulla oli jonkin verran ohikulkijoita, tavoitteena oli saada fokus pysymään minussa. Rhoo otti kontaktia, söi ja leikki myös koirahäiriössä: saksanpaimenkoira ohitti meidät kadun toisella puolella ja naapurin chihulauma ohitti lähempää. R malttoi keskittyä hienosti olennaiseen, hyvä Pom!

Pii teki liikkeestä istumisia hyvin suuren vartaloavun kera. Hienosti se jäi tönöttämään homman hoksattuaan, mutta liike oli hidas. Ehkä alun epävarmuutta? Lievittynee treenillä.

Valssit ja keppikulmat

Sporttiksen lauantaitreeneissä ei tällä viikolla ollut koutsia, eikä kovin montaa treenaajaakaan. Muut tekivät radanpätkää ja minä muiden lopetettua molempien koirien kanssa valssikahdeksikkoa ja pujottelua kohti seinää/estettä. Rhoon kanssa ennakoivan valssin ajoittaminen on haasteellista: joko R pysähtyy ennen hyppyä tai hyppää suoraan kääntymättä yhtään. Pitää pilkkoa hommaa sille vähän pienempiin osasiin ja vahvistaa ymmärrystä. Pii kääntyi mainiosti kunhan itse maltoin keskittyä.

Molemmat pujottelivat hyvin myös tilanjakajaa kohti. Rhoon avustaja-ahdistusta helpotettiin siten, että Tiina jäi tilanjakajan taakse ja heitti palkan kun naksautin. Hyvin toimi. Rhoo tarvitsee pujottelussa toistoja, sillä epävarmuus iskee vieläkin helposti pelkästä palkatta jäämisestä. Rhoo teki myös jokusen puomin alakontaktin samalla avustajakonfiguraatiolla ja targettia apuna käyttäen. Hienoja toistoja tuli!

Pirkko testaa treenimotivaatiotamme

Ehdittiin Piin kanssa ensimmäistä kertaa EPK:n tottisryhmäämme. Treenit olivat tuossa aivan lähellä Talin kentällä, mutta Pirkko-myrsky teki olosuhteet aika haastaviksi. Kotoa lähtiessä oli aurinkoista ja treenien alettua tuuli yltyi, veti pilveen ja sitten tulikin vettä niin ettei meinannut sekaan mahtua.

Suunniteltua estetreeniä ei ollut turvallista ottaa kelin vuoksi, joten jonkinmoiseksi teemaksi tuli paikkamakuu, seuraaminen ja liikkeestä istuminen ja maahanmeno. Piin kanssa jätin suosiolla paikkamakuun väliin, koska lätäkössä pötköttäminen olisi tuskin lisännyt maassa pysymisen houkuttelevuutta. Varoitin kouluttajia etukäteen Piin vaatimushaukkumisesta ja pyysin, että otamme mielellämme ohjeita vastaan sen kanssa työskentelemiseen. Pii päättikin olla vieraskorea ja se huuti vain vähän portilla. Epäilen, että se saattoi kuvitella tulevansa koirapuistoon. Teimme pari pätkää seuraamista suoraan pienellä käsiavulla (5-10 askelta x4), joka sujui mainiosti: Pii seurasi tiiviisti, suoraan ja otti perusasennon itsenäisesti ja nopeasti huolimatta likomärästä maasta. Se taisi istua kuuliaisesti jopa lätäkköön pari kertaa. Sitten tehtiin jokunen eteentulo, jotka olivat kaikki vinoja. Pii jäi n. klo 13-14 väliin töröttämään huolimatta käsiavusta ja siitä, että ekasta kerrasta viisastuneena poistin hihnan laahaamasta. Loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetulo ja riehutuspalkka leikillä.

Olin erittäin tyytyväinen Piin innosta tehdä hommia kelistä huolimatta ja saimmekin yhteistyöstämme kehuja. Jatkoa varten pitänee käyttää hyväksi joka ainoa mahdollisuus treenata paikkamakuuta, koska se tulee olemaan meidän BH:n kompastuskivi jos joku. Olin tosin helpottunut siitä, että koira ilmeisesti jätetään paikkamakuuseen aika hyvän matkan päähän suorittavasta koirakosta, joten urakka ei tule olemaan ihan niin mahdoton kuin olin pelännyt. Seuraamisessa on syytä alkaa häivyttämään käsiapua ja pidentämään matkaa. Eteentuloissa palataan taaksepäin ja vahvistetaan suoraa asentoa. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa tehdään nyt alkuun ilman varsinaista seuraamista, eli koira vasemmalla sivulla, mutta ei käskyn alla. Istuminen ja maahanmeno ovat sinänsä Piillä aika näppärät ja nopeat, kun treenaan niitä oikeastaan joka kerta koirien kanssa leikkiessäni.

Tämä viikko on jäänyt koirilla varsin huonolle lenkitykselle ja Pirkosta "nauttiminen" likomärkänä treenien päälle ei oikein hotsittanut. Onneksi puoliso oli lenkittänyt Rhoota ja Piin saa lahjottua tyytyväiseksi ydinluulla. Huomenna sitten pidempi lenkki, aksatreenit ja illalla kaverin luo iltaa istumaan - eiköhän siinä ole koirillekin jo kylliksi puuhaa!

Motivoivaa agia

Jatkona Vappu A:n motskaklinikalle ilmoitin Rhoon hänen pilottiryhmäänsä, jossa on tarkoitus soveltaa motivointia agilityn käytännön treeneihin kullekin koiralle sopivalla tavalla. Treenejä on viisi syksyn mittaan ja ensimmäinen kerta oli tänään Sporttiksella. Saimme ruhtinaallisesti treeniaikaa, sillä kolmesta koirakosta vain kaksi oli päässyt tänään paikalle.

Lopputuloksena koko treenistä voisi sanoa, että Rhoo osaa kyllä, mutta ei juuri anna anteeksi ohjaus- tai koulutusvirheitä. Sen itse tekemät virheet (tai tilanteet, joissa se olettaa tehneensä virheen) tiputtavat sen vireestä niin että kolahtaa. Näissä tilanteissa Vappu neuvoi nollaamaan tilanteen jollain tosi helpolla tempulla tai esteellä, palkkaamaan ruhtinaallisesti siitä ja yrittämään helpotettuna uudestaan sitä, mikä vireen pudotti. Valssien ajoitus on edelleen oma kehitysalueeni ja sellainen, mikä vaikuttaa todella merkittävästi Rhoon suoriutumiseen. Se lukitsee jo varhain mitä aikoo esteen jälkeen tehdä, joten jos vihje kääntymisestä on myöhässä niin koira jatkaa suoraan. Rhoo tarvitsee myös enemmän tilaa ja itsenäisyyttä kuin tällä hetkellä sille annan, vaikkapa pujottelu menee sitä huonommin, mitä enemmän olen sitä "auttamassa". "Mennäänks hommiin" ja etunoja-asento virittivät Rhoota sopivasti startissa ja sen lähtö sirpakoitui huomattavasti. Pujottelu seinää kohti oli haastavaa, joten se otetaan treenattavien listalle seuraavaa Vappu-kertaa odotellessa.

Palkkaamiseeni tai leikkiimme Vappu ei tälläkään kertaa joutunut puuttumaan, mikä oli itselleni oikein mukava juttu :)

Ylhäältä tulevat hajut

Illan rauniotreenien teema tulikin jo otsikossa. Keli oli märkä, kolea ja tuuli pyörivä. Syksyn edetessä treenaajajoukko on vähentynyt, nytkin paikalla oli viisi koirakkoa, joista yksi oli vieraileva tähti. Oma fiilis oli uupunut ja ajatukset pyörivät jo seuraavan päivän töissä, mutta onneksi Rhoo oli hyvällä fiiliksellä mukana. Raunioalueelle tulo meni Rhoolla kiskomiseksi ja nelivedoksi, mikä on presiis motivaatiotavoitteen mukaista!

Otettiin kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli keskitalon yläkerrassa, toinen alatalon keskiosassa siten, että koiran piti lähestyä ylhäältä päin ja kolmas mikron yläkerrassa ovi auki. Ensimmäinen piilo oli näistä selvästi vaikein: Rhoo merkkasi hajun hienosti kierrettyään talon kertaalleen, mutta ei hoksannut kiivetä portaita. Osoitin niitä kerran sormella ja Pom kipitti epäröimättä maalimiehelle. Heti ensimmäiseltä piilolta irrottuaan Rhoo otti hajun toisesta maalimiehestä alatalolla ja eteni viivasuoraan palkalle. Kolmannen maalimiehen hajun se sai Tean tornin paikkeilla ja laukkoi oitis piilolle ja oli kuulemma hypännyt oikopäätä piiloon sisään.

Olin erinomaisen tyytyävinen Rhoon treeniin ja tarkoituksena on jatkaa ylhäältä tuleviin hajuihin tutustumista myös seuraavalla treenikerralla, mikäli vieraileva kouluttaja ei muuta ehdota.

Lokakuun ensimmäinen tavoite saavutettu

...eikä mennyt edes kauaa! Ajelimme Mikkeliin MAHin kisoihin aamuvarhain paksussa sumussa. Hirvikolari väikkyi koko ajan mielessä, mutta onneksi niitä tai muitakaan vastaantulijoita ei pahemmin näkynyt. Kisat pidettiin avoimella hiekkakentällä ja rata-aluekin oli merkitty pelkästään maahan niitatulla nauhalla. Alueen ulkopuolelle oli asennettu aidoista tehdyt karsinat odottelua varten. Ennen ensimmäistä rataa meditoimme Rhoon kanssa ja siirryimme karsinoiden kupeeseen odottelemaan. En halunnut mennä sisään, että saatoin edelleen palkata Rhoota ja säädellä sen virettä. Valitettavasti edellinen rataa suorittanut koira ampaisi suoraan Rhoon iholle juuri, kun meidän olisi pitänyt mennä starttiin. Häätäessäni vierasta koiraa omastani sain vielä kuuluttajalta nuhteet siitä, etten ollut ajoissa paikalla (wtf) ja olin tässä vaiheessa aika varma, että mahdollisuudet selviytyä kunnialla radasta menivät saman tien.

Vaan Rhoo-poikapa yllätti ja veti oikein mallikkaan radan! Startissa se vähän kurkisteli olkansa taa, mutta sen jälkeen sen tekeminen oli erinomaisen mallikasta. Ohjasin itse sen ohi keinun, josta saimme radan ainoan vitosen. Huonon ohjauksen vuoksi kaarteet tulivat hyvin laajoiksi ja etenemäksi jäi vain 3,58m/s, mutta saimme vihdoin ensimmäisen tuloksemme! Pari tuikituntematonta (ja yksi tuttu) tuli kehumaan menoamme radan jälkeen. Itse olin ikionnellinen.

Toista agilityrataa ennen skippasin toiveikkaasti meditointihetken ja tulos näkyi radalla: Rhoon keskittyminen sirosi ja se haahuili kohti ympäristön häiriöitä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain sen äänellä pidettyä hallinnassa ja teimme kaikki esteet oikeassa järjestyksessä. Jostain matkan varrelta tarttui mukaan HYL, luultavasti Rhoo pujotteli pari väliä väärään suuntaan kun yritin korjata kepeillä fuskaamista. Hyppyradalla Rhoo teki paremmin töitä, mutta en itse ehtinyt ohjaamaan suunnitelmani mukaisesti, joten tulokseksi HYL. Minulla on edelleen melkoisesti totuttelemista tuon pikkuotuksen etenemistahtiin.

Kaikki radat olivat ykkösluokan radoiksi varsin konstikkaita ja nollia tuli niukasti - makseissa muistaakseni yksi per rata. Näin ollen sijoituimme ensimmäisen ratamme suorituksella kolmanneksi. Ilman sijoitustakin olisin ollut seitsemännessä taivaassa. Rhoo teki kolme rataa ja pääosin keskittyi tekemiseen upeasti. Silloinkin kun se ei aivan keskittynyt, se oli riittävästi kuulolla totellakseen. Ahdistuneisuus oli pääosin muisto vain, tosin pidin kyllä tarkasti huolta siitä, ettei Rhoolla ollut liikaa aikaa keskittyä vääränlaisten kierrosten keräämiseen.

Tuplatreenit Kuopiossa

Ilmoitin sitten myös Piin treenaamaan ACElle. Jos sinne asti ajelee niin treenaapa sitten samalla molemmat otukset. Harri oli kouluttamassa 38 (!) esteen Stars-rataa, joka oli tuttuun tapaan vaativa ja tekninen. Tosi vaativa omaan tasooni nähden, mutta siinäpä sitä oppii. Jo pelkän radan muistaminen teki tiukkaa, mutta Harrin pointti asian suhteen oli aika kiistaton: 20 estettä kisoissa tuntuu näiden treenien jälkeen kakkupalalta.

Piin kohdalla en jännittänyt suoriutumistamme, joten kaikki meni oman tasomme mukaisesti. Etenimme koko radan useammassa pätkässä, kuten arvelinkin. Radan alussa Harri esitti ohjaustekniikaksi [jokueponyymi] persjättöä, jossa koira jätetään suorittamaan itsenäisesti esteitä suoralle ja kipitetään edelle tekemään se persjättö ikään kuin ennakoivasti. Piille tämä toimi kuin häkä, koiraan tuli vauhtia ja itselläni ei ollut mitään ongelmaa ehtiä sen edelle. Putki/A-erottelu toimi Piillä mainiosti pelkällä ääniohjauksella, minkä Harri sanoikin olevan nykyisillä radoilla melkein välttämätöntä. Kun jaksoin itse juosta, Piistä alkoi löytyä aivan uudenlaista vauhtia. Rohkaistuttuani ajattelemaan että tuolla menolla Pii kyllä nousee kolmosiin jahka pääsemme taas kisaamaan, Harri kehotti asettamaan tavoitteeksi saman tien sen AVAn. "Se on ihan passeli tavoite jos teette vaan hommia." Per aspera ad astra ja sitä rataa.

Rhoon kanssa pääsin myös suureksi yllätyksekseni räpiköimään koko radan läpi pienissä pätkissä. Ihan oikeasta yrittämisestä huolimatta en ehtinyt tekemään samaa persjättöä radan alussa kuin Piin kanssa. Putki/A-erottelu meni Rhooltakin oikein passelisti, mutta sitä seuraavalla putki-pituus-hyppy-pätkällä paljastui, ettei Rhoo vielä oikein osaa hakea pituusestettä. Harrikin huomasi Rhoon asenteen parantuneen viime kerrasta ja Poo keskittyikin oikein mainiosti hommiin kunnes joku ihana haju tiputti sen vireestä kentän takaosassa. Valitettavasti haju oli juuri radan teknisimmässä kohdassa, jota olisin mielelläni treenannut yhteistyökykyisen koiran kanssa, vaan minkäs teet. Rhoo sai kotiläksyksi treenata lyhyitä radanpätkiä loistopalkalla, että saadaan intoa ja nopeutta vielä paremmaksi.