Kuin Manulle illallinen

Keskiviikkotreenit alkoivat mukavasti, kunnes paikalle myöhässä saapunut treenikaveri yritti syöttää ranskanbulldoggi(?)uroksensa seinässä kytkettynä odottavalle Rhoolle. Olin tutustumassa rataan kun kuulin tappelun ääntä Rhoon suunnalta ja käännyttyäni katsomaan näin Rhoon roikottavan pikkukoiraa ilmeisesti mahanahasta. Eipä siinä kummemmin näyttänyt käyneen, ei vekkejä tai edes ihorikkoja, mutta treenikaveri pahoitti mielensä ja lähti mitään puhumatta kotiin. Ikävää, mutta noin voi käydä jos vie koiransa kytkettynä odottavan vieraan koiran tykö, vaikka vain ohi kulkiessaan epähuomiossa. Rhoon koirareaktiivisuuden ja pullistelun kanssa saa muutenkin tehdä niska limassa töitä, joten eipä tuo homma pahemmin itseänikään ilahduttanut.

Olimme Rhoon kanssa molemmat vähän kierroksilla tappelunnujakasta, mutta treeni meni silti suht hyvin. Teemana oli U-putkeen ohjaaminen siten, että koira kiertää putken mutkan takaa ohjaajan jäädessä eteen. Koira vietiin siitä sylkkärillä putkeen ja matka jatkui. Jätettyäni kahdesti lihapullaan putken ulkokaarteen viereen Rhoo hoksasi homman ja radanpätkä sujui kivasti. Puomin alakontakti meinaa lipsua jos namin jättää pois, joten ruuan viljeleminen jatkuu toistaiseksi.

Kotitottista

Sunnuntai kului helteisesti agin SM-kisoja seuratessa Nastolassa ja maanantaina järjestimme rauniokoetta muille treenaamisen sijaan. Tiistaina ei ole ohjelmoituja treenejä, joten teimme omatoimitreeniä aamulenkin ja iltariekun yhteydessä: Rhoo perusasentoa ja seuraamista, Pii perusasentoa ja paikkamakuuta.

Rhoolla Vapun neuvoma liinatrikki osoittautui sekä hyödylliseksi että tarpeelliseksi. Piin yritin kertaalleen palkata lelulla, mutta kuppihan sillä meni nurin. Lelupalkka nostaa liikaa vielä toistaiseksi. Pii parka vaikuttaa myös aika turhautuneelta treenittömään kauteensa, mitä en yhtään ihmettele. Torstaille on onneksi suunnitteilla sille ihan ikioma MEJÄ-juttu!

Rom liitelee

Pii määrättiin fyssariajan jälkeen lepoon, mutta Rhoo sai luvan osallistua lauantain treeneihin koska siitä ei löytynyt kummempaa ongelmaa. Koivukylässä oli niukasti porukkaa paikalla viileässä ja kosteassa säässä. Rhoo oli loistavassa latingissa, mutta itseäni painoi edellinen ilta vielä aavistuksen verran. Treenin teemana oli hyppysuoran harjoittelu ja A/putki-erottelu.

Rhoo oli erinomaisesti yhteistyössä, mistä olin erittäin tyytyväinen. Häiriönä tosin oli vain ihmisiä ja treenikaverin kaksi koiraa kentän toisessa päässä, mutta aidan sisäpuolella. Rata ei muuten tuottanut suuria vaikeuksia, mutta seitsemän aidan kaareva hyppysuora meni yli Rhoon ymmärryksen. Kartturin pitäisi muistaa saattaa koiransa siten, että seuraava este on suoraan sen edessä, kunnes kokemusta ja itseluottamusta on koiraan karttunut enemmän.

Fyssaripäivä

Piin kankean liikkumisen vuoksi eläinlääkäri määräsi sen Norocarp-kuurille ja lepoon, mutta päätin päälle käyttää sen myös ft:lla. Rhoo pääsi mukaan ihan ennaltaehkäisevän hoidon nimissä, kun ei se käy edes hierojalla ja treeniä tulee kuitenkin aika paljon. Olin saanut tupla-ajan meille suositellulta Tamaralta, joka ottaa vastaan Käpylän 4petsissä. Kummassakaan koirassa ei onneksi ollut suurempaa vikaa, mutta korjattavaahan silti löytyy aina:

Rhoo liikkuu hyvin eikä sillä ole ihmeempiä jumeja tai jäykkyyksiä. Se on kuitenkin ft:n mukaan selvästi alipainoinen jopa kisakuntoiseksi agikoiraksi ja nykykuosissaan altis loukkaantumisille, eikä se pysty rakentamaan lihasta niin kuin sen kuuluisi. Rhoon hauis- ja reisilihakset olivat suhteessa sen vahvimmat lihakset ja näissä oli vähäistä kireyttä. Kokonaisuutena Rhoo oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja tasapainoinen, kuten arvelinkin. Rentoutuminen hoitoon oli Rhoolle vähän haastavaa, mutta saatiin me Pieni Nopeakin käsiteltyä ihan hyvillä mielin.

Peitsaaja-Pii oli kipeä selästä lannealueelta ja antikliinin seudusta. Taustalla on Tamaran mukaan sen vartalon syvien lihasten heikkous, johon tulisi puuttua. Keinoiksi saimme liikuntaa ravaten (pyöräily!), ristikkäisseisontaa pehmeällä alustalla ja tasapainolautailua. Palaamme asiaan syksyllä kontrolliajan merkeissä. Pii ei alkuun ollut oikein vakuuttunut käsittelyn ihanuudesta, mutta kun sen vuoro oli ohi ja Rhoota yritettiin kammeta pitkälleen, Pii tuli tarjoamaan rentoa kylkiasentoa Tamaran jalan juureen. Taisi käsittely tulla tarpeeseen.

Vapun opissa

Töiden jälkeen selvisimme Rhoon kanssa Siuntioon Vappu Alatalon motivaatioklinikalle rankkojen kuurosateiden läpi. Keli oli saapuessamme onneksi viileän poutainen. Treenit olivat kullekin koiralle räätälöityjä, joten Rhoota hetken seurattuaan Vappu totesi ettei meidän tarvitse palkkaavaa leikkiä harjoitella - se osataan jo. Sen sijaan keskittymistä ja kontaktia pitäisi harjoitella ja siihen sitten perehdyttiin.

Rhoo oli oma virkeä, vilkas ja vähän siroava itsensä, mikä ilahdutti itseäni kovasti. Olisi ollut suht kurjaa ajaa Siuntioon asti ja maksaa koulutuksesta jos koira ei esitä itselleen tyypillistä käytöstä. Vappu oli aika ihmeissään Rhoon meiningistä ja taisi alkuun sanoakin ettei ole koskaan nähnyt koiran käyttäytyvän noin. "Noin" oli Rhoon höntsäilyä ympäriinsä ja ajoin äänekästä ja vaativaa eri toimintojen tarjoilua nopeaan tahtiin, sekä eri ärsykkeisiin reagointia niiden sattuessa kohdalle. Vapun lopullinen kuvaus Rhoosta oli, että se on "hyvin intensiivinen koira", mikä kuvaa Rhoota hyvin. Se tekee kaiken 110%, kohde vaan vaihtuu turhan taajaan!

Treeneiksi saimme kontaktikävelyä liinassa "vapaana", mielellään siten, että kaveri on liinan päässä. Vapaaehtoisesta kontaktista heitetään palkaksi nami maahan etuvasemmalle, kehuksi korkeintaan lakoninen "hieno" eikä muuta. Rhoohan nousee melkoisesti kehumisesta silloin, kun se pystyy sitä ottamaan vastaan. Rhoon moninaista höntsäämistä ja röyhkeää toimintojen tarjoamista Vappu kutsui Susan Garrettin termillä "Hey Dude"-käytöksiksi. Rhoon HD-käytöksiä, jotka tulivat treenin aikana ilmi, olivat juurikin tuo röyhkeä vaatiminen tarjoamalla toimintoja, huutaminen, vasten hyppiminen ja keskittymättömyys helppojen, Rhoon jo osaamien käytösten kohdalla. HD-käytöksen kohdalla avustaja vie koiran pois liinassa tai vaihtoehtoisesti itse nostan sen liinasta pitämään tylsää paikallaan. Viimeisenä asiana oli vanhan kunnon nami-kummassakin-kädessä-kontaktitreenin hinkkaaminen, kun Vapun muille läksyksi antama It's yer choice on Rhoolla varsin hyvin hyppysissä.

Pidän kovasti Vapusta kouluttajana ja tästä klinikasta jäi tosi hyvä fiilis. Hän kouluttaa järkiperäisesti ja ilman turhaa voimankäyttöä, mutta ei ole mikään sievistelijä ja hän osaa myös vaatia koiralta sitä, mitä halutaan. Ihmisille hän on selkeä ja mukava. Klinikan follow up-koulutus on elokuussa, katsotaan, mihin näillä eväillä siihen mennessä ehditään!

Keskiviikkoa ohjaajan reisilihaksille

Tavan treenien sijaan keskiviikkona pidettiinkin ohjaajien juoksutreenit. Ohjaajia ilmestyi ryhmästä paikalle vain kaksi, joten juoksimme sitten senkin edestä. Teemana oli juoksutekniikka ja erilaiset loikat.

Kunto meinasi loppua, mutta pitäisi jaksaa jatkaa harjotteita omien lenkkien puitteissa. Treeneiksi saimme koulusta tuttua viivajuoksua, tasajalkaloikkia, luisteluloikkia, "pidennettyä kolmoishyppyä" eli mahdollisimman pitkiä loikkia, tasajalkaloikkia ylöspäin siten, että polvet ovat ponnistaessa vain vähän koukussa, ristijuoksua ja nopeita pysähdyksiä ja startteja. Kävin tasaamassa treeniä vielä tunnin reippaalla kävelylenkillä Pitkäkoskella, mutta saattaa tämä tuntua jaloissa vielä parin päivän päästä.

Rauniotreenejä jälleen

Maanantaiseen tapaan rauniotreenit ja alkajaiseksi hallintaa. Treenasimme radalle saapumista kosteassa ja viileässä, seisovassa ilmassa. Vieraileva kouluttaja Miisa teetti kaikille treenin, jossa otettiin kolme maalimiestä (Rhoolle yksitellen, ei näkölähtöä), koira kytkettynä kunnes saa hajun ja nopea vapautus työskentelemään.

Vieraileva kouluttaja jännitti itseäni, joten olin vähän jäissä. Rhoo työskenteli hyvin ja aiheutti itsessäni huvittuneisuutta pysähtymällä kesken työskentelyn kertaalleen - pysähdyin itse, joten R stoppasi myös istumaan ja odottamaan lupaa jatkaa. En ihan heti ymmärtänyt vapauttaa sitä, mutta luvan saatuaan se lähti jatkamaan työskentelyä oikein hyvin. Maalimiehet olivat yläkasalla (en muista tarkkaa piiloa), sokkelin ensimmäisessä kennossa keskikasalla ja Temppelissä. Temppelissä maalimiehenä oli treeniryhmämme mies, mikä ei Rhoota hetkauttanut. Rhoo lähti väärään suuntaan temppelipiilolta, kutsuin ja se sai suoraan hajun maalihengestä, joten lopetus oli mitä mainioin.

Miisa antoi koirasta erinomaista palautetta ja kehotti kiirehtimään hitaasti: koko tämä kausi pelkkää maalimiesmotivaatiota ja yhteistyön rakentamista, koska Rhoo on varsin itsenäinen kaveri. Ilmaisua kannattaa alkaa miettiä vasta, kun koira on varma kaikilla piilotyypeillä. Miisa luonnehti Rhoota hyvähermoiseksi, avoimeksi, ketteräksi, alustavarmaksi ja innokkaaksi koiraksi, joka on kehittynyt huimasti kauden aikana. Hän sanoi myös että Rhoo liikkuu hyvin ja eteni myös sokkelipiiloon ongelmitta, mikä tuotti useammalle muulle, kokeneemmallekin koiralle vähän päänvaivaa.

Itse sain maalimieskokemusta ja -palautetta: Taran kanssa tarkempana, ettei sen mielenkiinto ehdi putoamaan palkatessa ja älä kylvä niitä nameja! Hyviä pointteja, pyritään korjaamaan asiaa.