Vappurauniot

Puoliso karkasi vapunviettoon, minä nappasin koirat mukaan ja karkasin raunioille. Mikä nyt kunkin mielestä on mukavaa. 



Rhoolle otettiin kolme figua yksitellen, joista kaksi ensimmäistä helppoja ja kolmas vähän haastavampi lähinnä lähestymissuunnan vuoksi. Rhoo tarkenteli hetkisen ja nosti hienosti. Minun piti harjoitella etsintäsuunnitelman tekemistä ja jouduin pitämään Rhoota käskyn alla. Oma epävarmuuteni heijastui sen vireeseen ja intoon heti. Jatkossa pitää tehdä nämä treenit siten, että suunnittelu ja pähkäily hoidetaan ensin ja koira saa vain suorittaa. Viime treenien jälkeen sain palautetta että jään odottamaan Rhoota liian kauas ja että se pitäisi hakea maalimieheltä lähempää. No, menin tykö ja Rhoo irtosi luokseni palkkapurkilta, oli siellä sitten ruokaa jäljellä tahi ei. Uusi etsintätehtävä oli kivempi kuin palkka tai jo löytynyt maalimies. Tämä vaatii työstöä.



Lahjoin treenikaverit simalla, muffinsseilla ja kakulla saadakseni ottaa Piillekin pienen treenin, vaikka sen ohjaaja olikin vappua humputtelemassa kaupungilla. Pii sai kaksi figua yksitellen, ensimmäisen Tean torniin näkölähdöllä. Jouduimme odottelemaan tovin että Pii pitäisi turpansa ummessa sen jälkeen, kun se oli nähnyt maalimiehen (ja ruokapurkin!) lähtevän juosten karkuun. Itselleen tyypillisesti Pii hiljeni heti, kun irroitin pannan ja annoin sille ohjeet, mitä tehdä. Se tarvitsisi vahvemman default-käytöksen (tai siis jonkun muun defaultin kuin tuo typerä haukkuminen). Toinen figu löytyi kivasti nenää käyttäen, eikä Piille jatkossa enää oteta vahvoja apuja ilman erityistä syytä. Kyllä sillä nenä on jo käytössä ja homman nimi selvinnyt.

Jäsentenväliset

Luulin vieväni seuran jäsentenvälisiin koirani Piin, mutta ilmeisesti mukaan tulikin koiralta näyttävä lahna tai sitten kivireki. Ainakin se liikkui yhtä näppärästi. Ekalla kierroksella suoraviivaisella mölliradalla Pii ei voinut juosta, kun piti hinkata persettä tonttin. Siellä oli heinä. Heinän poiston jälkeen Pii pystyi jo etenemään suoraviivaisesti, mutta jotakuinkin kävelyvauhtia.



Onneksi kisaavien rata oli suunniteltu "just meille" ja näytti mukavalta ja sujuvalta. Itse tein mielestäni tosissani hommia cheerleaderina ja kivireen ohjaajana, mutta kun ei kulje niin ei se sitten näköjään kulje. Koska ratavirheitä ei tullut, sijoituimme kilpailevista toiseksi. Vauhdista kertoo paljon se, että jos möllien tulokset kilpailevien radalta olisi otettu tuloksiin mukaan, emme olisi sijoittunut lähellekään kärkeä... Rhoo-toipilas hengaili ja tutustui ulkokentän ilmapiiriin. 



Kuvia tapahtumasta täällä: http://alm.kuvat.fi/kuvat/I-HAH+j%E4sentenv%E4liset+k2012/

Hammasvajakit (tm)

Huomasin eilen että Rhoon yksi etuhammas on poikki. Edestä se näytti petollisen tasapitkältä, mutta sisäpuolelle kurkatessa katkiooma ulottui jopa ikenen alle ja kaikki hampaan kerrokset olivat näyttävästi esillä. Koska tämä välittömästi selitti jokusen viimeaikaisen ihmetyksen aiheen (huono ote vetoleikeissä, ruuan närppiminen ja hotkiminen vuoropäivinä, satunnaiset kiljahdukset Piin kanssa painiessa), varasin heti ajan eläinlääkärille.



Peruutusaika saatiinkin tälle aamulle ja nyt on taloudessa kaksi poikkihammaskoiraa. Potilas voi hyvin, mitä nyt hoippuu pissalla käydessään kolmella jalalla. Kisailmot perutaan toukokuun loppupuolelle asti ja pari päivää pitäisi kuulemma ottaa rennommin. Katsellaan tilannetta, hyvä kun tuli huomattua ja hoidettua!

Jälkikauden avaus

Ekat ohjatut jälkitreenit, enkä ollut edes ehtinyt kerrata ilmaisua! Lisäksi tehtiin itse itsellemme jäljet, joten tietenkin tein turhan vaikean osin ihan vahingossa. Laatikkojäljestä tulikin kolmio, kärkeen alku ja loppu (jee!) Lisäksi aloitus oli tuulen alapuolelta, joten Pii parka joutui aika haastavan toimen eteen. Keppejä oli viisi.



Maasto oli pääosin selkeää ja vain vähän kosteaa. Aamulla satoi, mutta iltaa kohti kuivui. Parissa kohtaa kuljin vähän vaikeasta paikasta kallionlohkareen päältä, mutta nämä eivät olleet Piille ongelmia. Suurin haaste oli erottaa tuulen painama ilmahaju jäljestä ihan alussa, mutta Pii selvisi hienosti. Sen verran piti auttaa, että pysyin paikallani kunnes Pii nosti jäljen itse uudelleen. Ensimmäisestä kepistä palkkasin ilmaisusta keppi suuhun + istuminen, sen jälkeen vaadin maahanmenon. Kaikki kepit tuli tarkennettua moitteettomasti ja vain yhden (keskellä jälkeä olleen) kepin ilmaisussa sitä maahanmenoa piti odotella. Kulmat sujuivat vaivatta ja yhdestä haahuttelukohdasta selvisimme liinasta irroittamalla. 



Kouluttajan kanssa tuumimme, että maasto saadaan varmaan kuntoon tämän kauden puolella ja todennäköisesti piankin. Esineruutuun on jo hyvä taistelusuunnitelma, mutta BH ja kisatottis ovat kompastuskiviä. Ehkä se ohjaajan motska löytyy kun muuten olisi kisavalmis koirakin...

Kenttäkauden avaus pitkän kaavan mukaan

Kausi vaihtui ja kenttätreenit alkoivat Kivikossa, samalla vaihtui seuran treenien viikonpäivä tiistaiksi. Pii treenaa kouluttajien ryhmässä Jenna Caloanderin johdolla ja Rhoo sen jälkeen Tuijan koutsaamassa kilpailevien ryhmässä. Itseäni jännitti vähän jo etukäteen, mitä hommasta tulee pitkän hallikauden jälkeen. Kivikossa on kaksi kenttää yhtä aikaa käytössä ja lisäksi vapaaharjoittelualue. Alueet on erotettu aidoilla toisistaan, mutta aidat eivät ole järin korkeat. 



Jennan hyppyrata oli kotoisin TopTeam-leiriltä ja vaikeustaso oli sitä myöden. Onneksi rata käytiin yhdessä läpi ja meille esiteltiin nopeimmiksi kellotetut ohjauskuviot hyvin selkeästi. Pii häröili startissa alkuun, mutta päästyään vauhtiin se tuli kivasti mukana. Ensimmäisellä kierroksella sillä oli vauhtiakin ja saimme onnistumaan jopa Rhoon Satulinnan treeneissä oppimani poispäinkääntö+leieröinti-tekniikan kun keppien jälkeen piti kääntää "väärälle" puolelle putkeen. Piin vauhdin tiputtua toistojen myötä ei homma enää onnistunutkaan niin helposti.



Teemana olivat takaakierrot ja valssit ja asia periaatteessa tuttua juttua: takaakierroille lähetys matalalla keilaten ja valssi kolmella askeleella ennakoiden ja tarkoituksenmukaiseen suuntaan liikkuen. Teoria helppo, käytäntö haastava. Jenna oli ihanan kannustava ja iloinen kouluttaja, joka kuitenkin antoi asianmukaista palautetta sopivissa kohdissa. Viimeinen ratasuorituksemme olisi ollut se puuttumaan jäänyt nolla, jos Pii ei olisi bongannut aivan kummallista aitaa kesken kaiken ja mennyt hyppäämään sitä. Jennan mielestä kyse ei ollut edes ohjausvirheestä, vaan koira nyt vaan päätti mennä sinne. Eipä Piin ja mun vauhti päätä huimannut, mutta se kääntyi hurjan hyvin, irtosi Piiksi vallan hienosti ja oma ohjaus pysyi aika hyvin kasassa. Epäilen, että Jennan kanssa mennään teknisesti eteenpäin kauden aikana oikein kivasti!



Rhoon treenien alussa olin henkisesti aivan jäässä. En pystynyt edes opettelemaan lyhyttä hyppyrataa kunnolla, kun päähän mahtui vain tätä: "Mitäköhän tästä tulee? Se pystyy hyppäämään nuo aidat ihan helposti. Ja tuo pitkä suora osoittaa tuonne lämmittelyalueelle, eikä portteja ole." Hengailtiin tovi lämppäalueella leikkien ja temppuja tehden ja koottiin itseämme molemmat. Itse ratasuoritus menikin Rhoon osalta varsin hienosti, tosin oma ohjaamiseni oli sinne päin kun aivotoiminta oli vasta sulamassa. syväjäästään. 



Tuijalta tuli paljon oikein käyttökelpoista palautetta. Omat valssini kuulemma alkavat oikea-aikaisesti (jee! eteenpäin mennään), mutta lähden etenemään esteeltä liian hitaasti ja linja sen jälkeen on ajoittain hakusessa. Rhoo on (edelleen) varsin estehakuinen ja -varma ja hyötyy ohjauksesta, jossa se saa selvää informaatiota riittävän aikaisin. "Vääntävät" ohjaukset, joissa koiraa veivataan kropalla ja rytmillä kääntymään "tyhjään", eivät sovi Rhoolle, koska se ei saa niistä riittävästi informaatiota seuraavan esteen suhteen. Esimerkkinä tästä rytmityksen ja olkapääkäännöksen sijaan pitkän suoran päässä Rhoon käänsi loistavasti ajoissa tehty vastakäännös. Höntsäilyn ja stressaamisen suhteen lähdettiin nollatoleranssilinjalle: kaikki, mikä ei ole toivottua, on kiellettyä. Juttutuokioiden ja kuivaharjoittelun ajaksi jätin Rhoon istumaan ja yllätyksekseni se pysyi siinä kuin tatti maata nuuskimatta. Pariin kertaan piti alkuun huomauttaa, mutta sen jälkeen ei mitään. 



Starttikuikuilu selän taakse näkyi myös tässä treenissä. Tähän lähdetään puuttumaan jättämällä pitkät lead outit pois nyt alkuun - nyt jätin sen kolmen esteen taa - puuttumalla keskittymättömyyteen ja viljelemällä etupalkkaa. Kotiläksynä ajattelin tehdä Agility Right From the Start-kirjan Focus Front-temppua ja viedä sen lopulta kentälle. Treenin jälkeen jäimme vielä kotvaksi juttelemaan Tuijan kanssa Rhoosta. Omat fiilikset nousivat kummasti ja olen myös Rhoon kanssa täynnä intoa ja kehitystoiveita kesäkaudelle. 

Sulilla raunioilla

Maanantai ja elämäni tähän asti pienimmät rauniotreenit, paikalla minä, puoliso, yksi treenikaveri ja kaksi kouluttajaa. Ei paljon päässyt kahvittelemaan kun piti olla maalimiehenä tai koiraa ohjaamassa oikeastaan koko ajan. Treeninä oli tarkentaminen suht helppoja avopiiloja käyttämällä. Alkukausi ja kaikkee. 



Pii aloitti kolmella maalimiehellä. Kaksi ensimmäistä otettiin haamuina ja koira lähetettiin vankasti tuulen alapuolelta. Kepo ohjeistettiin kehumaan hillitysti tai paremminkin merkkaamaan käytös kun koira ottaa ilmavainun ja vapauttamaan koira oikeaan suuntaan. Lähdin peesiin ja ensimmäisellä, yläkasan yläetureunalle kasan taakse painautuneella maalimiehellä leipälävestäni karkasi "Nyt!" kun Pii nosti nokkansa tuuleen. Kepo kehaisi koiraa ja vapautti sen etsimään. Pii työsti hajua hetken, totesi vissiin että jaa tuolla on joku tyyppi ja lähti haahottamaan kohti älläputkea nokka maassa. Takaisin kutsuttuna ja liikkeellä autettuna se tajusi palata ja pääsi ruokailemaan. Toinen maalimies oli älläputken suulla olevan kuusen alla. Tällä kertaa tajusin itse pysyä hiljaa, mutta kepo kehaisi koiraa liian innokkaasti ja Pii kääntyi häntä kohti kun olisi pitänyt lähteä hajulle. 



Piin kolmas maalimies oli osaamistasoon ehkä liian vaikea, mutta eipä haitannut kun koira oli jo tajunnut, mistä asiassa on kysymys: löydä tyyppi, saa herkkuruokaa. Robin oli piilossa alakasan Karhunpesän puoleisessa päässä reikäisen pressun osin peittämän putken suulla. Hän oli ihan näkösällä, mutta putken suu oli sen verran irti maasta, ettei Pii heti hoksannut, miten sinne päästään. Se tarkensi ja työsti hyvän tovin, tsekkasi häiriön (oma t-paitani) ja jätti sen, kiersi taakse, kävi viereisessä putkessa ja päästi pariin kertaan turhautumismärinää kun ei löytänyt ajoissa. Nenä oli hienosti auki, sillä se kävi kerran työntämässä päänsä jotakuinkin Robinin syliin, eikä silti hoksannut että tuossahan se. Siellä se kuitenkin haisi, joten Pii palasi pian paikalle, sai palkkansa ja superkehut. Ihana nähdä kun koiran silmät loistivat innosta - ja vähän keponkin.



Rhoo oli tärppäkärppä heti kun otin sen autosta, eikä sille ollut lainkaan epäselvää, mitä varten paikalle oli tultu. Sille otettiin myös kolme maalihenkeä avopiiloissa yksi kerrallaan ilman apuja. En halunnut upottaa kaikkia kerralla koska en ollut aivan varma, etteikö se vaihtaisi. Mellu oli ensimmäisenä Sirkusvaunun edessä olevassa putkessa. Rhoo piti palauttaa yläkasalta alueelle (keski- ja alakasat) kerran, mutta sen jälkeen en tainnut sen työskentelyyn puuttua ollenkaan. Se kävi syvällä vastakkaisessa, vaunulle päin aukeavassa putkessa tsekkaamassa tilanteen ja kiersi sitten palkkansa luo toiselle puolelle. Toinen maalihenki löytyi samasta piilosta kuin Piin viimeinen. Rhoo tarkensi taitavasti ja otti hommaan pienen tunkeutumistreeninkin kun se päätti vaihtaa viereisestä putkesta oikeaan pienen pienestä pressun raosta tunkien. Jatkettiin alakasan kiertämistä alakautta ja hieman ennen Kylmiötä Rhoo otti hajun, nousi suorinta tietä keskikasalle ja sieltä Mellun luo Tean tornin alakertaan. 



Rhoon ohjattavuus raunioilla on itselleni hämmästyksen aihe. Se on superinnoissaan - alueelle tultiin laattamaisella koiranelivedolla - mutta malttaa ja kuuntelee. Se vapautti itsensä lähetyksessä ja ennen kuin ehdin edes sanoa mitään, se palasi yhden loikan jälkeen maata nuuskien luokseni. Joka vapautuksella Rh lähti kärppäloikan ja intohaukun kanssa matkaan, mutta kuunteli kaikkea, mitä sille vihjaisin. Lopussa löysin sille aika hauskan ja selvästi mieluisan palkan kun kaaduin kyykystä selälleni Rhoon yrittäessä nuolla kasvojani: minä hihkumassa selälläni = parasta ja hauskinta koskaan! Tätä pitää hyödyntää agissakin esim. radan jälkeisenä rutiinina.



Koirien suorituksesta ei huomautettavaa, pätevät eläimet! Itse saisin opetella liikkumaan varmemmin ja olemaan pysähtelemättä ihailemaan koirani työtä. Kuten agissa, myös tässä lajissa koiraa tuetaan liikkeellä, vaikka se olisi 10cm per askel. Ympäristön lukemisen suhteen oppiminen on itselläni myös aivan kesken ja sovittiin, että siinä kouluttajat peesatessaan opastavat. Kepo lupasi pitää itse oman treenipäiväkirjansa, joten hänestä ja Piistä ei enää sen enempää...

Pienet kotitreenit, osa n+1

Lenkkipäivä ja koirat saivat tyytyä kotona puuhasteluun. Pii seuraili sievästi ympäri kämppää ja tämä treeni pitää näemmä viedä jo ulos - laminaatti on liukas ja sen pitää välillä katsoa jalkoihinsa, jolloin kontakti tippuu. Lisäksi askelmäärää ei voi enää lisätä jos pysytään sisällä, tosin häiriötreeniä voidaan toki tehdä. Paikkamakuussa Pii yllätti ja kesti jopa sen, että otin vuoroaan odottavan Rhoon makuuhuoneesta ja palkkasin sen parista istumisesta Piin nähden. Hienotaitava! Ainoa häiriö, mitä Piin paikkamakuu EI kestänyt, oli vasemmassa kädessäni oleva nami kun palasin sen oikealle puolelle. Toisella yrittämällä sekin sujui jo hyvin. Piin mielentila on mainio ja se pysyy hiljaa niin kauan kuin se on varma siitä, että se tekee oikein. Varmuutta tekemiseen vaan ja pieniä askelia niin saadaan putkiaivolle vielä mainio tottis leivottua!



Rhoo osoitti merkittävää kiinnostusta illalliselta yli jääneisiin bataatinkuoriin (...okei?), joten käytin niitä nenä nyrkkiin-treenin palkkana. Kivasti sujui ja sain jo napakkaa, ainakin reilun sekunnin kestoista kosketusta aikaiseksi. Mielentila oli turhan innokas tähän treeniin, luultavasti agin käsikosketuksen peruja. Pitää varmaan vaihtaa palkkakin vähemmän kiinnostavaan.