Niinku-ylläri eli Rhoon MH

Pakkasin itseni, koirat ja sattumanvaraisen kasan tavaraa autoon aamuviideltä ja lähdin ajelemaan kohti Maaninkaa ja Rhoon MH-kuvausta. Onnekseni kuukkelikartan antama ajoaika-arvio heitti noin tunnilla minun edukseni, joten sain otettua vähän zetaa Kuortin ABC:n pihalla. Kyseisellä huoltoasemalla nukkuminen on jo jonkinasteinen perinne Itä-Suomen-matkailussani.

Rhoon kasvattaja oli lupautunut paikalle kuvaamaan testiä ja ajoimmekin peräkanaa viimeiset 500m, vaikkemme olleet ajoitusta mitenkään synkronoineet. Ehdin katsoa edellisen koiran testin ennen Rhoota, mikä oli ihan hyödyllistä. Kesken testin kävi tosin ilmi, että autoltani näkee haalaripaikalle ja Pii alkoi huutamaan huomattuaan vihollisen metsässä. Lopputesti sujuikin sitten Piitä vaientaessa autolla.

Ennen kuvausta mulla oli mielessä kysymyksiä Rhoon suhteen, joihin toivoin tämän päivän tuovan lisävalaistusta. Rhoo tippuu joskus vireestä minun nähdäkseni ihan kummallisissa tilanteissa ja sen käytös on ollut välillä aika yllättävää. Arjessa se on Piitä topakampi, menee herkemmin tutkimaan säikähdykset/rämähdykset/kolahdukset, mutta välillä se jättää mut ihan tutkalle siitä, missä mennään. Tämä kuvauspäivä selvensi omassa mielessäni sitä, mistä onkaan kysymys: Rhoo kerää painetta asioista, joita mä en osaa välttämättä nähdä kuormittaviksi (tai niin kuormittaviksi).



Palautteessa sanottiin, että Rhoo on avoin ja sosiaalinen niin kauan, kun mitään kuormaa ei ole, minkä jo tiesinkin. Tavistilanteessa Rhoo tunkee syliin ja kieltä korvaan, joten ihmiset on usein yllättyneitä kun sanon, että mun mielestä se ei ole varauksettoman avoin, mutta niin se näköjään on. Kosketuksen hyväksyminen on teettänyt töitä, joten pieni väistö käsiteltäessä ei ollut ylläri. Epäilin, mutta en ollut varma, että Rhoo saattaa jättää leikkimättä ihan vieraan ihmisen kanssa. Kyllä Rhoo leikki, mutta ei taistellen: se ei tohtinut ottaa leikkiesineestä kiinni, joten se hyppeli, haukkui ja juoksi testinohjaajan ympärillä tehden leikkikumarruksia (mä joskus palkkaankin sitä tämäntyyppisellä leikillä, koska se tykkää siitä niin paljon).



Takaa-ajossa se ei ekalla yrityksellä nähnyt viehettä sen liikkuessa koska se katseli yleisöä. Toisella kerralla reaktio oli ihan odotettu. Aktiviteettitaso oli mulle yllätys. Minä ja aika moni muu Rhoota nähnyt on arvioinut sen hyvin vilkkaaksi, joten mulle oli yllätys että se istuskeli rauhassa 3min ja odotti, tapahtuisiko joskus jotain. Etäleikki taisi mennä näkölähdöllä piiloon juoksevaksi maalimieheksi koiran käytöksestä päätellen. Haalarilla Rhoo väisti ensin vähän, tsekkasi sitten että josko testaajat ja sitten yleisö olisi jotain mieltä asiasta ja päätti sitten että HV, mä meen kotiin ja paineli autolle. Takaisin kutsumisessa meni tovi.



Ääniherkkyys oli Rhoolle selkeästi testin vaikein osuus ja palautelomakkeesta loppui asteikko sen reaktiolle. Rämäisyn jälkeen Rom juoksi parkkikselle ja edelleen jonkun ihmisen autoon, jolla oli jäänyt ovi auki. Sain kutsua sitä tosi kauan, ennen kuin se tuli takaisin. Kierrot laitteen liki meni ihan ok ja ilman älyttömän suuria maanitteluja, mutta niiailihan se sitä laitetta. Aaveet menivät ok, Rhoo ei kerännyt hirveitä paineita ihmishahmoista, kuten en olettanutkaan. Loppuleikki ei kuitenkaan olisi voinut Rhoota vähempää kiinnostaa ja laukauksista ammuttiin vain kaksi, koska koiralla oli takki ihan tyhjä.



Rhoolle tämä ei todellakaan ollut mikään temppurata, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että vein sen kuvaukseen. Sain paljon eväitä siihen, mitä asioita ottaa huomioon sitä kouluttaessa jatkossa. Hieman huolissani olen Rhoon mahdollisesta ääniherkkyydestä. Arkielämässä se ei ole ääniarka - huomaa kyllä, mutta tutkittuaan asian tai äänen toistuessa lakkaa välittämästä. Laukauksiakin se on kuullut raunioilla, eikä se ole aiheuttanut korvan heilauttamista kummempaa reaktiota. Yhtä levollinen se ei ole kuin Pii, joka ei piittaa mistään - Rhoo ei esimerkiksi tule ikkunaan ukkosella, kun taas Pii istuu mun kanssa ikkunalaudalla katselemassa myrskyä. Myös se, ettei Rhoo tullut omatoimisesti hakemaan minulta tukea pelottavissa tilanteissa tuntui aika pahalta. Onhan se ollut ihan aina selvää, että Rhoo on kaikesta treenistä ja työstäni huolimatta itsenäinen ja varsin itseriittoinen, mutta olisin tietenkin toivonut, että se kääntyisi uhkatilanteissa puoleeni. Täytyy jatkaa asian kanssa työskentelemistä.

Parin-kolmen viikon päässä odottava ensimmäinen agistarttimme tuntuu nyt tyhmänrohkealta. Rhoo todennäköisesti paineistuu ympäristön äänistä, koirista, vilinästä, kuulutuksista, eikä se luultavasti pysty hakemaan toimintaohjeita minulta. Herkkäkin koira vetää aivan hyvää rataa, jos sen saa keskittymään sille hyvin palkitsevaan tekemiseen. Epäilen vahvasti, että Rhoo ei pysty keskittymään, ainakana vielä.

MH:n tulokset virallisessa muodossaan löytyvät Rhoon tulossivulta. Vaikka tulokset ovat erilaiset kuin aiemmassa arviossani, en lopulta ole kovin yllättynyt. Tiesin jo, että Rhoo ei aina pysty keskittymään tekemiseen ja se reagoi välillä tavoilla, jotka ovat minulle yllättäviä. Itselleni mieluisampi selitys olisi ollut suuri vilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys, koska olisin osannut itse työstää sitä paremmin kuin paineistumista ja pelkoa.

Sheip sheip ja pikkuisen tokoa

Illan mittaan tehtiin useampi lyhyt sessio loodan ympäri kiertoa sillä seuraamuksella, että molemmat koirat alkoivat jo tarjoamaan takapään käyttöä. "Se liittyy tähän jotenkin!" sanoivat kalloissa hiipivät herneet. Omaa tekniikkaa voisin parantaa siinä, että etenisin rohkeammin sheipatessa. Meinaa välillä jäädä junnaamaan, mikä ei ole ollenkaan hyvä.

Yritimme myös Kompassille ilta-agitreeneihin, mutta paikka oli suljettu. Agin korvasi sitten tyhjällä parkkiksella tokoilu. Pii teki paikkamakuuta ad 20:een laskien, eteen tuloa ja sivulletuloa. Kaikki meni oikein sujuvasti pitkässä liinassa ja varsin häiriöttömässä ympäristössä. Romppainen teki kontaktikävelyä liinassa Vapun ohjeen mukaan ja vaikeustaso taisi olla just eikä melkein pieneläimelle sopiva - saatiin jokunen virhe, mutta myös palkattua paljon.

Sheip sheip ja pikkuisen agia

Tänään jatkettiin loodan kiertoa siitä, mihin jäätiin. Kahdessa sessiossa sain Piin liikkumaan 1-2 askelta ja Rhoon 3+ askelta, kumpainenkin molempiin suuntiin. Ihanaa huomata, miten paljon koirat tykkäävät sheippaamalla oppimisesta. Kunhan muistan että Piin pinna on tässä hommassa varsin lyhyt, molemmat hurtat tekevät keskittyneesti, innokkaasti ja mainiossa vireessä töitä. Sheippaaminen on kouluttajalle vaativa tapa kouluttaa, mutta olen vakuuttunut, että se on uusien käytösten opettamisessa paras tapa saada innokkaita ja kestäviä käytöksiä (ainakin omissa käsissäni).

Illalla tehtiin vapaamuotoista treeniä agin merkeissä. Rhoon keppien taaksepäin ketjuttaminen jatkui ja lopuksi se pujotteli jo kuusi keppiä erinomaisella tekniikalla (palkka edelleen edessä). Eteneminen oli takkuista, kunnes tajusin että kehuminen ja "rytmitys" häiritsevät Rhoota aivan tolkuttomasti. Kun tajusin vaihtaa "kepit!"-vihjeeseen ja hiljaisuuteen kunnes koira oli palkalla, homma sujui aivan toisella tavalla. Rhoo ei kestä hyppysuoralla vedätystä, mutta tekee mainiosti takaa ohjaten (outo pieneläin!) Myös itsenäinen keinu ja puomi kuuluivat treeniin. Pii tekee jo ihan ok keinua, mutta Rhoolla keinun tekeminen meinaa aiheuttaa aristusta puomille. Työstetään asiaa.

Sheippausta huviksi ja hyödyksi

Kesätauolla voi käyttää vapautuvaa energiaa koirien kanssa puuhasteluun ei-niin-vakavalla mielellä. Pii luulee kroppansa päättyvän alimpiin kylkiluihin ja Rhoon suhteen no, agilitykoiralla ei nyt vaan voi olla liikaa kehonhallintaa. Molempien tavoitteena on siis perusasennon sheippaaminen ns. puhelinluettelomenetelmällä.

Tänään useaan erään pilkotun ensimmäisen session jälkeen molemmat tarjosivat etujalkojen pitämistä laatikon päällä. Pii ei hoksannut että takajalkojakin voisi liikuttaa ja piipitti. Rhoo tarjosi aivan kaikkea muuta, paitsi sitä takajalkojen siirtämistä sivuttaissuunnassa (se on muuten aika kekseliäs koira :D ) Palkan paikalla tai suunnalla en saanut otuksia liikkumaan, sillä molemmat olivat kyllin notkeita noukkiakseen naminsa kyljestään tai kankustaan siirtämättä yhtään tassua yhtään mihinkään.

Ässää toiseenkin hihaan

Tykästyin Harrin ohjaukseen niin paljon, että sovimme samalle viikolle toisenkin yksärin. Meidän varsinaiset yksityisopetusta vaatineet ongelmat oli jotakuinkin käsitelty (Rhoon haahuilu/vireen lipeäminen, molempien keinusuoritus ja Rhoon kepit), joten tehtiin treeniä tähtäimenä hioa sekunteja sieltä, mistä kummaltakin koiralta niitä irti saa.

Suoritettavana oli hyppyrata, joka koostui alun teknisestä osuudesta ja lopun piiitkästä hyppysuorasta, jolla esteet eivät olleet aivan suorassa linjassa. Osa aidoista oli keskilinjasta lateraalisuuntaan, mikä ei Piille tuottanut vaikeuksia, mutta hämmensi Rhoon täysin. Se hakee esteitä itsenäisesti ollessaan edelläni, mutta se ei osannut toimia oikein kun yritin pysytellä sen edellä ja vedättää. Vedätys oli Harrin ehdotus siihen, miten saan Rhoon keskittymisen pysymään herpaantumatta - fyysisesti täysillä työskentelevä koira ei ehdi huomioida ympäristön häiriöitä niin paljon, mikä on toki ihan totta. Rhoosta on Harrin mukaan herutettavissa nopeutta vielä vaikka kuinka, mutta esteenhakutreeni hyppysuoralla on jatkossa tarpeen.

Piin suoriutuminen paranisi kuulemma eniten ihan puhtaalla ohjaustekniikkatreenillä, sillä se hakee suorilla hyvin esteet, lukee rataa ja etenee hyvin (joskin toki aina sitä nopeammin, mitä vilkkaammin itse pingon menemään). Kokonaisuutena arvioiden olin ihmeissäni siitä, miten hyvällä sykkeellä koirat työskentelivät, sillä hallissa oli +29C lämmintä ja itselläni oli jaksamisvaikeuksia. Loppusuora oli todella pitkä ja tunnin aikana treenasivat vain kaksi omaa koiraani, joita molempia piti vedättää suoralla. Huh!

Kuu-ma ja Rhoo kaks vee!

Mökkitreenaus jatkui helteisessä säässä. Koirat olivat selvästi kuumuuden lannistamia molemmat, joskin Rhoo osoitti mieltään selkeämmin. Se karkasi kepeiltä sitkeästi varjoon eikä työskennellyt oikeastaan ollenkaan. Keppien siirtäminen varjoon ei oikein onnistunut, sillä yläpihan maa on kivinen ja kun maahan tökättävät kepit kerran on asiallisesti johonkin saanut, siihen on melkeinpä tyytyminen. Kannoin teinikoiran takaisin treenaamaan kunnes sain sen kerran palkattua oikeasta (yhden välin) suorituksesta ja pääsin vapauttamaan sen höntsäämään.

Koska pikkukoiran herne oli helteen höyryttämä, tyydyin nappaamaan sen tarjoamaa kierimistä tempuksi. Pehmeällä nurmikolla varjossa se teki riemulla kierimistä käskystä ja sai palkakseen tyhjän litran vissypullon, joka oli tämän päivän hittituote palkkausrintamalla. Keinun paukuttelu ei hetkauttanut herraa enää mihinkään suuntaan ja se pysyi lähistöllä innokkaasti kärkkymässä ruokaansa. Liikettä se hieman väisti jos sattui olemaan liian lähellä, mutta enpä odotakaan että se tyynesti katselisi kun keinu uhkaa tulla päälle.

Pii teki jälleen seuraamista, perusasentoa ja kaukoja. Kuumuus oli vienyt senkin työskentelystä parhaan terän, mutta saatiin kuitenkin ihan ok toistoja. Illalla kävin tallaamassa 300m+300m+150m verijäljen lähimetsään huomista varten. Tarkoitus oli toki tehdä viimeisestäkin sivusta 300m, mutta merkit loppuivat kesken, eikä vieraassa ryteikköisessä maastossa voinut jatkaa pidemmälle.

Rhoo täytti tänään kaksi vuotta. Sen kunniaksi julkaistaan herrasta poseerauskuvat:

Mökinpiha-agility ja kotitoko jatkuu

Näin sille meidän treenilomalle kävi: Rhoo jatkoi keinuun siedättymistä ja keppien sheippaamista, Pii teki seuraamista ja kepeille eteen lähetystä. Ei ollut liian kuuma, joten molemmat koirat työskentelivät hyvällä sykkeellä, tosin meno parani vielä iltaa kohti. Rhoo eteni hyvin ja keppejä pujoteltiin jo viisi. Olin epäortodoksinen ja luovuin avustajasta ja heitin sen sijaan palkan eteen ja merkkasin oikean suorituksen naksautuksella. Rhoo ymmärsi nopeammin homman nimen, kun palkan suunta ja oikea-aikaisuus olivat kunnossa. Keinun paukahdus ei haittaa sitä enää yhtään, mutta en usko sen vielä ennustavan palkkiotakaan.

Piin kohdalla tein myös epäortodoksisen havainnon: se osaa seurata paremmin kuin se useimmiten tekee. Täytynee siirtyä koulutuksessa vaatimisvaiheeseen ja alkaa karsimaan härväämistä ja puolivillaisuutta. Pii teki myös jokusen kaukon asennonvaihdon ihan hyvin tuloksin, tosin seisominen ei ole vielä minkäänlaisessa ärsykekontrollissa.