Pienet kotitreenit, osa n+1

Lenkkipäivä ja koirat saivat tyytyä kotona puuhasteluun. Pii seuraili sievästi ympäri kämppää ja tämä treeni pitää näemmä viedä jo ulos - laminaatti on liukas ja sen pitää välillä katsoa jalkoihinsa, jolloin kontakti tippuu. Lisäksi askelmäärää ei voi enää lisätä jos pysytään sisällä, tosin häiriötreeniä voidaan toki tehdä. Paikkamakuussa Pii yllätti ja kesti jopa sen, että otin vuoroaan odottavan Rhoon makuuhuoneesta ja palkkasin sen parista istumisesta Piin nähden. Hienotaitava! Ainoa häiriö, mitä Piin paikkamakuu EI kestänyt, oli vasemmassa kädessäni oleva nami kun palasin sen oikealle puolelle. Toisella yrittämällä sekin sujui jo hyvin. Piin mielentila on mainio ja se pysyy hiljaa niin kauan kuin se on varma siitä, että se tekee oikein. Varmuutta tekemiseen vaan ja pieniä askelia niin saadaan putkiaivolle vielä mainio tottis leivottua!



Rhoo osoitti merkittävää kiinnostusta illalliselta yli jääneisiin bataatinkuoriin (...okei?), joten käytin niitä nenä nyrkkiin-treenin palkkana. Kivasti sujui ja sain jo napakkaa, ainakin reilun sekunnin kestoista kosketusta aikaiseksi. Mielentila oli turhan innokas tähän treeniin, luultavasti agin käsikosketuksen peruja. Pitää varmaan vaihtaa palkkakin vähemmän kiinnostavaan. 

Lumiset rauniot

Kauden toiset rauniotreenit alkoivat hallintaosuudella. Rhoo osoitti hämmästyttävää notkeutta käsiteltävyydessä kun se tavoitteli Mellun kädestä namia ja väisteli toista kättä koskemasta takajalkoihinsa. Pii yritti ihmetellä paikkamakuun alkeita, mutta äänekästä se oli. Puoliso ja Mellu juttelivat äänenkäytön hillitsemistreeneistä, Rhoo sai vihjeeksi pitkäkestoisen nenäkosketuksen nyrkkiin.



Itse raunioilla tehtiin kaikille koirille kolme motskamaalimiestä näkölähdöillä. Rhoo muisti selvästi homman nimen ja toimi vanhaan tapaansa hyvin näppärästi. Piillä meni kaksi ensimmäistä maalimiestä herneen etsiskellessä toista, mutta kun se tajusi että tyypin perään juokseminen ja sen löytäminen = purkista kissanruokaa, ei sitä meinannut saada maalimieheltä pois. Sillähän saattoi olla lisää Piille tarkoitettua ruokaa! Pii myös selvästi käytti nenäänsä jo, joten hyvältä näyttää. 

Kolmosten korkkaus ja aLoitusangsti

Pääsiäinen rallattiin kaverin kanssa Rhoon kasvattajan luona Pohjois-Karjalassa ja siinä samalla startattiin pitkäperjantaina kolmesti Rhoon ja lankalauantaina Piin kanssa.



Olin luullut kisoja hallikisoiksi kun ilmoittauduin, mutta olivat penteleet sittenkin maneesikisat ja se näkyi tuloksissa. Rata oli aidattu pelkällä nauhalla, pitkällä sivulla oli yleisöä ja yleisössä koiria ja (ilmeisesti) järjestävän seuran koiria kävi piipahtamassa toimitsijapömpelissäkin, mikä yleensä on jo selkeästi osa rata-aluetta. Kun vielä koiria lämmiteltiin ja palkattiin liki starttialuetta eikä mitään karsinoita tms näköesteitä ollut, oli tilanne Rhoolle liian vaikea. Se pystyi kyllä syömään ja leikkimään häkin liepeillä hallin nurkassa, mutta odottaminen hälinän keskellä ja starttiin jääminen ilman mitään näköestettä selän takana olivat sille liikaa. Kahdella ensimmäisellä radalla se teki jonkinlaista ratasuoritusta, mutta hyyyyvin hitaasti ja tilaisuuden tullen väärään putkeen singoten ("Jee putki!" sanoo Rhoo kun jännittää.)



Starttiin jääminen kävi Pieneläimelle kerta kerralta vaikeammaksi ja koska en ole kovin fiksu ihminen, hermostuin ja vaadin sitä jäämään käyttäen reippaita otteita ohjatakseni kuonon menosuuntaan ja takapuolen maahan. Tuloksena kolme hylkäystä ja paha mieli sekä minulle että koiralle - viimeisellä radalla tavoitteenani oli saada Rhoo palkattua edes jostain, mutta se ei vaan enää pystynyt. Se lopetti toisena esteenä olleen pujottelun kesken, huomasi yleisön ja siellä olevat pelottavat koirat ja ihmiset, nosti inkkarin pystyyn ja lähti täysin minusta välittämättä haahuamaan pitkin rataa. Lopulta se kiipesi puomille, otti ihmeekseni pyynnöstä alakontaktin ja sain sen juoksutettua pois radalta ja kuvittelin jo pääseväni palkkaamaan. Enpä päässytkään, koska startti/maalialuetta kohti juokseminen oli Rhoolle liian jännää ja se meinasi livetä hallinnasta jonkun vuoroaan odottelevan koiran niskaan. Pysähtyi kyllä käskystä, mutta jouduin sanomaan rumasti ja Rhoo jäi ilman palkkaansa.



Rhoon suoritus taantui siis jotakuinkin viime elokuuta vastanneelle tasolle ja saan syyttää pääosin itseäni. Olisi pitänyt ymmärtää jättää painostamatta starteissa ja ennen kaikkea olisi pitänyt ymmärtää lähteä pois, kun takana tapahtuvat asiat olivat liian jännittäviä Rhoolle. On vain niin kovin vaikeaa ennakoida, milloin Rhoo pystyy tekemään ja milloin ei. Se söi ja leikki lämmitellessäni sitä, enkä olisi voinut odottaa kauempaa ennen rataa mennäkseni ilmoittautumaan sisäänheittäjälle. Se on tehnyt hyviä, nopeita ratasuorituksia vaikka selän taakse jäävät asiat ovat selvästi kiinnostaneet sitä. Kun vain oppisin lukemaan Rhoota paremmin, niin olisi helpompaa!



Jatkosuunnitelmana on panostaa starttikäytökseen ja lisätä systemaattisuutta häiriönsiedon kehittämiseen. Suunnittelin jo luopuvani toisesta I-HAHin treenipaikasta Rhoolle kesäkaudella, mutta taidan sittenkin pitää siitä kiinni. Voisin pyhittää sen treenikerran viikosta motivaation kasvattamiseen ja starttien ja häiriöiden systemaattiseen treenaamiseen. Pitänee ottaa yhteyttä ryhmän kouluttajaan ja kysyä sopiiko tämä.



Pii lämmitteli itsensä kisa-aamuna käymällä oma-aloitteisesti jänisjahdissa, joten siltä loppui radoilla kunto. Ensimmäisellä radalla sitäkin taisi maneesiympäristö ihmetyttää ja tultiin ennen aikojaan pois. Toiselta radalta tuomisena oli hidas yliaikanolla, jossa yliaikaan oli syynä koiran tassujen paino, oma ohjausvirheeni ja järkyttävän hidas ja epävarma keinusuoritus. Kolmannella radalla Pii ei sitten vaan enää jaksanutkaan ja pysähtyi ennen yhtä takaakiertoa niille sijoilleen. Jätettiin sitten kesken. Tavoitteet täyttyivät kyllä, kun toiveissa oli "joku tulos" ja saatiin yliaikanolla, mutta olisi se ollut mieluisampaa niin, että koira olisi vielä jaksanut juostakin.

Annen ja Mikan treenit

Nappasin Rhoolle tuurauspaikan Saviojan kouluttamiin kouluttajatreeneihin ja hemmetti, kun oli Pieneläimessä vauhtia pienen agitauon jälkeen! Hyppyradan teemana oli keppien leieröinti ja Rhoo suoriutui hommasta molempiin suuntiin mainiosti. Itse vain pitää muistaa, että ottaa tilaa niin että saa tuettua koiran linjaa omalla liikkeellä. Jos jää nysväämään keppien liki niin syliin se koira sieltä tulee, ihan varmasti. 



Parannettavaa Rhoon radoissa oli Annen mukaan seuraavat suht tutut pointit: ENNAKOI! Viljele persjättöjä, toimivat Rhoolla erinomaisesti! Älä saata Rhoota kovin pitkälle putkiin, vaan rytmitä oma liike ja lähetä rohkeasti - se irtoaa kyllä. Luota koiraan! (Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin? En ole ihan varma kyllä.)



Piillä oli myös virtaa varsin mainiosti Mikan treeneissä. Jatkettiin samalla radalla hieman helpotettuna. Piin kanssa tulisi suorilla pyrkiä edelle ja juosta itse minkä kintuista pääsee. Kun diisseli kiihtyy, jään itse jälkeen ja hidastan koiraa jos en ota itsestäni kaikkea irti. Piitä tarvitsee saattaa putkiin enemmän kuin Rhoota, mutta "ei sun sinne putkeen tartte itte mennä". Mikan treeneissä kokeiltiin myös itse toivomaani "kädetöntä ja äänetöntä" ohjaamista, että saisi tuntumaa siihen, miten koira lukee liikettä. No, Pii ei tajunnut laisinkaan. Se hyppi aidat suoraan, mutta muita esteitä se ei osannut suorittaa lainkaan. Kun pysähdyttiin, se hyppi huolestuneena päin.

Kotitoko

Kotitokoilua eteisessä illan ratoksi muutamassa pikku sessiossa. Pii piteli kapulaa häiriössä (heittelin nappuloita ja ziwipeakkia ympäriinsä, heiluttelin, heittelin ja vinguttelin mieleistä lelua, liikuin itse pari askelta sinne tänne tai kyykkyyn-ylös, käsi kapulalle ottamatta kiinni). Hienosti meni ja vain tuo käsi kapulalle sai kerran Piin haksahtamaan irroittamaan otteensa. Kapulan mukeltaminen on lähes kadonnut kun siirryttiin pk-kelpoiseen välineeseen. Ruuan viskely sai aikaan kuolaa, mutta mitäs tuosta. 



Rhoo teki perusasentoa. Intoa ja kehonhallintaa on, mutta ymmärrystä tehtävästä ei. Ärsyttää kun se osaa tarjota oma-aloitteisesti oikein hienoa kiepsautusta perusasentoon silloin kun yritän sheipata jotain muuta. Kun pitäisi tehdä perusasentoa, se ei tajua ollenkaan. Tämä on ehkä taikauskoista ajattelua multa, mutta hemmetti.

Rauniokauden avaus

Myös Pii pääsee tällä kaudella raunioille, ohjaimissaan puolisoni. Tänään avattiin kausi varsin hyytävässä kelissä ja liki polveen asti ulottuvassa hangessa. Seurattiin johtajaa yli raunioiden, tarkoituksena varmaan testata ihmisten ja koirien liikkuvuutta ja toistensa sietoa. Koirat piti nostaa Tean tornista alas ja lähettää kiipeämään rappusia keskitalon yläkertaan ja mennä itse perässä. Rhoolle tuttu juttu ja agikoira-Piille ei mikään ongelma. Lopuksi katsottiin lumen vielä peittämällä raunioiden parkkiksella vähän koirakon yhteistyötä (lyhyt paikallaolo, luoksetulo ja "kierrä toi pylväs ilman että hihna kiristyy, sitten tee sama takaperin"). Lopuksi juteltiin vähän tavoitteista ja siitä, mitä lähdettäisiin treenaamaan.



Rhoon tavoite on sove tämän kauden aikana. Häiriöistä äänet voivat olla sille isokin juttu, joten lähdetään työstämään asiaa maltilliseen tahtiin. Hallinnan ja etsintätaitojen mukaan se olisi kouluttajan mukaan sovekelpoinen melkeinpä milloin vain, mutta mennään maltilla ja työstetään kolinat ja laukaukset rauhassa. Savu ja alustathan sille eivät onneksi ole mikään juttu ja kettiksestäkin on kesken vain laatikkoteline sekä L-putkea pitää varmaan muistutella mieleen. Pii aloittaa siitä, mistä kaikki vasta-alkajat: homman nimen hoksaamisesta. Jennin mukaan aikuiselle vasta-alkajalle, jolla on harrastuspohjia muista lajeista, käy sove loppukauden tavoitteeksi. 

Ajoitusangsti osa 2

Analysointi jatkuu Rhoon hyvällä radalla BATin kisoista 24.3.12. Tämä rata olisi varmaan ollut nopea nolla, jos en olisi ohjannut koiraa putkeen puomin sijaan - ainakaan muita virheitä ei tullut ennen eikä jälkeen tämän mokan. Olin rataan varsin tyytyväinen ja seurakaveritkin kehuivat. Kaarteet valuivat pitkiksi siellä täällä kun katsoin videota jälkeenpäin, mutta silti Rhoon etenemä oli ylimääräisen putkenkin kanssa videolta laskettuna vähän alle 4m/s ja jos putkeen kuluneet noin 3,3 sekuntia lasketaan pois, olisi etenemä ollut 4,14m/s. Varsin hyvä vauhti ohjauksesta huolimatta!



Katsotaanpa hidastuksia:



Keinulta lähtiessä näyttää hyvältä, olen itse määrätietoisesti matkalla kohti seuraavaa estettä ja kääntyneenä asianmukaiseen suuntaan kun koira on poistumassa edelliseltä esteeltä. Onnistunut valssi. Rhoon keinusuorituksen kesto on n. 1,5 sekuntia, joten oli siinä aikaakin.





Muurin jälkeinen valssi on myöhässä. Rhoo on jo ponnistanut, koska sen kuuppa näkyy muurin takaa, mutta valssi ei ole vielä valmis. Tämä myöhästyminen näkyi laajana kaarteena ennen muuria, koska ohjaukseni näytti liian kauan suoraan kohti ikkunaseinää.





Sitten taas sama homma kuin Hyvinkään radoilla tilanteessa, jossa on kaksi aitaa rinnakkain ja ensimmäinen hypätään edestä ja toinen takaa. Koira on jo menossa ties missä, eikä kuvasta voi mitenkään päätellä että valssaan sen jälkimmäisen hypyn takana. Vaikutus rataan oli se, että Rhoo hyppäsi melkein ratahenkilöiden syliin kuononsa osoittamassa suunnassa.





Ja toinen samanmoinen loppuradalta. Seurauksetkin olivat samat.





Yritän etsiä jostain hyvin onnistuneita suorituksia ihmeteltäväksi. Kovin helppoa se ei ole, olen näköjään myöhässä lähes aina! Videohidastuksista sinänsä olen jo innostunut paljonkin, tunnistinhan jo yhden kohdan, jossa ohjaan johdonmukaisesti päin honkia kerta toisensa jälkeen. Mitä ei tiedosta, sitä ei voi korjata.