Töiden jälkeen naksuteltiin taas kapulanpitoa Piille ja sivulletuloa Rhoolle. Edistyminen ei ollut tänäänkään kovin nopeaa, mutta ehkä se tästä. Pii kuitenkin tarjosi jo pariin kertaan ihan napakkaa otetta kapulasta.
Homma jatkui Piin jälkitreeneillä Histassa. Teemana oli vähän vanhennettu jälki, jossa tapahtumia ei oltu merkattu minulle näkyväksi. Epähuomiossa pari treenikaveria ja yksi koira kävelivät myös tuoreeltaan jäljen poikki, mikä toi oman haasteensa hommaan. Kuiskasin Piille jo autolta lähdettyämme että mennäänkö hommiin, joten koira oli erinomaisessa tekemisen vireessä kun saavuimme janalle. Pii olisi nostanut aiemmin jo treenikaverin jäljenkin ja halunnut välttämättä lähteä ajamaan sitä.
Jäljellä oli mittaa noin 250-300m. Maasto oli vaihtelevaa ja sisälsi jokusen polun ylityksen ja kalliotakin. Pii merkkasi kaikki viisi keppiä mainiosti, tosin ensimmäisen vain nuuskimalla sitä ohimennen. Sitä seuraavat saivat osakseen tarkempaa nuuskimista ja suuhun poimimisen. Kulmat eivät pahemmin edes hidastaneet vauhtia ja potentiaalisesta harhastakin Pii selvisi mainiosti. Se unohtui nuuskimaan jotain niille main, mutta lyhyt "jälki"-kehotus sai sen havahtumaan. Tämän jälkeen jälki nousi kalliolle, jossa Pii ilmaisi vapaavalintaisen kepin menemällä sievästi maahan keppi jalkojen välissä. Tiesin että kyseessä oli harhailmaisu, koska k.o. keppi oli edelleen kiinni kaatuneessa puunrungossa. Kun ilmaisu ei kelvannut, Pii alkoi repiä oksia rungosta, kieriä maassa ja kutsua minua leikkiin. Napakka kielto ja kehotus takaisin jäljelle sai sen jatkamaan hommia.
Loppu jälki meni yllätyksettömästi. Pii sai loppupalkan jälkeen hommien loppumisen merkiksi taistella vinkuvasta narupallosta, jonka kanssa se kieri sammalessa vinkua soitellen koko palautteen ajan. Ensi kerralla olisi suunnitelmissa tehdä selkeämpi, mutta pidempi jälki, jolla on niukemmin keppejä. Tarkoituksena olisi kasvattaa turnauskestävyyttä ilman jatkuvasti tupsahtelevaa palkkaa.
Loppuillasta ajoimme vielä Hakkilan agilityhallille ottamaan jokusen toiston keinua. Mukana oli kummankin koiran iltaruoka ja kupit, jotka asetettiin keinun alastulolle palkaksi ja puoliso siihen palkan vartijaksi. Pii hoksasi homman nimen hyvin nopeasti. Olisipa ollut videokamera, eteneminen oli niin uskomattoman nopeaa että olisi ollut hauskaa saada toistot nähtäville videolle. Rhoo teki alkuun vanhat temppunsa ja jätti minut huomiotta ja rallasi putkissa ja A-esteellä vapaavalintaisesti. Jokusen kerran yritin koota koiraani muilla keinoin, mutta sitten turvauduin Harrin ja Vapun "rauhoita se kyljelleen"-temppuun. Ja kas! Pienen nujuamisen ja hetken odottelun jälkeen tehtiin Rhoon kanssa mainiosti yhteistyötä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rhoon kehitys keinulla oli vähintään yhtä upeaa kuin Piillä - todennäköisesti hienompaakin. Se nimittäin oppi ihan omatoimisesti juoksemaan keinun toiseen päähän, jarruttamaan ja odottamaan keinun kippaamista. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Rhoo hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen sillä, miten kinesteettisesti lahjakas se on. Haluaisin saada agiyhteistyömme toimimaan ennenkaikkea siksi, että muutkin näkisivät, miten hienotaitava pieneläin se onkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti