Alueellinen valmennus, 2. treeni

Tänään treenattiin Koiviksen kentällä alueellisen valmennuksen toinen treeni Villen johdolla. Teemana olivat ohjauskuviot ja kolmesta suunnitellusta treenistä ehdittiin toteuttaa kaksi. Ensimmäisen treenin teemana olivat serpentiini, takaatyönnöt ja välistävedot, toisen treenin teemana oli ennakointi. Valssitreeni jäi myöhemmin toteutettavaksi. 



Ensimmäisessä treenissä Rhoo oli loistavassa vireessä ja pystyin palkkaamaan vain lelulla koko treenin ajan (utarekumi oli tämän päivän hitti, go figure). Ennen toista treeniä en saanut Rhoota enää leikkimään kanssani ja niinhän tuo olikin jo puoli hernettä muissa asioissa. Yleisörivi oli runsaampi ja lähempänä estesuoraa, seuraavan ryhmän koiria oli tullut paikalle ja kiinni aitaan ja koirapuiston puolella joku lämmitteli koiraansa eli häiriöitäkin oli enemmän. Sinänsä hyvä, että tulipahan Villelle näytettyä sekä Rhoon parempi että haasteellisempi puoli. Kovin kummoisia motivaatio/häiriötreenivinkkejä Villeltä ei tullut ("Sun pitää keksiä miten olet kiinnostavampi kuin häiriöt"), mutta olen toiveikas, että se puoli on pikku hiljaa hoitumassa. Sain kuitenkin toisessakin treenissä Rhoon tekemään sen, mitä pitikin, eikä se yhden yrityksen jälkeen lähtenyt haahuilemaan omiaan. Ville kehotti palkkaamaan Rhoota usein ja aina onnistumisen jälkeen, mikä on varmasti totta. Lisäksi olen ottanut tavaksi palkata myös silloin, kun koira ei suorita oikein, jonka lopettamista Ville kehotti harkitsemaan. Jos tuntuu että teki itse oikein (tai vielä parempi, kaveri sanoo että teki itse oikein), mutta koira ei ota estettä ei tipu palkkaa ja yritetään uudelleen.



Serpentiineissä kiinnittiin huomiota omaan ajoitukseeni päällejuoksussa. Treenin voi purkaa osasiinsa siten, että koira jää 2. hypyn taakse vinoon ja otetaan palkka vastakäteen, vapautetaan koira hypylle ja pudotetaan palkka vastakädestä hypyn jälkeen koiralle. Palkkauksen ajoittaminen osoittautui haasteelliseksi itselleni, onnistuin sekä unohtamaan palkan käteeni että pudottamaan sen niin aikaisin, että Rhoo laskeutui sen yli. Serpentiinitreeniä voi myös helpottaa kääntämällä aitoja alkuun strategiesti vinoon, tai jos ongelmana on vain viimeinen aita, kääntämällä sitä. Treenissämme hyppyrivin päissä oli mutkaputket, joiden poistamisella voi helpottaa tehtävää myös (imu viimeisen hypyn kohdalla ja vauhdinotto ennen ensimmäistä poistuvat). 



Takaatyönnöissä omatoimitreeniksi meille tuli samaa juttua kuin serpentiinissä, eli vastakäsi-vihjeen vahvistamista Rhoolle ja ajoitusta itselleni. Välistävedoissa Ville kehotti miettimään haluaako tehdä ne peruuttaen vai Jennankin neuvomalla "pakkovalssi"-tekniikalla, jossa  ohjaaja joutuu kääntymään akselinsa ympäri. Ville kertoi itse päätyneensä oman nopean koiransa kanssa kompromissina peruuttamiseen, koska ei ehdi kääntymään. Pitää testailla kumpi tapa sopii meille paremmin, Rhoo kun ei ole ihan yhtä nopea kuin monet muut maksit, vaikka se ihan sutjakka onkin. Kaikissa ykköstreenin ohjaustekniikoissa Ville ehdotti tavoitteeksi että pystyy tekemään puhtaasti 4-5 peräkkäistä välistävetoa/takaatyöntöä/yhtä pitkän serpentiinin. Sellaista ei kisoissa tule vastaan, mutta parasta on aina pystyä tekemään vähän enemmän kuin se vähimmäisvaatimus.



Ennakointitreenissä tehtiin valssia estesuoralla. Tärkeää olisi saada koira irtoamaan esteelle kauempaa niin, että pystyy itse ottamaan ennakkoa seuraavalle käännökselle. Jos tämä ei onnistu, treenin edetessä on enemmän ja enemmän myöhässä. Rhoota jännitti, eikä sillä ollut vauhtia eikä irtoavuutta senkään vertaa. Itselläni oli ongelmia pitää valssi valssina, eli seurata koiraa katseella ja kädellä kunnes se on kääntynyt ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Odotin Rhoon liikkuvan paremmin ja tein sen mukaan - ei pitäisi olettaa. Ennakointia Ville suositteli opiskelemaan Tumanovan youtube-videoilta, joita pitänee googletella.



Seuraavat treffit valmennusryhmällä on kahden viikon kuluttua. Toivoakseni siihen mennessä olemme saaneet jokusen tehokkaan omatoimitreenin noista ohjauskuvioista tehtyä. Olen ollut hyvin tyytyväinen tuohon Villen valmennukseen tähän mennessä: kerrankin saa perusteisiin keskittyvää, mutta lajissa etenemiseen tähtäävää agikoulutusta yksinkertaisilla harjoitteilla, jotka rakennetaan systemaattisesti. Tykkään kovasti.

Selkärangaton agikisoissa

Ollaan me välissä treenattu kovastikin, mutta aika ei ole tahtonut riittää blogin päivittämiseen reaaliajassa. Palaan asiaan jos ja jahka kerkeän, ensin kuitenkin raporttia lauantain kisoista. 



Karkasin seuran hallittavuustestistä ajelemaan LEVEKin kisoihin Lempäälän Best-In areenalle. Matkalla ehti jo kaduttaa, mutta paikan päällä mieli koheni: kesäpäivä oli mahdollistanut sen, että koirat oli jätetty pääsääntöisesti autoihin, joten hallissa oli tällä kertaa kylliksi tilaa. Kolme agirataa olivat kaikki eri tuomareiden käsialaa (C Tienhaara, B Viitaniemi ja A Würtrich) ja oli aika hauskaa päästä kokeilemaan erityyppisiä ratoja peräjälkeen. Mitään tulosjuhlaa kisa ei meidän osaltamme ollut, mutta nollia ei menty hakemaankaan, vaan hyvää yhteistyötä ja hauskanpitoa. Tiesin jo lähtiessä että Piin kontaktiestesuoritukset ovat epävarmat, joten päätin jo etukäteen olla piittaamatta kontaktivirheistä tai hitaudesta keinulla. Jos koira ei osaa (kun ei ole opetettu) niin eipä sitä voi vaatia. Tavoitteena oli ehtiä ihanneaikaan edes kerran, mutta jäimme vähän siitäkin tavoitteesta. A-rata oli kuitenkin tähän astisista kolmosen radoistamme sujuvin ja kisoista jäi kaikkinensa oikein kiva fiilis. 



Varastan tähän slk Pörrin blogista bongaamani kisojen plussat ja miinukset-merkintätavan.



Plussaa:

Oma radanlukutaitoni on kehittynyt, pystyin miettimään lähes joka kohtaan toimivan ohjauksen.

Pysyin omassa ohjaussuunnitelmassani, vaikka katselin muiden suorituksia ja näin vaihtoehtoisia tapoja tehdä.

Kahta selvää virhettä lukuunottamatta toteutin ohjauksen kuten olin sen suunnitellutkin.

Pii teki hommia koko ajan ja jaksoi tsempata kolme rataa peräkkäin.

Pii ei reagoinut ikävästi muihin koiriin kertaakaan koko aikana, kerjäsi vain makkaraa taskusta. 

Pujottelu oli hyvä kaikilla radoilla! Etupalkkaustreeni on tehnyt tulosta.



Miinusta:

Etenemät, paras etenemä oli viimeisen radan 3,33m/s.

Viimeisellä radalla aiheutin puomilta vitosen lähtemällä ottamaan lateraalista etäisyyttä liian aikaisin ja vetämällä koiran mukaani - olisi pitänyt jatkaa suoraan, kunnes koira on tehnyt koko puomin.

C-radan sarjaesteellä ja B-radan aloituksella en miettinyt kyllin selkeää strategiaa ohjaukselleni --> C:llä kielto ja B:llä hyl.



Kontaktitreeni jatkukoon. Keinulta saisi pari sekuntia pois helposti nykyisestä jäykin jaloin hiipimisestä. Piin vauhti lisääntyy todennäköisesti myös kuntokuurilla, eli kesäiltojen ohjelmistoon otetaan mukaan pyörälenkit. 

Selkärangaton nisäkäs

Selkärangaton, se olen minä. En varmaan kelpaa edes suikulaiseksi tai vaippaeläimeksi. Ilmoitin Piin kolmeen starttiin Lempäälään ensi lauantaille. Kisatauko piti siis jopa kaksi viikkoa lupauksestani (mutta melkein kuukauden edellisistä kisoista!)

Sunnuntaitreenailua

Ensimmäinen kesäsunnuntai antoi vähän esimakua tulevasta treenikesästä: Kehä I:n näytön mukaan ilma oli +17C ja tie +38C. Tien lämpö todennäköisesti heijasteli Kivikon kentän hiekkaan varastoitunutta lämpömäärää, sillä olosuhteet olivat tuulenvirettä lukuun ottamatta paahteiset.



Pii ja Rhoo tekivät molemmat keppikulmia ja kepeille lähetystä putken kautta siten, että jäin itse kirittämään pujottelevan koiran taakse. Etupalkka vauhditti Piitä niin, että sen ajat olivat hyvinkin vertailukelpoiset Rhoon pujotteluaikoihin. Jennan viime tiistain treeneissä vihjaama jalkaohjaus toimii Piille kuin häkä. Kasvatin etäisyyttä reilusti ja Pii haki oikean aloituksen joka kerta jopa niin hyvin, että umpikulma tuntui vaikeammalta. Rhoollekin sama kikka tuntui toimivan, mutta etäisyyttä pitää malttaa kasvaattaa kyllin hitaasti. Omin päin se hakeutui n. 90o avokulmasta herkästi aloittamaan toisesta välistä. Virheellisen suorituksen keskeyttäminen tai palkatta jättäminen vaikutti myös rajusti sen vauhtiin, joten aloituksia pitää treenata vaikka sitten neljällä kepillä jauhaen.



Rhoo teki myös 2o2o-työskentelyä kontaktilaudalla ja puomin alapäässä. Targettiin orientoituminen eli pois minusta katsominen tuottaa sille isoja vaikeuksia, vaikka itse asennon se tuntuu ymmärtävän varsin hyvin. Kontaktilaudalla se hakeutuu 2o2o-asentoon vauhdikkaasti ja jää hyvin paikalleen, vaikka juoksen ohi tai heitän pallon. Kun kokeilin kokonaista puomia se etenee vauhdikkaasti alalankulle, mutta hidastaa siinä turhan paljon. Toivoisin siltä varmempaa ja nopeampaa suoritusta, joten jätetään kokonaisen puomin tekeminen toviksi ja työstetään pelkkää 2o2o-käytöstä. Pii teki jokusen toiston verran keinua, joka paranikin hieman. Asennon madaltamista ja reipasta etenemistä yläpäähän ei silti näy ei kuulu, mutta arastelu saranakohdalla väheni kuitenkin.



Rhoo treenasi myös starttiin jäämistä. Häiriönä käytin sen omaa hihnaa ja/tai valjaita, jotka heitin Rhoon näkemättä sen selän taakse (ja jopa hännän päälle). Ensin ruokin heiton aikana, sen jälkeen vasta kun Rhoo oli päättänyt pitää paikkansa takana tapahtuvista asioista huolimatta. Hyvin toimi, lisää tätä.

Aamutreenit tropiikissa

Koivukylän koiraharrastajien kentällä on jännittävä mikroilmasto: aina auringon paistaessa kesäkaudella, siellä on hellelukemat. Niin tänäänkin. Lähitien lätäköissä uiskenteli nuijapäitä ja muutenkin oli aika idyllistä.



Pii treenasi ensin vauhtitreeniä toisen porkkiksen seurana aamukahdeksasta yhdeksään. Tehtiin rallisuoraa vinoilla aidoilla, valssia sekä A-estettä. Länkiavulla Piin A sujuu vallan mahtavasti. Toistoja pitää kyllä saada lisää, pitänee nöyrtyä askartelemaan länget myös seuran konttiin. Rallisuoralla viimeinen este oli "tapissa" 65cm ja jos palkka oli yhtään liian aikaisin näkösällä, Pii meni ali. Hyviä toistoja saatiin kuitenkin viljalti ja Piips teki hyvällä innolla hommia. Valssia tehtiin vain vasemmalle johtuen revähtäneestä etureidestäni. Oma valssitekniikkani on edennyt ja nyt aloitan liikkeen ajoissa, mutta jään odottelemaan koiraa liian pitkäksi aikaa enkä lähde etenemään käännöksestä itse kyllin nopeasti. Tätä on syytä työstää edelleen. Kun informaatio oli selkeä, Pii kääntyi varsin hyvin, mutta myös sen liikkeellelähtö oli toivottua hitaapi. Odotteluajalla tehtiin lisäksi vähän keppejä. Koska purkkia ei ollut ja etupalkka imeytyi kitusiin ilman suoritusta jos jäin keppien taakse, kutsuin Piin suorittamaan paikkaistunnasta ollessani itse edellä. Suoritukset olivat nättejä, nopeita ja virheettömiä. Hyvä Piips!



Rhoo teki haastavaa agirataa pätkissä omasta reisilihasrajoitteestani johtuen. Päästiin treenaamaan putkijarrutusta, halia, saksalaista ja valssia. Valmentaja kellotti myös käännösvaihtoehtoja putken jälkeiselle hypylle: nopein oli yllätyksekseni hali. Kauemman siivekkeen takaa kierrättäminen jäi niukasti kakkoseksi (olisin kuvitellut että tämä on nopein) ja niisto-persjättö pysäytti oman liikkeen niin, että koirakin hidastui. Rhoo lukee saksalaisen ja pakkovalssin hyvin, mutta oman liikkeen linjaan pitää kiinnittää huomiota.



Rhoon tärkein oppi koko treenille tuli kuitenkin esteiden ulkopuolella. Se ehti juuri ennen omaa vuoroaan hoksata että treenikaverin narttukoira on Erittäin Hyvän Tuoksuinen ja aivot lensivät sitä myöden nurkkaan. Pidin sitä tiukasti käskyn alla omaa vuoroaan odottelemassa huolimatta siitä, että se olisi mielellään tarjonnut mitä vaan paitsi sitä paikalla istumista. Istuihan se, kun olin riittävän tylynä, mutta piippasi vienosti mennessään. Ensimmäinen ratasuoritus keskeytyi suoraan putkeen, jonka toisesta päästä kiimainen nuori porokoirani sinkosi kohti rakkautensa kohdetta vailla mitään holttia. Onneksi kolme ajan tasalla ollutta treenikaveria hätisteli Rhoon pois hyvin ansiokkaasti, eikä asiasta tarvinnut enää neuvotella. Radalta poistuessa tehtiin myös muutama A 2o2o-kontakteineen. Meni hienosti, vaikka otettiin alle vauhtia putkestakin. Rhoon kontakti kesti myös oman ohijuoksuni ja Rhoo vapautui vasta käskystä. Hienotaitava!

Kisatauko

Rhoon agiharmin ja Piin katastrofikisojen jälkeen päätin, että kisatauko on paikallaan. Hetken asiaa märehdittyäni päätin, että lomaillaan sitten samalla vauhdilla syksyyn asti - sillä välin voisi treenata Piin kepeille lähetykset ja kontaktit kuntoon (keinulle nopeutta, A:lle varmempi juoksukontakti ja puomin kontakti järkevämmäksi) ja Rhoolle asennetta ja ohjauksen mukana kääntymistä paremmaksi. Heti kun sain päätöksen muodostettua näin unta, että hain Rhoolle kisoista voittonollan unelmasuorituksella ja myöhästyin seuraavasta startista, jolla se olisi noussut kolmosiin. Kiitos tästäkin, alitajunta!

Lupaavien treenit Kivikossa ja agiharmin paikka

Jäimme ensimmäiselle varasijalle seuran lupaavien koirakoiden valmennusryhmässä Rhoon kanssa, mutta koska aina joku nakku juoksee, joku sairastaa tai on muuten vaan poissa, treeneihin pääseminen on näyttänyt varsin valoisalta. Itse treenaaminen ei sitten näyttänytkään kovin valoisalta ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Treenireissuvihkoon kirjautuneet merkinnät ovat sanatarkasti seuraavat: 



"Paikka: Kivikko. Aika: 18-1930. Olosuhteet: Perus, poutainen, +10C. Koiran viretila: Häröpallo. Ohjaajan viretila: Vittuuntunut. Tekninen rata, tein liian pitkissä pätkissä. Kouluttajan neuvot: Malta tehdä hommia koiran mukaan. Palkkaa paljon, tee lyhyttä pätkää." 

Jälkeä ja agia

Kauden toiset jälkitreenit menivät vähän persiilleen. Tallattiin jäljet ja niiden vanhetessa tehtiin vähän esineruudun alkeita mielikuvaa hyödyntämällä. Pii ymmärsi kyllä että alueelta pitää etsiä jotain ja että tallattu alue on "kuuma", mutta eipä se ollut pätkääkään kiinnostunut kouluttajan sinne viemästä lapsen kengästä. Veikkaan, että se yritti etsiä maastosta keppejä. "Auttaminen" oli Piistä painostavaa ja se meni haukku-turhaumamoodiin.



Autossa jäähdyttely ei juurikaan auttanut, vaan epävarmuus näkyi jäljellä keppien kanssa aivan selvästi. Ensimmäinen keppi jäi merkkaamatta kokonaan ja muihin se reagoi, mutta ilmaisi vain kaksi tai kolme kuudesta kriteerin mukaisesti. Viimeiselle yritin vaatia sitä maahanmenoa, mutta sain aikaan vain turhautuneen koiran, turhautuneen ohjaajan ja ihmeellistä kiemurtelua kepin ympärillä. Maasto oli haastava, pölisevän kuiva jäkäläinen kallio, mutta Pii ajoi itse jäljen hienosti (ikää reilu 1h, kaksi kulmaa, yht n. 300-400m pituutta). Keppiepävarmuus harmittaa, koska homman hoksattuaan Pii ei ole ilmaisuissa epäröinyt. Sovittiin jatkosuunnitelmaksi, että esineet jäävät tästä eteenpäin aivan eri treeneihin ja jäljelle jätetään superkivoja juttuja koiran löydettäväksi. Keppi-ilmaisua voisi myös palautella kotosalla.



Illalla avattiin vielä keskiviikon agitreenien kausi Kalasatamassa. Teemana oli vastakäännös. Rhoo teki upeasti hommia. Piitä hiekkapohja hidasti ja minua samaten, jäin odottelemaan koiria vähän turhan pitkäksi aikaa.