Pakkasin itseni, koirat ja sattumanvaraisen kasan tavaraa autoon aamuviideltä ja lähdin ajelemaan kohti Maaninkaa ja Rhoon MH-kuvausta. Onnekseni kuukkelikartan antama ajoaika-arvio heitti noin tunnilla minun edukseni, joten sain otettua vähän zetaa Kuortin ABC:n pihalla. Kyseisellä huoltoasemalla nukkuminen on jo jonkinasteinen perinne Itä-Suomen-matkailussani.
Rhoon kasvattaja oli lupautunut paikalle kuvaamaan testiä ja ajoimmekin peräkanaa viimeiset 500m, vaikkemme olleet ajoitusta mitenkään synkronoineet. Ehdin katsoa edellisen koiran testin ennen Rhoota, mikä oli ihan hyödyllistä. Kesken testin kävi tosin ilmi, että autoltani näkee haalaripaikalle ja Pii alkoi huutamaan huomattuaan vihollisen metsässä. Lopputesti sujuikin sitten Piitä vaientaessa autolla.
Ennen kuvausta mulla oli mielessä kysymyksiä Rhoon suhteen, joihin toivoin tämän päivän tuovan lisävalaistusta. Rhoo tippuu joskus vireestä minun nähdäkseni ihan kummallisissa tilanteissa ja sen käytös on ollut välillä aika yllättävää. Arjessa se on Piitä topakampi, menee herkemmin tutkimaan säikähdykset/rämähdykset/kolahdukset, mutta välillä se jättää mut ihan tutkalle siitä, missä mennään. Tämä kuvauspäivä selvensi omassa mielessäni sitä, mistä onkaan kysymys: Rhoo kerää painetta asioista, joita mä en osaa välttämättä nähdä kuormittaviksi (tai niin kuormittaviksi).
Palautteessa sanottiin, että Rhoo on avoin ja sosiaalinen niin kauan, kun mitään kuormaa ei ole, minkä jo tiesinkin. Tavistilanteessa Rhoo tunkee syliin ja kieltä korvaan, joten ihmiset on usein yllättyneitä kun sanon, että mun mielestä se ei ole varauksettoman avoin, mutta niin se näköjään on. Kosketuksen hyväksyminen on teettänyt töitä, joten pieni väistö käsiteltäessä ei ollut ylläri. Epäilin, mutta en ollut varma, että Rhoo saattaa jättää leikkimättä ihan vieraan ihmisen kanssa. Kyllä Rhoo leikki, mutta ei taistellen: se ei tohtinut ottaa leikkiesineestä kiinni, joten se hyppeli, haukkui ja juoksi testinohjaajan ympärillä tehden leikkikumarruksia (mä joskus palkkaankin sitä tämäntyyppisellä leikillä, koska se tykkää siitä niin paljon).
Takaa-ajossa se ei ekalla yrityksellä nähnyt viehettä sen liikkuessa koska se katseli yleisöä. Toisella kerralla reaktio oli ihan odotettu. Aktiviteettitaso oli mulle yllätys. Minä ja aika moni muu Rhoota nähnyt on arvioinut sen hyvin vilkkaaksi, joten mulle oli yllätys että se istuskeli rauhassa 3min ja odotti, tapahtuisiko joskus jotain. Etäleikki taisi mennä näkölähdöllä piiloon juoksevaksi maalimieheksi koiran käytöksestä päätellen. Haalarilla Rhoo väisti ensin vähän, tsekkasi sitten että josko testaajat ja sitten yleisö olisi jotain mieltä asiasta ja päätti sitten että HV, mä meen kotiin ja paineli autolle. Takaisin kutsumisessa meni tovi.
Ääniherkkyys oli Rhoolle selkeästi testin vaikein osuus ja palautelomakkeesta loppui asteikko sen reaktiolle. Rämäisyn jälkeen Rom juoksi parkkikselle ja edelleen jonkun ihmisen autoon, jolla oli jäänyt ovi auki. Sain kutsua sitä tosi kauan, ennen kuin se tuli takaisin. Kierrot laitteen liki meni ihan ok ja ilman älyttömän suuria maanitteluja, mutta niiailihan se sitä laitetta. Aaveet menivät ok, Rhoo ei kerännyt hirveitä paineita ihmishahmoista, kuten en olettanutkaan. Loppuleikki ei kuitenkaan olisi voinut Rhoota vähempää kiinnostaa ja laukauksista ammuttiin vain kaksi, koska koiralla oli takki ihan tyhjä.
Rhoolle tämä ei todellakaan ollut mikään temppurata, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että vein sen kuvaukseen. Sain paljon eväitä siihen, mitä asioita ottaa huomioon sitä kouluttaessa jatkossa. Hieman huolissani olen Rhoon mahdollisesta ääniherkkyydestä. Arkielämässä se ei ole ääniarka - huomaa kyllä, mutta tutkittuaan asian tai äänen toistuessa lakkaa välittämästä. Laukauksiakin se on kuullut raunioilla, eikä se ole aiheuttanut korvan heilauttamista kummempaa reaktiota. Yhtä levollinen se ei ole kuin Pii, joka ei piittaa mistään - Rhoo ei esimerkiksi tule ikkunaan ukkosella, kun taas Pii istuu mun kanssa ikkunalaudalla katselemassa myrskyä. Myös se, ettei Rhoo tullut omatoimisesti hakemaan minulta tukea pelottavissa tilanteissa tuntui aika pahalta. Onhan se ollut ihan aina selvää, että Rhoo on kaikesta treenistä ja työstäni huolimatta itsenäinen ja varsin itseriittoinen, mutta olisin tietenkin toivonut, että se kääntyisi uhkatilanteissa puoleeni. Täytyy jatkaa asian kanssa työskentelemistä.
Parin-kolmen viikon päässä odottava ensimmäinen agistarttimme tuntuu nyt tyhmänrohkealta. Rhoo todennäköisesti paineistuu ympäristön äänistä, koirista, vilinästä, kuulutuksista, eikä se luultavasti pysty hakemaan toimintaohjeita minulta. Herkkäkin koira vetää aivan hyvää rataa, jos sen saa keskittymään sille hyvin palkitsevaan tekemiseen. Epäilen vahvasti, että Rhoo ei pysty keskittymään, ainakana vielä.
MH:n tulokset virallisessa muodossaan löytyvät Rhoon tulossivulta. Vaikka tulokset ovat erilaiset kuin aiemmassa arviossani, en lopulta ole kovin yllättynyt. Tiesin jo, että Rhoo ei aina pysty keskittymään tekemiseen ja se reagoi välillä tavoilla, jotka ovat minulle yllättäviä. Itselleni mieluisampi selitys olisi ollut suuri vilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys, koska olisin osannut itse työstää sitä paremmin kuin paineistumista ja pelkoa.
