Wapputreenit

Käytiin vappuaaton kunniaksi treenaamassa vapaavuorolla pujottelua ja U-putken pään löytämistä 180 kulmasta. Pleksiohjurit palauttivat pujottelun Piin mieleen varsin nopeasti, mutta Rhoolla oli hoksausvaikeuksia. Käsiohjauksella se tuli kuitenkin kauniisti perässä. Pitäisi päästä tiiviimmin treenaamaan pelkkää pujottelua, niin Rhoo oppisi luultavasti nopeasti homman nimen.

Rhoo irtosi kauniisti "kierrä+putki"-käskyllä (tai pelkällä "putki"-käskyllä jos kartturi unohti) ja haki poispäin osoittavan putken suun. Piille asia oli vaikea. Se tarjosi putken yli hyppimistä, mun haukkumista, puomille kääntymistä, lattialle unohtuneen targetin lätkimistä jne, vaikka käänsin putken kulmaa helpommaksi. Jopa suoraan putkeen irtoaminen on ollut sille vaikeaa jo kauan, enkä ole aivan varma, miksi. Se kuitenkin tykkää putken suorittamisesta, eikä pelkää tai arastele minkään vertaa. Syystä riippumatta asia parantunee treenaamalla.

Kaveri ja minulle ohjattavaksi tarjolla oleva Hiili-porkkis tulivat osaksi aikaa mukaan. Hiili on aika kovasti omistajansa perään, joten pitänee kokeilla sen toimimista pelkästään minun kanssani treenatessa. Mainio otus se kyllä on ja motivoituu hienosti koiranmakkaralla! Kun vähän totuttelemme toisiimme, luulen että pääsisimme etenemään nopeastikin Hiilen kanssa.

Kimppatokoilut

Kävimme perjantai-illan ratoksi taas lappalaiskoirien vapaamuotoisissa tokotreeneissä. Väkeä oli paikalla vallan mukavasti, joten saimme hyvää ja kaivattua häiriötreeniä ja Rhoolle totuttelua vieraiden ihmisten kopelointiin tulevia näyttelyitä ajatellen. Homma alkoikin sujua ihan nätisti parin kerran jälkeen.

Piin kanssa tein jokusen askeleen seuraamista imuttamatta, mikä meni pääosin mukavasti. Välillä se pyrki edelleen jäämään vinoon, mutta useimmat toistot olivat täysin ok. Teimme myös maahanmenoja ja istumisia lelupalkalla. Jos vahvistetiheys pysyy riittävän korkeana, Pii työskentelee kivasti ja pääosin hiljaa. Eteneminen on hitaampaa kuin toivoisin kun Piips turhautuu niin hävyttömän helposti jos vaadin enemmän, mutta parempi varmaan kiiruhtaa hitaasti. Pii toimi häiriöstä huolimatta hyvin.

Rhoolle kenttä oli jännä paikka. Ympärillä kulki ihmisiä, hevosia, koiria, lentokoneita, lintuja, eikä Rhoo oikein pystynyt keskittymään mihinkään tekemiseen. Teimme kuitenkin jokusen onnistuneen luoksetulon erinomaisen runsaalla palkalla ja sekä minä että Rhoo olimme tyytyväisiä. Jutturingissä treenien lopuksi kaverini ehdotti, että Rhoolle hankitaan 5m liina ja sitten vaan hengataan vilkkailla paikoilla, agin möllikisoissa, tottistreenien laidalla ym ikään kuin Rhoo olisi irti. Tämä lienee hyvin tarpeellista tehdä, sillä tällä hetkellä epäilen Rhoon olevan taitojen puolesta kisavalmis ennen kuin häiriöiden sieto on sillä tasolla, että voimme oikeasti uskaltautua kisaamaan. Lisää häiriötreeniä siis!

Tiktik ja niistoja

Romppaisen kierrosajan tärkein vauhdittava tekijä olisi saada se ymmärtämään, että koiran on fyysisesti mahdollista hypätä myös koottuna. Toistaiseksi Rhoo on vetänyt pitkiä loikkia hurjalla vauhdilla, mikä on juuri sitä, mitä olen sille hakenutkin: intoa, itsevarmuutta ja nopeutta. Sen käännökset ovat vauhtimomentin vuoksi kuitenkin puolta kenttää laajat, joten aloin naksuttelemaan molemmille koirille Trkmanin tapaan koottua hyppyä sanallisesta vihjeestä.

Ensimmäinen askel on opettaa koira kiertämään tiiviisti jotain esinettä, puunrunkoa tms. Rhoo sai homman hallintaan (toki ilman vihjeen liittämistä vielä) sheippaamalla kahdessa lyhyessä sessiossa, mutta Pii tarvitsi enemmän houkuttelua. Keskiviikkotreenien teemana olivat niistot ja hämmästyksekseni Rhoo näkyi hyötyneen kartion kiertämisestä varsin nopeasti! Sen kanssa en ole niistoja systemaattisesti aiemmin tehnytkään, mutta se hoksasi homman nimen nopeasti ja kääntyi hyvinkin ketterästi. Muuten suoriutuminen oli aika vaisua. Tekniikan hiominen heti alkuun vei Rhoon suurimman suoritusinnon ja liekö tilan turhan korkealle kivunnut lämpötilakin verottanut vauhtia.

Pääsiäinen kuunteluoppilaana

Menin koirien kanssa maalle pääsiäistä viettämään. Sattumalta huomasin internetistä, että Kuopion seudulla toimiva agilityseura/koirakoulu ACE järjestää pääsiäiskoulutuksen, jossa kouluttajina olivat ranskalaiset Grégory Bielle-Bidalot ja Johann Canal. Eipä itselläni saati koirillani ole asiaa maajoukkuetason koulutukseen, mutta arvelin että kuunteluoppilaana voi aina oppia jotain, joten ilmoittauduin korvapariksi ensimmäiselle ja toiselle pääsiäispäivälle. 

Kouluttajat ajoivat paikalle Kuopion kupeessa olleelle Viiksi-areenalle suoraan Suomen maajoukkueen leiriltä Turun seudulta, joten koulutusputki oli heille varmasti rankka. Koulutus kesti silti iltaan asti: ensin tehtiin kaksi pienempää tekniikkatreeniä (ratoja toki nekin) ja lopuksi vielä koko hallin kokoinen kisanomainen rata. Tekniikkaratojen jonkinmoisena teemana olivat takaakierrot ja koutsien sanoma oli useimmille maksitreenaajille sama: koira pitää voida lähettää takaakierrolle etäämpää niin, että ehdit itse seuraavalle esteelle ja pystyt antamaan koiralle tilaa. Muutenkin ranskalaiset tuntuivat painottavan vahvasti suullisten vihjeiden merkitystä. Takaakierrolle lähettämisen lisäksi kuulin toisen koutsin kertovan, että hänen koiransa suorittaa itsenäisesti "threadle"-tyyppisen estesarjan lähetyksellä ja suullisella vihjeellä (mikä threadle sitten onkaan suomeksi...) Kolmantena mieleeni jääneenä kommenttina oli heidän ihmettelynsä siitä, miksi suomalaiset sanovat koko ajan "tästästäs!" kun he sanovat mielummin "gogogo!" Niinpä. Heidän keinonaan gogogo-tyyppiseen ohjaukseen olivat hyvin koulutetut vihjeet (myös ne suulliset!) ja koiran itsenäisen suorituksen salliminen/luotto koiraan, sekä riittävän ajoissa oleva ohjaus.

Toisena treenipäivänä heräsin kaikessa rauhassa ja pääsin paikalle vasta yhdeksitoista. Kahdesta tekniikkatreenipätkästä toisella oli maistiaisia Ranskasta: kaksi U-putkea sisäkkäin ja toisen U-putken sisäpuolelle asetettu pöytä! Pöytä tuotti useimmille ongelmia - harvapa tuota oli tullut treenanneeksi, kun sitä ei "koskaan" ole kisoissa radalla. Kun pöytä asetetaan vielä kahden putken pään väliin, niin monikin suomalainen kilpailija on varmasti ihmeissään. Ensimmäisenäkin päivänä oli ranskalaismaustetta toisella pikkuradalla, nimittäin sarjaeste keskieurooppalaiseen tyyliin: kahden peräkkäin sarjassa olevan hypyn linjaa ei ohjaaja saanut leikata, eli ohjauspuoli oli valittava ennen esteitä. Kyseisellä radalla sarjaeste pakotti ohjaajan joko olemaan hillittömän nopea tai leieröimään sarjaesteen takaa.

Sunnuntaina lähtöä tehdessäni ACE-agilityn Harri sai haraviinsa, että olen helsinkiläinen ja ajamassa maanantaina kotiin. Pienen suostuttelun jälkeen myönnyin säästämään ACE:n porukoilta noin yhdeksän tunnin ylimääräisen ajomatkan ja heittämään koutsit lentokentälle kotimatkani ohessa. Itsellenihän tuo ei matkan pituutta juuri muuttanut, joten mielikseenpä sitä oli avuksi. Seurattomana helsinkiläisenä harrastajana kateus jäi nakertamaan sielua vierailusta ACE:n tiloihin ja koulutukseen. Porukka oli mukavaa ja he suhtautuivat agilityyn kunnianhimoisesti, mutta silti sopivan rennosti ja hyvällä mielellä. Koirat olivat upeita, sosiaalisia ja hyvin koulutettuja. Jos olisin itä-suomalainen, tunkisin jengiin mukaan saman tien!

Omat koirani viettivät hyvin ansaitun pääsiäisloman meidän maalla painien, kahlaten ja osallistuen pihan töihin. Emme tainneet neljään päivään treenata oikeastaan mitään, mikä teki kaikille varmasti oikein hyvää.

Koirankäyttöohjeita

Kävin viettämässä iltaa ystäväni luona ja palluttelemassa hänen 6-viikkoista lapinkoirapentuettaan. Illan päätteeksi kaverini auttoi minua pohtimaan Rhoon palkkaamista ja neuvomaan tokoliikkeiden rakentamisessa Piille. Suuret kiitokset neuvoista, opin paljon! :)

Rhoo leikkii toisinaan erittäin hyvin ja palkkautuu vetoleikillä tai pallolla loistavasti, mutta toisina päivinä tai toisissa ympäristöissä ei mikään lelu kelpaa. Kun kyseessä on vielä jonkin verran nirso koira, jolle syöminen ei noin yleisestikään ottaen ole mikään suuri välttämättömyys (t.s. hyväkin ruoka voi jäädä syömättä, jos sen eteen pitää Rhoon mielestä tehdä älyttömyyksiä), on palkkaaminen toisinaan vähän haasteellista. Tänään Rhoolla oli huonon leikin päivä, koska kenttä oli täynnä kivoja hajuja. Kävimme läpi edustavan patteriston leluja (nahkapatukka, vinkupallo, pehmeä narupallo, pitkänaruinen pallo, kaksi erilaista turkislelua ja ehkä jotain muitakin) ja useammanlaisia nameja. Mikään ei innostanut teiniä niin paljon, että niiden eteen olisi jaksanut työskennellä. Se, mikä toimi kuin häkä, oli pieni painostus/kielto nuuskimisesta (kurkun selvittely kuuluvasti) ja innostunut kehuminen kontaktista. Rhoo myös leikki iloisesti ilman lelua sekä minun että ystäväni kanssa.

Olenhan minä aina tiennyt, että Rhoo haluaa vain rakastaa. Sen mielestä ei koskaan voi olla liian lähellä ihmistä ja riehuminen, jahtaaminen ja painileikki ihmisen kanssa ovat jotain aivan ihanaa. Olen myös saanut oppia, että Rhoo on herkkis ihmiseltä tulevalle painostukselle. Tähän asti olen kokenut ohjaajapehmeyden lähinnä ongelmana, mutta nyt näen sen olevan myös mahdollisuus - jos koira on noin kiinnostunut minulta tulevasta palautteesta ja syttyy noin hyvin innostuneille kehuille, niin mikäs sen parempaa. Rhoon kanssa ei haittaa, jos lelut ja namit unohtuvat kotiin. Täytyy harjoitella omaa käytöstäni ja intensiteettiäni Rhoota kehuessani kun teemme jotain hömppäjuttuja, joilla ei ole väliä. Se nimittäin kuormittuu helposti liiallisesta intoilusta ja hihkumisesta, eikä välttämättä halua enää tehdä epäilyttäväksi kokemaansa asiaa.

Pii teki sivulletuloja ja seuraamista, kestona yksi askel. Imuttaminen johti hävyttömän näköiseen poikittamiseen, joten kokeilimme koiran "työntämistä" suoraan namikädellä, joka tulee koiran ulkokyljen puolelta. Homma parani, mutta ei paljon. Paremmin toimi vain yhden, sivulletulokäskyn, käyttäminen ja edelleen palkka ulkokyljen puolelta. Vahvistetiheyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, ettei Pii ala möykkäämään. Yhden askelen seuraaminen meni vielä hiljaisuudessa, mutta kaverini sanoi Piin näyttävän siltä, että pakka leviää heti jos lisää sen toisen askeleen. Hän ehdotti matkan kasvattamista siten, että kutsuu koiran sivulle parin askelen päästä tai kutsuu koiran sivulle yhden askelen päästä ja ottaa toisen askeleen koiran ollessa matkalla. Toki ihan rauhallisempaan tilaan siirtyminen helpottaa myös.

Esittelin kaverille myös Piin "mulla ei ole persettä"-ominaisuuden - hämmästyttävää kuitenkin agia jo jonkin aikaa harrastaneelle, kilpailevalle koiralle, mutta Piillä ei ole pienintäkään käsitystä omasta takaosastaan. Näin ollen seuraamisen vasemmalle kääntymiset näyttävät aivan hirveiltä, eivätkä pienten ympyröiden treenailut ole auttaneet. Kaveri ehdotti laatikonkiertämisharjoituksia, joita voisimme kyllä yrittää tehdä. Takapään hoksaamisesta kun olisi hyötyä myös agilityssa.

Kompassikeskiviikko

Rhoon kanssa treenasimme jälleen keskiviikon myöhäisillassa Kompassilla. Olen onnellinen siitä, miten selvästi Rhoo on nyt syttynyt agilitylle. Se vinkuu ja tuijottaa radalle, jos Joku Muu saa mennä rataa. Radalla se keskittyy treenaamiseen, odottaa nätisti kun pyydetään ja tekee hirveällä innolla ja draivilla. Valitettavasti oma ohjaustekniikkani tulee edelleen jälkijunassa, samoin kuin Rhoon käsitys siitä, ettei homman nimi ehkä ole ihan pelkästään juosta edessä seuraavana olevalle esteelle mahdollisimman nopeasti ja haukkua mennessään.

Jos saan Rhoolle koulutettua tiukat käännökset, se pystyy mihin vain. Toinen jossi on se, pystynkö minä oppimaan ohjaamaan tuollaista koiraa. Pelottaa. Haluaisin, että Rhoo etenisi niin pitkälle lajissa, kuin sillä itsellään vain rahkeet riittävät - ja ne on melko komeat rahkeet porkkikseksi. Onneksi toistaiseksi ei tarvitse kuin oppia yhdessä uutta ja pitää hauskaa.

Itselleni uutena ohjaustekniikkana sai vihdoin nimensä lentokäännös, jossa koira viedään tiukasti koiranpuoleisella kädellä vetämällä esteestä ohi ja käännetään vastakädellä esteen takaa tulosuuntaan. Tämän liikkeen menestyksekäs käyttö edellyttää varmasti selkeiden käsimerkkien opettamista, koska haluan myös pystyä ottamaan lateraalista etäisyyttä koiran suorittaessa itsenäisesti edessään olevaa estettä. Katsellaan, miten hyödylliseksi tuo käännös meille osoittautuu.

Outoa noutoa

Olen tullut vakuuttuneeksi, että noudon opettaminen sheippaamalla on maailman vaikein asia. Tämä on ollut ikuisuusprojektini Piin kanssa ja olemme noudattaneet tätä hyvin yksityiskohtaista ohjetta, jonka löysin internetistä: http://www.shirleychong.com/keepers/retrieve.html

Olemme pysyvästi jumissa kohdassa 21 - pitkänkään tauon jälkeen ei treenaamista tarvitse aloittaa alusta, mutta tähän pisteeseen päästyämme emme etene yhtään. No, kokeilin aikani kuluksi jatkaa taas kerran siitä, mihin viimeksi päästiin. Kokeilin Piin kanssa myös kapulan heittämistä, mikä osoittautuikin mahdollisesti parhaaksi ajatukseksi ikinä! Pii juoksi tyytyväisenä kapulalle, nosti sen ilmaan ja toi sitä vähän matkaa minua kohti, pudotti ja tuli takaisin perusasentoon. Olin aika äimänä, mutta uskoisin saavani helpostikin sheipattua Piin tuomaan kapulan lähemmäs ja lähemmäs minulle. Shirley's retrieve-sessiomme olivat rakentaneet aika tukevasti arvoa oikealle kapulaan tarttumiselle, joten mitään mukellusta, pureskelua tai laippoihin tarttumista P ei edes yrittänyt. Ei se kaikki yrittäminen sittenkään mennyt kokonaan hukkaan (ehkä!)

Rhoo osoitti taas kerran sekä oppivaisuutensa, että ohjaajapehmeytensä noudon alkeita treenatessamme. Sain peruuttamalla sen tarttumaan oikein kapulaan ja jopa vetämään napakasti vastaan oikealla otteella. Hyviä toistoja tuli useampi parissa sarjassa. Kolmannen sarjan alkajaisiksi Rhoo törmäsi vauhdilla naksutinkäteeni, naksu kilahti vahingossa ja sanoin Rhoolle rauhallisesti "ohhoh". Tämän jälkeen Rhoo ei enää suostunut tarjoamaan mitään kapulan suuntaista niin kauan, kuin pidin sitä edessäni. Huoh.

Vaalijytkyn sulatteluharjoituksia

Pii pääsi pitkästä aikaa mukaan treenailemaan omalla vuorolla. Intoa oli erittäin paljon enemmän kuin 1) järkeä ja 2) kuntoa. Pii teki Bang Gamea keinulla ja jokusen setin pujottelua kahdeksalla kepillä ja ohjureilla. Ohjureista huolimatta homma oli aika pahasti hukassa, eli pujottelu on kärsinyt pahasti pitkittyneestä sairaslomasta. Alkuvuodestahan Piin pystyi lähettämään vaikeastakin kulmasta pujottelemaan ja se suoritti varsin itsenäisesti. A:n alle oli jätetty mutkaputki, joten kokeilin lauantain treeneistä tuttua poispäinkäännöstä putkelle kontaktiesteen jälkeen. Pii ei tajunnut, ei sitten yhtään. Se pyörähti paikallaan ympäri ja meni takaisin aalle monen monta kertaa. Putkeen irtoamista pitää selvästi harjoitella.

Rhoolle tämä oli jo kuudes harrastuspäivä putkeen ja selvästi näki, että se oli väsynyt. Tekihän se ihan hyvällä sykkeellä, mutta vire tippui aika nopeasti. Saimme kuitenkin hyviä toistoja kahdeksalla kepillä pujottelusta, oikeasta 2o2o:sta puomilla sekä ennakoivasta valssista ja takaaleikkauksista. Bang Game keinulla olisi tarpeen myös Rhoolle. Harmittaa, etten pääse treenaamaan "omalla pihalla" - joka päivä ja pienissä pätkissä, etenisi niin paljon paremmin.

Loppuun vielä Aino Vakkilaisen kuva Rhoosta eilisestä näyttelystä. Kiitos kuvasta!

Erinomaista!

Sain vihdoin aikaiseksi viedä Rhoon näyttelyyn, kun sellainen lähistöllä järjestettiin. Tuomari oli tiukaksi tiedetty emmekä olleet pahemmin muistaneet treenailla kehäkäyttäytymistä, joten odotukset eivät olleet turhan korkealla. Ajattelin etukäteen olevani tyytyväinen jos Rhoo saa sen H:n, mikä "käyttöpuolen" valionarvoihin vaaditaan. Paikkana oli siis Sipoo ja tuomarina Riitta Lahtovaara.

Sekä Rhoo että minä olimme ilmiselvästi noviiseja, sekä tuomarin että kehää seuranneen kaverini mukaan. Minä olin valinnut Rhoolle aivan vääränlaisen (punaisen heijastinkudoksisen) hihnan ja tukevan nahkapannan. Lisäksi aloin kiertää kehää myötäpäivään ja tuomarin ekasta kehotuksesta korjasinkin väärin eli siirsin koiran oikealle puolelleni. Rhoo puolestaan ei erityisemmin perustanut tuomarin hampaiden ja kiveksien tarkastuksesta, mutta pyrki pussaamaan tuomaria naamaan aina kun kasvot olivat vähän lähempänä koiraa. Ei Rhoo tuomaria peloissaan väistänyt, se ei vaan tykkää jos käydään iholle ja pyrkii kiemurtelemaan tilanteesta pois. Tuttujen ihmisten kosketuksen se sietää paremmin, viimeksi sitä räpläsi täysin ongelmitta vierailulla ollut kaverin mies. Pitänee alkaa rekrytoida vapaaehtoisia koirankoskettelijoita treeneissä, että saadaan tuo homma kuntoon.

Kaikesta huolimatta Rhoo sai tuloksekseen ERI/1 (tosin yhden koiran luokasta...) SA jäi saamatta tuomarin mukaan vain siksi, että koira on vielä niin kesken kehityksen. Hän kuitenkin lupaili Rhoolle "loistavaa tulevaisuutta" ja kehotti minua palaamaan sen kanssa kehään paremmin varustein. Tässä Rhoon arvostelun koko teksti:

Erinom. tyyppiä, sukupuolileimaltaan oikea, ääriviivoiltaan kaunis, voimakk. kehit. vaiheessa oleva, oikealinjainen pää, ja hieman kookkaat korvat, erinom. ylälinja häntään asti, hyvä häntä, runko kesken kehityksen, riitt. etukulm. oikein kulm. takaa, normaalit liikkeet, erinom. karvapeite, luonne ystävällinen. Koko "sopiva" ja ruksi kohdassa lähestyttäessä rodunomainen.

Rhoo sai palkakseen ydinluun, jota järsittyään se rojahti pitkälleen sängyn päätyyn ja vetelee syvään sikeitä. Taisi pienen nopean herne kuormittua aika lailla.

Kuvista kiitos Petri Hallbergille.

Talvikauden viimeiset ohjatut

Koutsi starttaa ensi viikonloppuna kunnianhimoiset kymmenen kertaa, joten tämä lauantaiaamu taisi jäädä talvikauden viimeisiksi ohjatuiksi treeneiksi. Lyhyellä radanpätkällä oli teemana käännökset suoran päässä (valssi ja takaaleikkaus) sekä puomilta poispäinkääntö sen alla U:lla olevalle putkelle.

Vaikka nämä treenit olivat neljännet peräkkäisinä päivinä, Rhoo teki hyvällä sykkeellä. Se pyrkii unohtumaan hajujen maailmaan ihanalla keinonurmella vielä välillä, jos annan sen vapaasti valita tekemisensä. Onnekseni pystyn hallitsemaan nuuskuttelua jo ja tarvittaessa saan Rhoon huomion vaikka kesken kaiken.

Koutsi ei ollut aivan vakuuttunut rimakorkeuden alentamisen tarpeellisuudesta, mutta hyppyytin Rhoota silti 45cm rimoilla. Koutsimme arveli että Rhoo on vain nuori koira, joka "roiskii" mennessään, eikä kyse olisi ehkä varsinaisesti hyppäämisen vaikeudesta. Hän varoitteli minua ennen ensimmäistä yritystämme että "Nyt se sitten on VIELÄ nopeampi" ja niinhän tuo olikin. Pieni musta salama irtoaa hyvin ja hyppää pitkälle - kolmen aidan sarjalta viimeiseltä olisi pitänyt kääntää koira valssilla pois ja takaisin tulosuuntaan, mutta oma yritykseni ennakoivaankin valssiin oli auttamatta myöhässä. "Eteen"-käsky tulisi kuulemma säästää vain suorille, mikä on kieltämättä hyvä ehdotus. Käytän jatkossa varmaan vain "hyppää"-vihjettä, jos heti esteen jälkeen pitää kääntyä. Rhoo tarvitsisi myös jonkun tiukasta käännöksestä kielivän äänivihjeen, jonka voin antaa tuollaisissa tilanteissa. Monen nopean koiran ohjaaja näkyy käyttävän sellaista kahden terävän suhahduksen sarjaa. En yhtään tiedä, keneltä tekniikka on lähtöisin, mutta Rhoo voisi siitä hyötyä.

Takaaleikkaukset olivat vaikeita sekä minulle että Rhoolle. En saanut käännettyä Rhoon lähestymiskulmaa optimaaliseksi vaan pyrin sitkeästi viemään sen suoraan kohti estettä. Rhoo taas ei meinannut hiffata, että estettä lähestyessä pitäisi tullakin minua kohti ensin, tai että edelleni hypätessäkin voisi kääntyä. Kompassilla treenaillessa nämä menivät varsin kivasti. Luulen sen johtuvan paikan liukkaasta ja vauhtia pudottavasta muovimatosta. Pitää kokeilla seuraavan kerran takaaleikkaustreeniä kun olemme paremmalla alustalla vapaavuoroilemassa.

Eksyksissä Lintuvaarassa

Piti mennä Kompassille treenaamaan ohjauskuvioita ja pujottelua, päädyimme olemaan eksyksissä Lintuvaarassa. Vihdintiellä oli sattunut ketjukolari, jota lähdimme kiertämään ja muutaman väärän liittymän jälkeen kuuntelimme Lintuvaaran nukkumalähiössä liikennetiedotetta, jossa kerrottin Vihdintien olevan avoin.

Puolessa tunnissa sain kuitenkin naksuteltua Rhoolle parempaa rengasymmärtämystä, tehtyä jokusen toiston pleksiohjattua pujotteluntynkää ja harjoiteltua itse lukuisia toistoja oikein suoritettuja takaaleikkauksia ja ennakoituja valsseja. Kas kummaa, koirahan kääntyy kun ohjaa oikein - jopa Pii! Pii oli onnensa kukkuloilla kun se pääsi tekemään minikorkuisilla rimoilla vähän treeniä. Kunto sillä on mennyt aivan järkyttävän huonoksi, mutta tekemisen into on valtava. Iriittilääkkeet ja sitä myöden lepokuuri valitettavasti jatkuu vielä ensi viikon loppuun, mutta pakko senkin kanssa on alkaa tehdä jo jotain. Itsellä ei kestä sydän murtumatta katsella sen möllötystä.

Gurun opissa

Varasin Niina-Liina Linnalta pari yksäriä ajatuksenani saada treenivihjeitä Piin nopeuden parantamiseen radalla. Pii potee edelleen silmäänsä, joten pyysin kaverini kolmosissa kisaavan porkkiksensa kanssa tuntia jakamaan ja lähdin itse vain Rhoon kanssa tunnille.

Ensimmäiset 25min rakensimme ratoja Sporttikoirahallin pienelle puolelle, mikä huomioitiin mukavasti yksärin hinnassa - tosin olisin toki mieluusti treenannut koko tunnin ajan. Kuunteluoppilaina oli treeniemme ajan seuraavalle tunnille tuleva naiskaksikko, mikä lisäsi suorituspaineita kun muutenkin jännitti.

Harjoituksena oli mielestäni varsin vaativa hyppyrata, jossa pääsimme Rhoon kanssa esteelle 11 asti vartin treenivuoromme aikana. Rhoon irtoamista kehuttiin ja minun kehotettiin antamaan sille enemmän vastuuta omasta suorituksestaan. Lateraalista etäisyyttä voin kuulemma hyvin ottaa lisää ja luottaa siihen, että koira pysyy linjallaan, jos tuen sitä ohjaavalla kädellä ja katseella. Kävimme läpi twistiä, ennakoivaa valssia ja takaaleikkauksen oikeaa suorittamista. Takaaleikkaus voisi tulla Piinkin ohjauksessa hyödylliseksi jos saan sen itselleni tankattua päähän oikein: ohjaa koira esteelle, lähetä edelle ja koiran irrottua ala kääntää askeleita ennen kuin se on ponnistanut. Näin koira saa kyllin ajoissa tiedon käännöksestä ja osaa hypätä oikein. Lisäksi takaakierrolle irtoaminen voisi tulla jonkin lähiaikojen omatoimitreenin aiheeksi - Rhoo irtoaa kyllä, jos vain itse osaisin ohjata homman sille oikein.

Roo suoriutui treenistä vallan mainiosti. Se keskittyi kivasti työskentelemään ja häröili vain ihan vähän kun treenikaveri koirineen tuli lämppälenkiltä ovesta sisään. Kouluttaja ja yleisössä istuneet ihmiset eivät olleet häiritseviä. Rhoo menisi varmaan jo vallan kivasti hyppyrataa jonkun sellaisen ohjaajan kanssa, joka osaa sujuvasti ohjata tuollaista irtoavaa, kääntyvää ja nopeaa koiraa. Ehkä itsekin vielä opin ja menemme hyvää rataa yhdessä!

Viimeisenä kotiinviemisenä oli rimojen korkeuden vaihtelu. Kouluttaja katsoi ehkä ensimmäiset kolme aitaa, kysyi koiran ikää ja kauanko olemme hypänneet maksikorkeutta ja suositteli sitten tekniikan hiomista matalilla rimoilla ja ratatreeneissäkin rimojen pitämistä vaihtelevilla, matalammilla korkeuksilla. Rhoo on kuulemma hypätessään epävarma, mikä selittänee sen taipumusta alitella rimoja. Paneudumme tähänkin asiaan.

Käännöskeskiviikko

Piin ollessa iriittivapaalla virittelimme taas Rhoon kanssa treenimieltä Kompassilla keskiviikon myöhäisillassa. Edellisviikon teemana oli päällejuoksu, mikä esiintyikin tämänviikkoisella radalla ja joskus aiemmin, ennen meidän mukaan tuloamme, oli ilmeisesti treenailtu poispäinkääntöjä, koska niitäkin oli saatu ympättyä rataan useampi.

Rhoolla on selvästi raksahtanut joku mutteri oikeaan asentoon sen suhteen, että agility on itse asiassa aika kivaa ja siinä saa mennä lujaa ja eniten lujaa saa mennä, jos yrittää pysyä kartturin matkassa. Lämmittelyradalla itselleni tuli eläväinen mielikuva ammuksesta, jonka roiskaisin omalla ohjauksellani aina johonkin suuntaan - ja se suunta kääntyi sitten vastaavalla näppäryydellä. A:lle Rhoolla oli erityisen palava intohimo ja harmikseni huomasin sen hypänneen YLÄkontaktin ainakin kerran. En ole ihan varma, miten puuttua asiaan enkä siitäkään, tarvitseeko. Rhoo on suht pieni eläin kuitenkin ja epäilen sen osuvan nousukontaktille, jos vire ei ole ihan niin korkealla kuin lämppäilyradalla.

Varsinainen treeni, kymmenen esteen radanpätkä, meni varsin mukavasti sekin. Itselleni olisi ollut luontevampaa tehdä pakkovalssia päällejuoksun sijaan ja kierrätin Rhoon "tavallisesti" siivekkeen ympäri toiselta puolen estettä poispäinkäännöksen tilalla (muuten RH olisi ollut putkessa!) Rhoo pystyi keskittymään tekemiseen varsin hyvin, mutta varasti kerran puomin alakontaktille jätetylle namille. Hihkaisin startissa "puomi!" ja Roo juoksi pikapikaa puomin vieritse hakemaan herkkunsa.

Puoliso osti Ebaysta EOS5-filmirungon, kun ilmoitin haluavani oman EOS3:ni takaisin Bulgarianreissulta. Haettuani sen postista kuvailin sillä rullan jääkaapista löytynyttä vanhentunutta Velviaa seuraavanlaisin tuloksin:

Healy

Vauvakerhon ratatreenit

Pii jäi aamulla kotiin kun suuntasimme lappalaisporukan ratatreeneihin Rhoon kanssa. Rhoo kuuluu treenijengin "vauvakerhoon", joten pääsimme tekemään sen kanssa ykkösluokan rataa.

Renkaan syvin olemus oli Rhoolta hukassa. Olen naksutellut renkaan taannoin sille varsin sujuvaksi, mutta eipä sitä näköjään voi pieni koira kaikkea muistaa. Muuri meni jo viime viikkoa helpommin, eikä rimojen alittelua juuri esiintynyt. Puomin suoritus oli hieno, Rhoo muisti ilman targettiakin pysähtyä 2o2o-asentoon ja odottaa lähtölupaa. Kepit menivät miten kuten pelkällä käsiohjauksella.

Itseltäni rata vaati yhden pakkovalssin, puolivalssin, flipin ja nopeaa juoksemista. Valssien ajoitus on edelleen ongelma minulle, samoin se, etten hahmota koutsin ohjeita kovinkaan hyvin. Minua tarvitsee harvoin opastaa samassa asiassa monta kertaa, mutta agilitykentällä olen jotakuinkin yhtä nokkela ja näppärä kuin koivuhalko. Kyselin treenin jälkeen, miten voisin parantaa omaa liikkumistani niin, etten pilaisi ohjausliikkeiden kouluttamista koirilleni. Sain ohjeeksi treenata jalkojen käyttöä lenkkeilyn yhteydessä ja kierrättää koiria betoniporsaiden tai puiden ympäri tehden samalla ohjauskuvioita. Pitää ottaa ohjelmistoon.

Valokuvarintamalla on ollut hiljaista. Sain kehitettyä yhden rullan outoa bulgarialaista halpisfilmiä, joka ilokseni kesti prässäystä yllättävänkin hyvin. Kuvat napsin käsilaukkukamerallani XA2:lla. Nyt kun olen vähän saanut sen käytöstä kiinni, pidän siitä oikeastaan enemmän kuin paremmilla säädöillä varustetusta XA:sta.

Pleksiohjattua pujottelua

Kompassille oli vihdoin saatu hankittua pleksiohjurit. Sellaiset kirkkaat ja hyvät ja vieläpä omat heidän kumpaankin keppisettiinsä. Varasin Rhoon kanssa treenivuoron ja lähdimme perjantaina työpäivän päätteeksi opettelemaan pujottelua.

Ensi alkuun Rhoo toki yritti hyppiä ohjureiden yli, mutta parilla kädestä pitäen ohjatulla kierroksella se hoksasi homman nimen kivasti. Palkkana toimi lentävä lihapulla, koska lattialle tai namitargetille jätettyä palkkaa se ei oikein osaa vielä hakea. Jos namia joutuu yhtään pelastamaan millään tavalla (peittämällä, kutsumalla koira pois, kieltämällä jne), on se Rhoon mielestä myös suorituksen jälkeen kiellettyä hedelmää, vaikka kuinka kannustaisin. Epäröivä ja kysyvä eteneminen ei ole "ihan" sitä, mitä haen, joten palkka heitetään takaa kunnes Pieni Nopea on oppinut jäävän palkan salat. Lelu kelpaa hyvin alkuun, mutta Rhoon väsyessä se lakkaa olemasta kiva.

Otin ohjenuoraksi sen, että vaikeutan harjoitusta jos menee kaksi kertaa peräkkäin täysin oikein ja helpotan, jos kaksi kertaa peräkkäin joutuu jättämään palkkaamatta. Lopputuloksena oli että puolen tunnin jälkeen Rhoo pujotteli jo sujuvasti edelläni siten, että kahdeksan kepin sarjassa oli ohjurit enää ensimmäisessä ja viimeisessä välissä ja nekin aivan alhaalla.

Puolta tuntia pidempään Rhoo ei jaksanut tauotettunakaan työskennellä, joten hipsimme kimppalenkin kautta Piin uusimpaan silmäkontrolliin. Sen iriitti oli jo lähtenyt rauhoittumaan, mutta lepoa määrättiin vielä ensi viikon loppuun asti ja kortisonitippoja jatketaan ainakin kuukauden päivät.

Kiireinen keskiviikko

Onneksi olin sopinut kaverien kanssa yhteislenkistä, koska muuten en olisi varmaan malttanut lähteä työpaikalta ajoissa tekemättömien töiden äärestä pois. Kävelimme neljän koiran ja kolmen ihmisen porukassa puolisentoista tuntia pitkin Pitkäkoskea ja Haltialaa - Rhoo veti perässään viiden metrin liinaa ja Pii kulki vyötäisilleni kiinnitetyssä joustohihnassa. Silmän kannalta tämä ei nyt ihan mennyt puhtaasta levosta vaikka Pii koko ajan kiinni olikin, sillä se haastoi kaverien koiria ja Rhoota leikkiin vähän väliä, kieri lumessa, hyppi ja haukkui ja yritti varastaa lapasia ihmisiltä. Sekä koirieni että oman mielenterveyteni kannalta tämä oli kuitenkin elintärkeä lenkki, joten suurkiitos vain kavereille! Rhoo tuli luokse mallikkaasti lähes joka kerta. Lienee syytä tilata oma 5m grippiliina, kätevä vekotin moinen.

Lenkin päälle koeajoimme Kompassin agilityn valmennusryhmän, josta haaveilen toista ohjattua treenikertaa viikkoomme Rhoolle. Neljälle koirakolle oli varattu aikaa tunti ja teemana oli päällejuoksut, joita harjoiteltiin kolmen esteen ja yhden putken sarjalla. Vastaavaa olemme joskus aikoja sitten tehneet, mutta tulipa tuokin treeni tarpeeseen näemmä. Jatkanemme keskiviikon myöhäisillan aksailua Rhoon kanssa toistaiseksi.

Viikko vielä

Edellisessä silmäkontrollissa kaksi viikkoa sitten tunsin itseni typeräksi, kun vaivasin lääkäriä sillä että Piin silmä oli edellisenä iltana näyttänyt ikävältä. Olin lisännyt omatoimisesti soveltuvia lääkityksiä ja tilanne oli tasoittunut kontrolliin mennessä. Päätin että jatkossa noudattelen vain saamiani ohjeita enkä enää kyttää silmää omatoimisesti. Viime torstaina en kuitenkaan voinut olla huomaamatta, että leikatun silmän etukammiossa kulkee noin millimetrin paksuinen vaalea kiinnike, joka alkaa pupilliaukosta ja kiinnittyy etukammion alaosaan.

Seuraava kontrollimme oli eilen, tosin vain hoitajalle. Silmänpaineen mittauksen jälkeen huomautin silmän muutoksesta ja saimmekin lääkärin kurkistamaan silmään. Siellä näkyi värikalvon tulehdus, soluja etukammiossa ja fibriinilisää. Lääkkeiden purkamisen sijaan saimme neljä uutta troppia, treeni- ja urheilukiellon viikoksi ja uuden kontrollin perjantaille.

Silmän hoitaminen alkaa jo tosissaan uuvuttaa. Rhoolla on lisäksi kevättä rinnassa ja se ulvoskelee yöt ja on varsin levoton muutenkin, joten untakaan ei juuri saa. Uskon silti, että tämän silmän kohdalla ollaan jo voiton puolella ja seuraavaan urakkaan ryhtyessä en toivottavasti ole yksin kantamassa vastuuta.

Kahdella pallolla

Sunnuntai meni perusmeiningeissä. Yritän rakentaa hallintaa ja paikkailla koira-ihmissuhteita leikkimällä koirien kanssa paljon ja tekemällä Susan Garrettin luoksetulo- ja luopumisleikkejä. Leikitin lenkin lomassa molemmat koirat kahden narupallon voimalla, koska nimenomaan niiden palauttamisessa on ollut ongelmia.

Garrett-peleistä Collar Grab menee jo hyvin molemmilla koirilla, samoin It's Yer Choice sekä ruualla että pallolla. Crate Games on työn alla: Rhoo osaisi jo, mutta erehdyin pitämään liikaa ääntä kun se oli palaamassa häkkiin ja nyt Rom ei ole ihan varma, saako häkkiin mennä. Voihan innosta hihkumisen ja kananpalojen heittelyn noinkin tulkita, mutta jälleen kerran Rhoo pääsi yllättämään minut tulkinnallaan todellisuudesta. Paikkaillaan asiaa.

Treeniyllärit

Huolehdin itseltäni ruokahalun ja melkein yöunetkin perjantain ja lauantain välisenä yönä kun mietin lauantaiaamun ratatreenejä. Taisivat olla ensimmäiset kimppatreenit tänä vuonna ja ensimmäiset mitkään treenit kahteen kuukauteen kummallekaan koiralle. Erityisesti Rhoo-poloinen on ollut varsin vähällä huomiolla hoitopaikkoja kiertäessään - toki sen kanssa on puuhasteltu, mutta eipä sitä voi hoitoihmisiltä tavoitteellista treeniä odottaakaan.

Vaan Rhoopa yllätti! Renkaan ja muurin suorittamisesta piti vähän muistutella, mutta muuten tehtiin paras suorituksemme koskaan ratatreenien puitteissa. Ykkösluokan rata meni toisella yrittämällä jo varsin sujuvasti ja Rhoo suoritti käsiohjauksella jo täyspitkän pujottelun. Toisella kierroksella se selvästi jo vähän haki pujottelurytmiä ja käteni saattoi lähinnä haitata sitä. En nimittäin taatusti pysy sen rytmissä kun se saa varmuutta pujotteluunsa, sen verran sutjakka eläin se on.

Rhoon radasta jäi perinnöksi varmuuden kerääminen muurille ja renkaalle ja itselleni vekkaaminen. Rhoo myös irtoaa hyvin (jee, hyvä me, jotain on mennyt perillekin!), mikä korostaa omaa tarvettani luottaa koiraan, pysyä liikkeessä ja ohjata selvästi ja kyllin ajoissa. Sitä voi myös lähettää useamman esteen eteenpäin ainakin suoralla, rataa se ei muuten vielä varsinaisesti hae.

Pii muisti heti ovesta sisään päästyään, mistä tässä hommassa on kyse. Sen olemus muuttui pehmeäksi katkaravuksi ja se heilutti takapäätään ja vilkuili vuoroin esteitä ja vuoroin minua. Kun koutsi erehtyi juttelemaan sille, Iso Apea teki ilopissat. Piin pujotteluvarmuus ja kontaktisuoritus oli selvästi kärsinyt tauosta, mutta muuten se teki hyvällä innolla. Puomi oli mielestäni jo aavistuksen verran aiempaa nopeampi, vaikka ensimmäisellä yrittämällä Pii hidastelikin suoralla osuudella ja pohti, lähteekö se keinumaan vai ei. Piin radasta jäi itselleni kotiläksyksi ennakoiva valssi, joka ei radalla meinannut sujua ollenkaan.