Kisaohjelmistoa

Lisenssi vuodelle 2011 on maksettu ja uuden vuoden ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduttu. Ohjelmistossa siis Piille

8.1. Hyvinkää (JAU) kaksi starttia (Mia Laamanen/Elina Hannikainen)

16.1. Hyvinkää (HSKH) kaksi starttia (Anne Viitanen)

Harkinnassa Piille

23.1. Hyvinkää

5.2. Helsinki (Purinalla, voipi olla turhan kylmä)

6.2. Porvoo

12.2. Hyvinkää

20.2. Jyväskylä

27.2. Hyvinkää

Kaikkia harkinnassa olevia kisoja Pii ei jaksa, enkä aio niistä jokaiseen ilmoittautuakaan. Toivon sen kestävän parit kisat kuukaudessa, että saamme kisarutiinia. Olisi mukavaa saada Rhoo mahdollisimman nopeasti kisakuntoon, kun itselläni riittää tällä hetkellä kisaamisintoa enemmän kuin mitä voin koiriltani pyytää!

 

Välipäivätreeniä

Kaverimme pääsi vihdoin perille Belgiasta miehensä ja koiransa kanssa, joten suuntasimme porukalla treenaaman. Sovin suullisesti puhelimessa paikan vuokranneiden ihmisten kanssa, että voimme maksaa ystävästäni tuntivuokran erikseen, mikä olikin ihan mukavaa. He olivat viettäneet koko joulun Düsseldorfissa lentokenttähotellissa ja koira oli jo aika tylsistynyt.

Teimme yhdessä threadle/serpentine-harjoitusta CR Exercise Sourcebook II:sta. Pöytä osoittautui haastavaksi melkeinpä kaikille, joten jälleen on yksi treenaamisen aihe todettu. Pii ei kestä kovin hyvin aitaesteellä takaaleikkaamista, mutta ilokseni Rhoo irtosi oikein nätisti kun lähetin sen hyppäämään edeltä. Takaaleikkaus käänsi molemmat koirat liian jyrkästi esteen jälkeen, mutta se on sitten jo toinen juttu.

Pii jatkoi keppien sisääntulon hakemisen opettelua. Kaverilla oli onneksi naksutin mukana (omat unohtuivat Helsinkiin) ja heti, kun sain naksautettua oikeasta sisäänmenosta ja palkkana oli siankorvan nakertaminen, Pii näytti ottavan aivonsakin käyttöön. Ilman naksutinta se huusi minulle (luultavasti "ANNAKORVAANNAKORVAANNAKORVA") ja tuijoti mua vilkaisemattakaan keppejä ja valitsi sisäänmenovälin nähtävästi sattumalta. Naksun kanssa se alkoi katsoa keppejä ja kerran näin sen korjaavan omaa reittiään oikeaksi - se siis keskittyi ja ajatteli, hurraa! Ihmetyksekseni se myös jatkoi pujottelun komeasti loppuun asti, vaikka naksautin oikeasta sisäänmenosta. Sain useita onnistuneita toistoja sekä vaikeista avo- että umpikulmista, enkä auttanut koiraa muuten kuin osoittamalla esteelle. Toki juoksin sen kanssa vielä keppien suuntaisesti sen pujotellessa, mutta sitä ehtii häivyttämään kunhan saan sen hakemaan aloitusta oikein.

Rhoon kanssa keskityttiin ohjauksen mukana kääntymiseen jälleen kerran. Valssi ja takaaleikkaus tulivat tutummiksi ja Rhoo oli mukavasti yhteistyössä. Erityisen iloinen olen siitä, ettei se aikonutkaan lähteä tervehtimään kaverin koiraa toisessa päässä hallia.

Pimeetä treeniä

Pakkanen lauhtui sen verran, että pääsimme Taitavien Tassujen hallille treenaamaan. Piha oli koskemattoman näköinen, joten taisimme olla pyhien ensimmäiset ja luultavasti ainoat treenaajat. Halli oli vähän hassun muotoinen mutta tilava ja hiekkapohjainen. Tämä oli ihan kiva, mutta tilassa oli kaksi suurta ongelmaa: ainoa löytämämme valokatkaisija oli mykkä ja hiekkapohja oli hienon hienoa, pölisevää santaa. Treenirepusta löytyi sinne jollain metsäreissulla pakattu taskulamppu, jonka valossa treenasimme.

Piin kanssa tein pujottelun sisäänmenoja kiertämällä systemaattisesti "kellon ympäri". Makkaranpalapalkalla Pii teki, mutta ei keskittynyt kun nostin vaikeustasoa klo 20-16 väliä vaikeammaksi. Se vuoti ja hössötti ja tarjosi terävän kulman vaikeassa sisäänmenossa avokulmaa, toki jättäen ensimmäisen kepin oikealle puolelleen. Pikku hiljaa vaikeuttaen se teki löntystellen kahta ja kolmea väliä, mutta pääosin oikein. Lopputreenistä tajusin kokeilla lappalaistreenikaverin konstia palkata siankorvalla. Leikitin Piitä korvalla ja lähetin sitten pujottelemaan ja palkkasin onnistumiset korvan repimisellä, minkä jälkeen annoin Piin korvasta myös palan. Korvapalkalla Pii työskenteli tarkasti, nopeasti ja lähes hiljaa. Tätä tulen käyttämään jatkossakin Piin pujottelun työstämiseen - riittävän hyvä palkka saa koiraan vauhtia ja korvan meneminen takaisin taskuun keskittymisen lipsuessa on kyllin tehokasta -P:ta viestimään ahne-Piille, mikä meni pieleen.

Rhoo keskittyi keinutreeniin. Asetin keinun alkuosan maksipöydälle ja loppuosan minipöydälle, eikä tämän asetelman suorittaminen ollut Rhoolle mikään juttu. Kolahdus ei tunnu vaivaavan sitä juuri lainkaan, mutta liikkeen tuottaminen arveluttaa sitä. Lopputunnista siirsimme minipöydän kokonaan pois, mikä sai Rhoon hidastelemaan keinun kippaavalla osalla. Myös kontaktiasentoon jääminen tuppasi unohtumaan kun pudotusta tuli enemmän. Seuraavissa treeneissä palaamme varmaankin taaksepäin, että pikkukoiralle tulisi aivan selväksi, että keinun kolahdettua edetään kontaktiasentoon ja että keinun alasvienti on Hyvä ja Kiva asia. Myös Pii kokeili tätä helpotettua keinuasetelmaa, mutta ei se sen hidasteluun vaikuttanut. Kokeilin siankorvapalkkaa myös keinulle, mutta keinuahdistusta ei korva riittänyt voittamaan.

Talvella on kylmä

Koirat pääsivät puolison siskon luokse joululomaa viettämään ja minä ajatin itseni Vaajakoskelle valokuvaamaan talvista auringonlaskua lähes 30 asteen pakkasessa. Kameran akku jaksoi yllättävän pitkälle, vaikka odotetusti se pitikin vaihtaa kesken session. Tässä jokunen tunnelmakuva joulua virittelemään:

Nössötreenit osa II

Treenasimme toisen illan Kompassilla heti perään. Tällä kertaa mukaan pääsivät myös kaveri kahden lapinkoiransa kanssa. Jatkoimme Mecklenburgin treenin kanssa, koska tekemistä riitti useammallekin päivälle.

Rhoo alkaa riemukseni ihan tosissaan kääntyä ohjaukseni mukana. Se tuli hyvin kauniisti vaikeammatkin kuviot ja kääntyi jotakuinkin hyväksyttävän tiukasti - tosin liukas muovimatto hankaloitti varmasti kääntymistä. Kaveri lapinkoirineen suoriutui kieputuksista varsin hienosti, kunhan ohjaaja ensin opetteli kuviot. Pii tuli tuttuun tapaan luotettavasti mutta varsin hitaasti ohjauksen mukana. Molemmat omat koirani olivat hienosti yhteistyössä, vaikka kentän laidalla oli kaksi vierasta koiraa häkeissään. Rhoo aikoi kerran mennä katsomaan kaverin aikuista lapinkoiraa häkissään, mutta tuli pienellä huomauttamisella takaisin treenaamaan. Ihan lopuksi kaverin pentu tutustui putkeen hienoin tuloksin: viiden minuutin treenillä pieni eläin meni jo vauhdilla löyhällä kaarella olevasta, täyspitkästä putkesta läpi.

Seuraavat treenit sitten jouluna Jyväskylässä, toivottavasti belgialaisvahvistuksen kera!

Nössötreenit sisätiloissa

Nössötreenit siksi, että AgilityAkatemian lämmittämättömässä hallissa on kylmä ja sinne päästäkseen pitää kaivaa auto hangesta ja sitten kaivaa sille palatessa vielä parkkipaikka. Kompassi vuokraa joulun ajan normaalia edullisemmin vapaavuoroja agitilaansa, joten suuntasimme sinne tänään koko perhe.

Treenin olisi voinut suunnitella paremminkin, mutta jonkinmoisena teemana olivat keinu ja valssit. Piin kanssa tein Clean Runin Exercise Sourcebook II:sta neljän hypyn ja suoran putken (muistaakseni Mecklenburgin laatimaa) treeniä, josta useampi variaatio jäi vielä seuraavallekin kerralle. Rhoon kanssa tehtiin keinun sheippaamista: pöydän kautta keinulle, joka kolahtaa maahan ja siitä 2o2o ja edelleen vapautus. Pieni Nopea tajusi homman nimen varsin sukkelaan, eikä liike tai kolina tuntunut paljoa häiritsevän. Kompassin liukas muovimatto sen sijaan aiheutti keinun liukumista taas kerran. Onneksi Rhoo ei siitäkään piitannut.

Keinun ja Mecklenburgin treenin lisäksi tehtiin kahdella aidalla aivan tavallista valssien hiomista. Rhoo alkoi kääntyä muutaman toiston jälkeen jo varsin kivasti siivekkeen ympäri. Puoliso ja Pii tekivät kahdeksikkoa, tavoitteena lähinnä saada puoliso harjoittelemaan valssia. Lopuksi otin itsekin Piin kanssa jokusen aita-aita-kepit-yhdistelmän kääntäen joko tavallisella käännöksellä keppien "sisäpuolelle" tai valssaten niiden ulkopuolelle. Pii melkein hakee jo hankalampiakin keppikulmia, mutta ei se täysin ole sisäistänyt asiaa. Huomenna voisi tehdä sen kanssa nimenomaan keppien sisääntuloja ja jatkaa Rhoon kanssa keinun rakentamista.

Kisakauden päätös kotisohvalla

Piin tassut jatkavat oireiluaan ja se on pari päivää kalunnut niitä enenevästi. Kävimme tänään kaverin ja hänen lapinkoiranarttunsa kanssa metsälenkillä, jonka jälkeen Piin tassut punoittivat entistä ikävämmin. Karmivan ajokeli sinetöi päätöksen jäädä tänään kotiin Hyvinkään kisoista, vaikka lämpimät hallikisat olisivatkin houkuttaneet melkoisesti. Nettituttu porkkisharrastaja oli käynyt hakemassa tuplanollan ykkösluokasta. Katsoin harmia lisätäkseni hänen ratansa Youtubesta ja kisapaikka näytti mitä mainioimmalta Piitä ajatellen: lämmin sisätila, jossa keinonurmipohja, radan kolme sivua seinää ja lyhyttä "avointa" seinää ja yleisöä erottamassa vielä verkkoaita. Alkuvuoden kisoja näytti olevan samassa hallissa useampi, ehkä mekin päästään vielä siellä starttaamaan.

Joulunpyhiksi lunastan avaimen jyväskyläläiselle Taitavat Tassut-koirakoululle. Mitäpä sitä muutakaan vapaa-aikanaan tekisi kuin treenailisi? Ystäväni agilitya harrastavan lagottonsa kanssa tulee myös joulunviettoon, joten saanemme hyvät kimppatreenit aikaiseksi. Omille koirilleni häiriötreeni tulee aina tarpeeseen.

Otin jokusen pimeän talvikuvan metsälenkillä, joista tässä pari näytettä ja lisää Flickrissä

Lauantai meni treenien sijaan joulua valmistellessa. Jotenkin koko joulun tulo on päässyt menemään täysin sivu suun - kenen luvalla nyt on muka jo neljäs adventti, kysyn vaan? Meille ei asiasta olla muistutettu millään lailla! Kävin jouluostoksilla kaupungilla, mutta reissu meni Tuomaan markkinoiden kuvaamiseksi. Navakka merituuli, lumisade ja toistakymmentä pakkasastetta ajoivat tämän porsaan kameroineen kotiin jo varhain (ilman niitä joululahjoja). Yritin ottaa jokusen kuvan, joista välittyisi säätilan ankaruus.

 

 

TGIF

Perjantain kunniaksi otimme aamutreenit AgiMestalla kaverin ja hänen lapinkoiransa kanssa. Myöhästyimme vartin verran, koska liikenteenvalvonta oli päättänyt ettei Mannerheimintiellä tarvita liikennevaloja puoli yhdeksän aikaan arkiaamuna.

Teimme simppeliä valssi- ja sylikäännösharjoitusta. U-putken molempien suiden edessä oli kaksi matalaa aitaa ja teimme ensin rallikierrokset hyppy+hyppy+putki+hyppy+hyppy, sitten 2x hyppy ja käännös pois putkelta toisen puolen hypyille. Rhoo hidasti aika kivasti käännökseen, mitä nyt ensimmäisen kerran painoi suoraan putkeen ja toisella kerralla pysähtyi vasta hyvin kovaäänisestä "tässä"-käskystä. Rhoo kääntyy sylikäännöksellä varsin näppärästi, mihin olin tyytyväinen. Harjoittelimme myös koiran viemistä putken väärään päähän valssaten toisen hypyn kohdalla/jälkeen.

Toisena harjoituksena teimme puomia. Kaverille lapinkoirineen neuvoin 2o2o-kontaktien rakentamisen ja treenaamisen. Rhoon kanssa teimme koko puomia niin, että namit olivat maassa alakontaktin jälkeen ja kaveri oli peittämässä palkkaa kädellä, jos takajalat tippuivat kontaktilta. No, kaverin käsi osui kerran Rhoon nenään, eikä puomi sen jälkeen sujunutkaan ollenkaan. Rhoo jäi napittamaan kontaktin yläpuolelle ja houkutteluyrityksistä se hyppäsi puolesta välistä pois koko puomilta. Lopulta kaveri äkkäsi, että ehkä auttaisi jos hän menisi pois. Näinhän se olikin ja Rhoo teki jokusen lähes täydellisen toiston hypäten jopa 1-2 aitaa ennen puomia. Pitää alkaa palkkaamaan runsaammin myös vapautuksesta, koska Rhoon mielestä 2o2o:sta lähteminen alkaa olla tosi huono ajatus - ruokahan on täällä! Pikkukaveri on kyllä tosissaan pehmeä ihmiseltä tulevalle paineelle. Milloinkohan opin muistamaan sen, kun aina uudestaan jaksan olla ihmeissäni asiasta.

Lapinkoirakaveri teki lopuksi jokusen toiston rengasta, mikä menikin ongelmitta. Tämä on oikein mukavaa, sillä edellisellä kerralla se päätti mennä renkaan ali eikä läpi, eikä lapinkoira tietenkään mahdu minikorkuisen renkaan ali, vaan se törmäsi päin. Sittemmin se ei ole suostunut lähestymään rengasta ja törmäys-treenikerran jälkeen jouduimme houkuttelemaan että se uskalsi läpi edes hulavanteesta. Aika parantaa näemmä koirienkin sielujen haavat.

Lisätään tähän vielä videot keskiviikkoisesta uintisuorituksista. Rhoon räpiköinti kuulemma muuttui asialliseksi uimiseksi jatkokierroksilla, video kun on ensimmäisestä yrityksestä. Vapaaehtoisesti se ei kuitenkaan uimaan mennyt, toisin kuin Pii, jonka omaehtoinen veto on nähtävissä Rhoon videon lopulla.

Pii: http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5263805231/

Rhoo: http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5264417302/

Elämyksiä koirauimalassa

Pii ja Rhoo eivät kumpikaan tykkää uida ja molemmat ovat tippuneet yllättäen veteen veneestä, laiturilta, rantakalliolta - Pii viime keväänä jäihinkin. Ihmekös, että noiden kokemusten jälkeen ei veteen meno ole juurikaan kiinnostanut. Päätin kuitenkin tarjota niille toisenlaisen uintielämyksen Hyvinkään koirakylpylässä. Lämmintä vettä ja asiantunteva uintiopettaja/uittaja matkassa, mikäs sen mukavampaa.

Piin mielestä olikin mukavaa, Rhoon mielestä ei niinkään. En itse päässyt töiden vuoksi paikalle, mutta puoliso kertoi Rhoon räpiköineen surkeana selkä kaarella hyvän aikaa ja halunneen kiihkeästi pois altaasta oikeastaan koko ajan. Uinnin jälkeinen kuivausoperaatio oli saanut sen pomppaamaan metrin ilmaan joka kerta, kun kuivaajan ilmavirta osui siihen. Aika rankka kohtalo teinikoiralla.

Hyvinkään koirakylpylä mainostaa, että "uintiaika on 30 minuuttia, mikä varmasti riittää aktiivisellekin uimarille." No, meidän aktiiviset uimarit eivät olleet ensi alkuun elämyksestään milläänsäkään. Märkähepuli jatkui lenkillä ja rauhoittui sisällä vasta pari tuntia uinnin jälkeen. Liikuntana tuo ei selvästikään tavoittanut päivän tarvetta, mutta oli silti varmasti ihan hyvää treeniä. Mieluusti veisin koirat toisenkin kerran - ehkä Rhookin muuttaa mielensä, kun saa rauhassa tuumia asiaa.

Eteenmenoa ja tasapainoa

Koti-illan ratoksi jatkoin Piin naksuttelua keikkuvalle rahin kannelle ja kouluttelin Rhoota keskittymään esteeseen ja vapautuksesta juoksemaan minuun katsomatta "siivekkeiden" (lue: tyhjien viinipullojen) välistä. Lauantain Oiva-treeneissä tämä ei sujunut aivan toivotulla tavalla, joten treeni oli tarpeen.

Rhoo hoksasi homman juonen nopsaan tarjottuaan ensin jonkun kerran takaakiertoa (ja aivan ensimmäiseksi sitä iänikuista peruuttamista). Loppua kohti saimme kasvatettua etäisyyttä niin suureksi kuin pikku asunnossamme on kohtuudella mahdollista. Palkkana lentävä jackpot-lelu, sisällä Ziwipeakia.

Pii edistyi melkoisesti parissa sarjassa rahinkannen päällä kiikkumista. Sain sen jo laittamaan kolme jalkaa rahille, mihin olen kovin tyytyväinen. Piillä on turhan heikot syvät lihakset ja tasapainottelu tekee sille hyvää - tosin tästäkin treenistä se selkeästi jo väsyi.

Voittaja 2010

Kavereiden avustuksella pääsimme ilmaislipuilla Messariin, joten kävin puolison kanssa sunnuntaina ulkoiluttamassa kameraa ja muistuttamassa itseäni siitä, miksi en ole lainkaan näyttelyihminen. Lapinporokoirakehässä menestyivät vanhat suosikit ja jokunen nuorempi samantyyppinen koira. Kehää katsellessani ajattelin ensin, että Rhoo voisi pärjätä junnunarttukehässä, mutta väärässä olin: kun nartut astelivat esiin, totesin Rhoon mahdollisuuksien olevan paremmat vaikkapa whippettien kanssa pyöriessä.

Kuvasin kasan lappalaiskoiria lähinnä muiden harrastajien iloksi. Messarin valaistus on törkeän huono, joten 50mm f/1.8 täydellä aukolla ja kaakkoon väännetyillä ISO-asetuksilla oli ainoa millään tavalla toimiva vaihtoehto. Salaman olin jättänyt kotiin, kun luulin ettei sillä kuvaaminen ole suotavaa koiratapahtumassa. Harmitti jonkin verran kun hoksasin muiden räiskivän salamakuvia varsin huoletta - tosin kuvauskohteet olivat niin kaukana, etten ole vakuuttunut salamankaan hyödystä tuossa tilanteessa.

Lopun aikaa kiertelimme muiden kehien laitoja ja räpsin vapaamuotoisempia kuvia itseäni kiinnostaneista kohteista. Koiranäyttelyt ovat hämmentävä ja vähän pelottavakin kokemus, mutta loputtoman kiehtova kohde kameran kanssa.

Yleisön pyynnöstä lisätään vielä tämä kuva:

Lauantain tuplatreenit

Aamulla menimme koko porukalla vuoden viimeisiin lappalaiskoirien ohjattuihin - jokunen treenikerta on vielä jäljellä, mutta kouluttaja on estynyt tulemasta lukuunottamatta joulupäivää, jolloin olemme tietty itse pyhiä viettämässä toisaalla. Tulimme kuuliaisesti puoli yhdeksitoista kun en muistanut, että kauden päättäjäisien kunniaksi oltiin suunniteltu aloittaa kello 9 ryhmästä riippumatta. Missasimme näin ensimmäisen radan, mutta pääsimme tekemään kaksi jälkimmäistä.

Parin viikon treenitauko oli tehnyt Piille hyvää. Intoa ja draivia riitti jopa siinä määrin, että starttiin jääminen tuotti pienoisia vaikeuksia. Minä unohdin toistuvasti valssata radalla pussin jälkeen ja ensimmäisellä yrittämällä vekkasin aivan väärässä kohtaa, eikä Pii kääntynyt hypyltä renkaalle. Startissa en hoksannut antaa koiralle hyppytilaa ottamalla taka-askelia kutsuessani Piitä ensimmäisten kahden aidan yli. Heinin ohjeilla sain nämä jotakuinkin korjattua ja viimeinen yritys oli merkittävästi ensimmäistä sujuvampi.

Rhoo siedättyi makkaralla muiden koirien ja ihmisten läsnäoloon kolmen sarjan verran. Tilanne oli sille selvästi aika vaikea, mutta se piti huomion minussa (tai kepossa, silloin kuin hän oli nakkipussin varressa) kiitettävällä tavalla. Viimeiseksi tekemällämme rallatusradalla yritin tehdä sen kanssa radanpätkää aikeenani palkata joka toisen esteen jälkeen. Aitapitoisella radalla Rhoo päätti, että nopein reitti menee maksirimojen alta eikä päältä, joten lähdin jo luovuttaneena radalta. Koutsi pelasti kuitenkin tilanteen lisäämällä yhteen aitaan toisen riman, joten pääsin palkkaamaan Rhoon aita-putki -yhdistelmästä.

Talvitreenipaikkamme on muuten oivallinen - keinonurmipohja lämpimässä hallissa ja laadukkaat alumiiniesteet, sisävessa ja vesipiste - mutta kontaktiesteet ovat liukkaat ja alusta esteineen aiheuttaa kiusallista staattista sähköä, joka ikävästi purkautuu esimerkiksi koiran kirsuun namilla palkatessa. Ahne-Piihin moiset eivät onneksi vaikuta, mutta herkemmälle tai vähemmän ahneelle koiralle tämä voi olla isokin ongelma. Rhoo lienee viisainta palkata muuten kuin kädestä, koska ruuan palkkaavuus sen suhteen on vähän niin ja näin joka tapauksessa. Räpsy kirsulle voisi sammuttaa intoa aika tavalla.

Treenien lopuksi koutsi ilmoitti, että haluaisi itse kehittyä valmentajana ja kuulisi mielellään meidän toiveistamme. Kuinka sattuikaan, olinkin juuri tällä viikolla asettanut koiraharrastustavoitteet sekä ensi vuodelle että (meille nörteille) vaihtuvalle uudelle vuosikymmenelle. Vuoden 2011 tavoitteet Rhoon osalta on saada pikku rimanalittelija starttaamaan edes mölleissä, toivottavasti jo virallisissa ykkösissäkin. Lisäksi haluaisin aloitella pelastuskoiraharrastusta sen kanssa. Piin toivoisin nousevan kolmosiin, vaikka se onkin paljon pyydetty. Vaan jos ei veikkaa, ei voi voittaa! 2010-luvulla haluaisin kouluttaa yhden viranomaistason hälykoiran ja saada yhdestä koirastani (varjo)AVA:n. Kymmenessä vuodessa ehtii kaikenlaista! Koutsi toivoi yksityiskohtaisempia toiveita sähköpostilla, joita laitankin heti muotoiltuani ne ymmärrettävämpään muotoon.

Rhoo kävi iltapäivällä vielä Oiva-treeneissä Visiolla. Teimme hidastamista/sivulle pysähtymistä, ympyrätyöskentelyä ja siivekkeiden välistä lähettämistä. Häkkileikki sujui entiseen tapaan vallan mainiosti, kaikkea muuta häiritsivät kokolattiamaton ihanat tuoksut. On vaikeaa edetä positiivisesti vahvistaen, jos mikään lelu tai ruoka ei ole maton nuuskuttelua, nuolemista ja raapimista mukavampaa! Toki nämä olivat jo toiset treenit Rhoolle tänä lauantaina, joten täydellä mahalla ja ehkä jo vähän väsyneenä ei keskittyminenkään ollut enää parhaimmillaan.

Haaveesta toimeen

Kun olin hankkimassa Piitä, haaveilin kouluttavani siitä pelastuskoiran. Sellaisen "oikean", jonka kanssa voisi viranomaisten avuksi etsiä kadonneita. Piin ensimmäiset neljä vuotta kuitenkin vierähtivät ilman autoa, eikä hakua oikein voi treenata jos ei pääse sinne metsään. Meidän lajiksemme valikoitui agility, jota pidin alkuun ihan turhana höpöjuttuna. Sitähän se tavallaan onkin, mutta se on myös valtavan hauskaa ja ihastuin myös siihen, miten paljon Pii siitä nautti ja miten meidän välimme muuttuivat treeni treeniltä paremmiksi - toisin kuin minun ja Piin yhteiset tokoiluyritykset, joista seurasi lähes aina turhautut ja pahantuulinen koirakko.

Pii pysyköön agilityn parissa, koska se sopii meille koirakkona kaikkein parhaiten - tosin jäljestämistä haluaisin vielä sen kanssa kokeilla. Haku voisi olla lajina sen kanssa aika haastava Piin vahvan riistavietin vuoksi. Nyt minulla on kuitenkin myös eloisa ja ihmisystävällinen nuori koira ja se autokin, joten päätin herätellä alkuperäisen haaveeni pelastuskoiraharrastajaksi ryhtymisestä. Laitoin viestiä pelastuskoirayhdistykselle, jossa pari kaveriani treenaa ja kyselin mahdollisuudesta päästä jäseneksi. Koska talviaikaan ei virallisia treenejä juurikaan järjestetä eikä jäseneksi pääsy ole muutenkaan ollenkaan varmaa, tarjouduin myös kavereille maalinaiseksi, häiriöihmiseksi tai muuten vaan avustajaksi. Pääsenpä ainakin tutustumaan touhuun!

Rhoon perustottelevaisuuden kuntoon saaminen on tietenkin edellytys koko hommalle. Tammikuussa minulle tarjoutui mahdollisuus ylimääräisiin tokotreeneihin kaverin ohjaamana, mikä tulee sekä itselleni, että molemmille koirille tarpeeseen. Yhä vieläkin jaksan toivoa, että jollain olisi ehdottaa vielä jotain uutta Piin viretilan hallintaan tokoillessa - tai itse ainakin oletan, että turhauttavissa treeneissämme on ollut kyse viretilan hallinnan vaikeuksista ja siitä, että en osaa asettaa kriteereitä oikein Piin kohdalla. Teinieläin Rhoolla tavoitteena on hakea sitä perustottelevaisuutta ja mikäli siinä samassa saadaan vahvistettua alotokoliikkeitä, niin mikäs sen mukavampaa.

Silly rabbit, trix are for kids!

Koska omaa motivaatiota systemaattisiin motivaatio- ja kontaktitreeneihin klassisen tarkoituksenmukasella tavalla ei löydy, päätin ottaa oppia Silvia Trkmanilta ja opettaa koirilleni höpsöjä temppuja. Paranee se yhteistyö niinkin, paineita onnistumiselle ei samalla tavalla ole ja kaikilla on mukavaa.

Kepo on opettanut Rhoolle kierimistä, jota hän ei kuitenkaan ole jaksanut liittää vihjeeseen saati viedä ärsykekontrolliin. Hämmästyksekseni Rhoo tarjoaa kierähtämistä varsin auliisti, joten sen liittäminen vihjeeseen pitää ottaa agendalle. Tämän illan tempuksi valitsin huulien nuolaisun. Sieppaaminen ilman mitään apuja olisi ollut turhan hankalaa, joten otin jääkaapista lusikallisen maapähkinävoita ja tökkäsin sitä koirien kuonoon lisätäkseni todennäköisyyttä spontaanille lipaisulle. Jokusen session ja useamman kymmenen toiston jälkeen Rhoolla alkoi selvästi ymmärrys kajastaa, Piillä ei niinkään. Koirille oli selvästi vaikeaa ymmärtää, että kielen liikekin on jotain, mitä kouluttaessa saatetaan haluta. Sain nimittäin runsaasti toistoja hyvällä vahvistetiheydellä ja omasta mielestäni tarkalla ajoituksella ilman huteja, mutta silti sitkeästi tarjottiin kaikenlaista muuta. Rhoo alkoi loppua kohti tarjota lipaisua JA jotain muuta ja lopulta vain sitä lipaisua. Piistä jäi tunne, että se edelleen lipoi ahneuttaan. Jatkamme harjoituksia huomenna, katsotaan, onko jotain jäänyt mieleen!