sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Vierailu Korkeavireelle


Ajettiin märkä ja pimeä retki Lahteen Korkeavireelle treenaamaan Piin velipuolen Hemmon kanssa vähän aksaa. Mukana oli vain Rhoo, koska tarkoituksena oli saada Rhoolle jälleen yksi kokemus uudesta hallista treenipaikkana. Kahdelle koiralle tunti kiemuraista hyppäriä oli ihan kylliksi ja paluumatkalla takapaksissa nuokkui väsynyt Pieneläin. Treeneistä on videot, jotka puhunevat enemmän kuin selitykseni. Twistin ja saksalaisen ero ei ollut kakkososassa mulle eikä Rhoolle kovin selvä, kuten liikkuvasta kuvasta näkyy.


http://www.youtube.com/watch?v=-AbdHcrPN7I


http://www.youtube.com/watch?v=bBHxbRYKqGQ


http://www.youtube.com/watch?v=e1YI8WD8sFI

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pikkujouluepikset


Lappalaistreenien pikkujoulut olivat tänään ja teemana oli koutsin kolmosluokan ratojen ydinkohdista koottu 25:n esteen agirata. Suoritustapa oli epiksenomainen pienin muutoksin: jokaiselle oli kolme yritystä per kierros ja jokaisesta virheestä palattiin starttiin. Ylös kirjattiin se este, jolla moka tuli sekä suoritusaika. Kaikki tekivät kaksi kierrosta eli yhteensä kuusi starttiyritystä ja osa hioi yksityiskohtia vielä tämän jälkeenkin jos energiaa riitti.


Pii-poika yllätti ja voitti nämä karkelot tekemällä ainoan nollasuorituksen koko porukasta! Nollan tehtyämme ilmoitin että käytämme vielä viimeisen starttiyrityksemme sillä kierroksella ja parannamme aikaamme ja niin tehtiinkin: toinen nolla ja kaksi sekuntia ajasta pois! Suoritusajaksi jäi n. 54 sek paremmalla ajallamme.


Rhoon mielestä tutut kaverit syömässä pikkujoulunyyttärin antimia ja hengaamassa pikku katsomossamme olivat suht epäilyttäviä jäädessään startissa sen selän taakse, joten 3/6 starttiyritystä mokattiin jo ensimmäisellä esteellä Pikkueläimen lähdettyä sitä kiertämään hyppää-käskyllä. Parhaiten sujunut "virallinen" yritys päättyi esteelle 12 varsin mukavalla ajalla. Lopuksi vedettiin kierros, jolla koutsi pysäytti kellon kaiken säätämisen ajaksi ja muuten jatkettiin loppuun asti. Rhoon kierrosajaksi olisi tullut noin 50 sekuntia kaikkine kaarteineen. Pujottelu oli Rhoolla tänään erityisen upea, kiihkeä ja vauhdikas.


Olin molempien koirien suoritukseen varsin tyytyväinen ja jäämme hyvillä mielin näistä treeneistä lomille ensi vuoteen asti. Koutsilta tuli (jälleen ja aiheellisia) nuhteita siitä, että Pii pystyy hienoihin suorituksiin kunhan ohjaan sitä sille sopivalla tavalla. Se ei ole hidas koira, vain erilainen kuin Rhoo. Piille sain neuvoksi sen, että kaikki mahdollisuudet nakata koira suorittamaan estettä ja juosta itse vedättämään pitää käyttää hyväksi - ja että minun pitää tosissaan juosta. Rhoolle sain puolestaan ohjeeksi antaa tilaa ja malttaa itse. Rhoohan suorittaa parhaiten itsenäisesti ja kun keskenäinen luottamuksemme tässä pikku hiljaa rakentuu, rytmi ja vauhti tulevat varmasti mukana. Agitaitojen puolella keskitymme seuraavaksi hiomaan kaarteita pienemmäksi ja elämäntaito-osastolla etsimme malttia minulle ja häiriönsietoa koiralle.


Ensi vuosi tuo tullessaan Piin silmän jälkikontrollin, jota odotan jo innolla. Fibriinisameus linssin pinnalla näkyy selvästi ihan silmällä katsottunakin ja aiheuttaa Piin silmiin hassun eriväriefektin, mutta kaikesta päätellen fibriininenkin linssi toimii paremmin kuin kaihinen. Toivottavasti seuraavassa kontrollissa lääkitys päästään jo lopettamaan ja voimme vihdoin palata kilpakentille.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Show, don't tell part 2


Viikkotreeneissä tehtiin etenevää hyppyrataa, josta saatiin videotodisteet. Ideana oli tehdä rata epistyyliin, eli jokainen virhe palautti starttiin ja jatkettiin kunnes saatiin nolla. Nolla-ajat laitettiin lopuksi vertailuun, tosin en yhtään muista, kuka voitti. Linkit alla:


Rhoon eka rata, oma ohjaussuunnitelma


www.youtube.com/watch


Rhoon toka rata, korjattu ohjaus mutta koira haahuttaa


www.youtube.com/watch


Rhoo leikkii (hyvin ja rennosti, vaikka päriseekin räkäisesti)


www.youtube.com/watch


Rhoon viimeinen veto


www.youtube.com/watch


 


Piin toinen rata, korjattu ohjaus


www.youtube.com/watch


Piin viimeinen rata, unohdan radan ja koira himmailee putkissa


www.youtube.com/watch

torstai 8. joulukuuta 2011

Kuvia Kakolasta


Sain kehitettyä ottamani kuvat pikavauhdilla ja olosuhteisiin nähden olen niihin erittäin tyytyväinen. Tässä muutamia tunnelmakuvia:





keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Viikkotreeni boonuksin


Disclaimer: kipeänä ei kannata treenata. Älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon.


Antibioottikuuri vaihtui toiseen, mutta koska puoliso on minuakin kipeämpänä, päätin lähteä kuluttamaan koirien energiaa seuran viikkotreeneihin. Sain kouluttajakaverilta hänen vuoronsa meidän vakiovuoroamme edeltävässä ryhmässä, joten kokonaistreeniajaksi tuli peräti 2,5h. Pii sai vieraileva tähti-vuoromme, koska rata oli varsin haastava ja epäilin, ettei Rhoo kestä niin paljoa hiomista.


Ihmetyksekseni teimme Piin kanssa (rumaa) nollaa varsin haastavaksi kokemallani agiradalla. Meinasin unohtaa radan pariin otteeseen, mutta Pii pelasti urhoollisesti kaikki säätöni. Kouluttaja huomautti, että Pii lataa liikaa poweria hyppyihinsä ja jättää 15cm ilmaa riman päälle aina hypätessään. Tämä hidastaa sitä ja tekee kaarteista laajempia. Ilmiö kuulemma myös paheni sitä mukaa, kun pääsin Piin edelle vedättämään. Tässäpä ensimmäinen perusteltu näkemys siitä, ettei vedättäminen välttämättä olekaan Piille toimivin ratkaisu kaikissa tilanteissa. Pitää varmaan ottaa kaveri sekuntikellon kanssa radan reunalle ja tehdä vähän eläinkokeita. Hyppytekniikkatreeni ei varmasti myöskään ole pahitteeksi, vaikka periaatteessa Pii hyppää ihan kauniisti. Aivotyö hyppäämisen yhteydessä vain näkyy jäävän vähemmälle. Radan vaikein kohta meille taisi olla backlap-ohjaus sen loppupuolella. Rhoon kanssa olen kerran tehnyt backlappeja keväällä käymässäni koulutuksessa ja sen kanssa homma toimi aika intuitiivisesti. Pii vaati enemmän rautalankaa, mutta menihän se silläkin kun vähän väännettiin. En ehkä kuitenkaan ota tuota heti Piin työkalupakkiin, koska se johtaa niin kovin helposti siihen, että P hyppää saman esteen takaisin toiseen suuntaan.


Omissa treeneissä Pii teki rataa viisi minuuttia ja Rhoo käytti Piin ajasta puolet saaden vartin treeniaikaa. Teimme lyhyen agilityradan, jonka teemaksi nousi vetävä eteneminen tiukan käännöksen jälkeen. Rhoo eteni mukavasti keinulle, mutta vain jos olin jo sen edellä ohjaamassa sen sinne. Yksin edetessään se kiersi mokoman kiikun. Puomille se sen sijaan karkasi useampaan kertaan - selkeästi pahin on ohitettu sen kontaktiangstien suhteen. Hieman yllättäen Rhoo koki okserin hyppäämisen vähän vaikeaksi ja okserin jälkeen kääntymisen todella vaikeaksi. Tätä täytyy selvästi treenata.


Oma fiilis treenatessa ei ollut aivan huipussaan. Ekan treenin koutsi totesikin, että sähän näytät siltä että juokset veren maku suussa. Vastasin, että ihan oikein hoksattu. Saa nähdä, kuntoutuuko sitä tämän viikon aikana jaloilleen. En ole tajunnut levätä ajoissa ja nyt sen alkaa toden teolla huomata.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Yö Kakolassa


Seurakaverin innostamana olin ilmoittanut itseni ja Rhoon VSPK:n perinteiseen rakennusetsintätapahtumaan, Itsenäisyyspäivän vastaanottoon, joka järjestetään joka vuosi jossain Turun seudun kohteessa. Treenit jatkuvat läpi yön ja treenaavia koirakkoja on paikalla kymmenittäin. Tämänvuotinen vastaanotto järjestettiin Turun vanhassa, käytöstä poistetussa vankilassa eli Kakolassa.


Kyllä Rhoosta taitaa vielä etsintäkoira tulla. Se työskenteli koko yön taitotasonsa mukaisesti, vaikka alueet olivat vaikeita monella tapaa: oli pimeää, kaikuista, hälyistä, liukasta, ajoittain ruuhkaista, homeista ja pahanhajuista, oli ritiläportaita ja yhdellä alueella sellainen elokuvista tuttu vankila-layout, jossa on reikä kerroksen keskellä ja käytävät siellä laidoilla. Otin Rhoolle ehkä turhankin helppoja piiloja kun ehdin vain kaksi kertaa nähdä, että Rhoo sai hajun, reagoi siihen ja työsti lyhyesti. Muilla kerroilla se meni suoraan maalihengelle kuin juna jotakuinkin muusta maailmasta piittaamatta ja hyvin eleettömästi. En tiedä, johtuiko eleettömyys siitä, että se kuitenkin otti jotain kuormaa ympäristöstä vai siitä, että se tosi aikaisessa vaiheesta tiesi, mitä oli tekemässä ja mihin menossa. Varsinkin viimeisellä alueella se tarkasti kiltisti mun pyynnöstä pari selliä järjestyksessä ja kävi seisomassa kussakin  hyvin hämmentynyt ilme naamallaan: "Eihän täällä mitään ole??" Sitten se kyllästyi, viipotti toiselle puolelle käytävää mh:n syliin ja jatkoi sieltä biljardipallona seuraavalle ja siitä seuraavalle. Yhtä maalihenkeä se jopa haukkui vähän, kun purkki ei auennut kyllin nopeasti. Epäilen, että ilmaisu löytynee ensi kaudella varsin nopeasti.


Neljässä harjoituksessa Rhoolle otettiin yhteensä 11 maalimiestä: 3+3+2+3. Alueet olivat mukavasti vaihtelevat ja meille sattui kiva, kannustava ryhmä (kiitokset ja terveiset vain kaikille!) Olen aika ylpeä Pikkukoirasta. Moni kokeneempikin koira otti kuormaa tuolla, mm. yksi koira ahdistui ja pelkäsi silminnähden jotakin kun etsimme vanhalla eristysosastolla. Rhoo pystyi jopa nukkumaan väliajoilla häkissä ja jaksoi työskennellä koko 4x2h treenin loppuun asti. Se liikkui alueilla järkevästi, eikä esimerkiksi pahemmin sutinut liukkaimmillakaan alustoilla. Sen mielestä viimeinen etsintä kolmine maalihenkineen jäi ihan kesken, eikä se olisi halunnut jättää aluetta. Itsestäni olen ylpeä, että maltoin teettää noin helppoja piiloja ja jättää Rhoolle kivan ja luottavaisen fiiliksen siitä, että tuollaisissakin paikoissa voi mennä etsimään ja se on kivaa ja helppoa.


Yön aikana räpsin nelisen rullaa kuvia, jotka on tarkoitus kehittää mahdollisimman pian. Skannailen onnistuneimpia blogin koristeeksi, kunhan ehdin.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Rhoo Sporttiksella


Puoliso ja Pii lähtivät maalle vastaanottamaan itsenäisyyspäivää ja minä lähdin Rhoon kanssa lappalaistreeneihin. Mukavan hyppyradan teemana olivat vekit, yliolanheitto ja puolivalssit. Oma vointi oli puolikuntoinen ja kipeä, Rhoo vaikutti onneksi olevan paremmin lyönnissä.


Rhoo ohjautui kivasti ja teki hommia. Ongelmana oli lähinnä se, että varmistelin ja hidastelin. Koutsi kehottikin opettelemaan juoksemaan ne esteiden välit, kun koirakin silminnähden ilahtuu siitä, että pääsee etenemään! Koen itseni epävarmaksi ohjauskuvioita tehdessä ja erehdyn erityisesti Rhoon kanssa varmistelemaan turhan paljon, josta on pakko päästä eroon. Heinikin kehui Rhoota nopeaksi, irtoavaksi ja estevarmaksi koiraksi, jota on turha opettamalla opettaa himmailemaan.


Irtoavuus oli yliolanheittoa ihmetellessä oma haasteensa sekin, ja Rhoolle pitää lähiaikoina yrittää vahvistaa käteen tulemista ja lähellä olemisen(kin) kannattavuutta. Puolivalsseja ja yliolanheittoja pitää kuivaharjoitella sekä koiran kera että ilman. Lisätään ohjelmistoon.

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukuuta eteisessä


Flunssani rankaisi myokardiitin sijaan sinuiitilla (hyvä näin), joten treeniviikko on ollut tavallista vaisumpi. Torstai-illan iloksi teimme eteisessä kesken olevia temppuja, Rhoolle seuraamista kattilatemppuna ja Piille noutokapulan pitelemistä. Rhoo toimii upeasti korotetun esineen päällä pyöriessään, mutta jos yritän vaihtaa targetin litteäksi (frisbee, A4, rasian kansi...), se siirtyy tarjoamaan "sivulletuloa", jossa sen kankku koskee pohjettani. Ehkä pitää vain sitkeästi jatkaa lapakosketuksen vahvistamista korokkeen kanssa ja yrittää keksiä vähän matalampia korokkeita välivaiheiksi.


Piin kapulan pitely etenee pikku hiljaa. Nyt se kestää ihan hyvin oman otteeni kapulasta, kunnes pyydän irroittamaan. Kapulan mukellusta esiintyy turhan paljon, johon pitää varmaan puuttua seuraavaksi vähän napakammin.