Piin puoliveljen omistaja oli organisoinut lammaspaimennuspäivän, johon sain ujutettua molemmat omat koirani mukaan. Heräsimme lauantaina varhain, pakkauduimme Poloon ja ajoimme Kausalaan. Olin melko hermona molempien koirieni suhteen: Pii on riistaviettinen ja porojen kanssa turhankin kiihkeä ja Rhoo puolestaan on kerran innostunut poroista upeasti ja toisen kerran sitten taas ei.
Ensin oli tarkoitus tutustua hommaan siten, että kokenut kouluttaja ja homman vetäjä on aidassa kunkin koirakon kanssa ohjaamassa touhua. Lounaan jälkeen pääsisi sitten kokeilemaan ihan itse taitojaan. Aloitin Rhoon kanssa, kun se vaikutti mielessäni turvallisemmalta. Ilokseni Rhoo syttyi lampaille heti, mutta säilytti maltin ja korvat pikku päässään. Se pyrki oma-aloitteisesti "tasapainon puolelle" ja piti hyvää etäisyyttä. Tarvittaessa se kuitenkin lähti rivakasti kokoamaan - ja pysyi pääosin vielä hiljaakin! Paikan emäntä totesi Rhoon paimennuksen "oppikirjasuoritukseksi" ja aidalla katsojat epäilivät, että olisikohan se sittenkin kelpie eikä porokoira.
Piips toimi juuri kuten olin ajatellutkin: ääntä ja vimmaa riitti, järkeä ei niinkään. Ei se edes yrittänyt lampaisiin kiinni ja etäisyyskin korjaantui hyväksyttäväksi kun kouluttaja kerran läpsäisi sauvalla maata Piin vieressä, mutta se haukkuminen... Lisäksi Pii jäi taas kerran jumiin siihen huutamis-luuppiin, mikä sille toisinaan jää päälle. Pitäisi tehdä jotain tai ajatella hetkinen, niin Pii saattaa "ratkaista" asian jäämällä huutamaan. Niin nytkin, kun olisi pitänyt kiertää ohjaajan toiselle puolelle ja väistää sauvalla annettavaa vihjettä/painetta (=apu liikkua oikeaan suuntaan, sauva ei koske koiraan). Pii pysyi ohjaamisesta huolimatta edessämme ja haukkui, eikä tehnyt muuta.
Toinen kierros oli haastava kaikille. Vaikka annettu tehtävä oli yksinkertainen (huolehdi että koira pysyy kyllin kaukana, anna sen koota lampaat ja peruuttaen paimentaa ne ohjaajan perässä sinne, mihin haluat mennä), taisi ainakin kolme ihmistä pyllähtää perseelleen ja useimpien kohdalla kouluttaja tuli aitaan jatkamaan neuvomista, kun homma vaikutti muuten niin vaikealta. Ja arvaahan sen, kun agilitykin on vaativaa ja siinä tarvitsee sentään huolehtia vain omasta ja koiran sijainnista - eikä minkään lampaiden siihen lisäksi!
Päivä oli mukava ja olin tyytyväinen koiriini. Jopa Pii pysyi suhteellisen hyvin hallinnassa kiihdyttävästä tilanteesta huolimatta ja Rhoo toimi vallan mallikelpoisesti. Ilmeisesti Rhoon heikko suoritus poropaimennuksessa maaliskuussa oli yleisen stressin seurausta. Homma muistutti nyt paljon enemmän sitä ensimmäistä poropaimennuskertaa, jolloin Rhoolla oli sekä intoa, että ajatusta - parannuksena vain, että tällä kertaa mukana olivat myös korvat.
Valokuvia seuraa, jahka ehdin niitä muokata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti